Vuosipäivä

VuosipäiväAamulla avatessani Facebookin komeili etusivulla muistutus. ”Aino, sinä ja jakamasi muistot ovat meille tärkeitä. Sinua saattaa kiinnostaa tämä julkaisu, joka tehtiin vuosi sitten.” Julkaisun kuvassa istuin pyörätuolissa jalka kipsattuna, juuri Helsigin satamaan saapuneena. Kiitos Facebook, miten saatoinkaan unohtaa!

Oikeastihan vuoden takaiset tapahtumat on ollu läsnä mun jokaisessa päivässä kuluneen vuoden ajan tavalla tai toisella. Aika uskomattoman skaalan erilaisia käänteitä ja tunneskaaloja yks pieni päivä voikaan ihmiseen elämään tuoda. Niin pienestä on kaikki kiinni. Etenkin viimeisen kuukauden aikana oon osoittanut itselleni sisukkuuden kautta, kuinka pienestä kaikki todellakin on kiinni ja leikkauksen sijaan mun kuntoutuminen on ottanut ihan huimia askeleita eteenpäin.

VuosipäiväJos olisin alistunut kohtalolleni mä en ois eilisiltana miettinyt, mitä laittaisin huomenna pikkujouluissa päälleni. Ei nimittäin ois koko pikkujouluja. Ois vaan meikäläinen ja leikattu jalka kipsissä, vanhempieni sohvalla makaamassa ja laskemassa päiviä sairasloman päättymiseen. Sen sijaan oon viikon aikana kuullut jo kolmelta eri taholta kuinka uskomaton mun viimeaikainen kehitys onkaan ollut. Kovalla työllä saa paljon aikaan niin halutessaan.

Tuntuu hassulta sanoa tää ääneen, mutta oikeastaan oon tosi kiitollinen kuluneesta vuodesta. Takana on aikamoinen elämänkoulu – uskomattoman kasvattava matka, jonka aikana oon oppinut todella paljon itsestäni ja sisäistänyt tärkeitä oppeja elämästä. Pidin aiemmin aina kroppaani itsestäänselvyytenä ja olin itselleni armoton, vaatien aina enemmän mitä odottaisin keneltäkään muulta. Sen sijaan, että olisin nauttinut elämästä ja arvostanut kaikkea mitä mulla on mä halusin vaan lisää ja suoritin elämääni päivästä toiseen.

Ajatus itsestäni vuoden takaa tuntuu aika kaukaiselta ja välillä mietinkin, että mitäköhän sen tyypin päässä oikein mahtoi liikkua.
VuosipäiväSanotaan, että kaikella on tarkoituksensa ja mä oon ymmärtänyt jo ajat sitten miksi mulle kävi kuin kävi. Enkä oo jaksanut enää pitkään harmitella koko tapahtumaa tai olla turhautunut sillä oonhan mä nyt terve ja kohta fyysisesti paremmassa kunnossa kuin koskaan. Ja ainakin triplasti onnellisempi mitä vuosi sitten!

Mä en edes halua tietää olisinki koskaan oppinut tätä kaikkea, jos olisin vaan jatkanut täysillä eteenpäin paahtamista ja onneks mun ei tarvikkaan. Onneks kaikki meni just näin niinku meni ja nyt voin vaan todeta, että ”loppu hyvin – kaikki hyvin”. Ja kohta vielä paremmin kuin koskaan ennen.

Kiitos kaikki ystävät tuesta, erityiskiitos äitille ja isille sekä tietysti jokaiselle, joka on mua vuoden ajan hoitanut <3

Nautitaan elämästä,
<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa

Aino

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta