Viimeistä viedään

Mun piti tulla tänään illalla kirjoittamaan teille siitä, kuinka nopeasti aika menee ja miten taas kohta mun elämässä kääntyy uusi lehti. Tai itseasiassa uusia lehtiä. Nehän ei tuu olemaan ensimmäiset eikä edes toiset tälle vuodelle, vaan niitä on kertynyt tässä vuoden aikana jo vaikka kuinka monta!

Paljon ihania juttuja on siis vuoden aikana jo kerennyt tapahtua ja pakko myöntää, että aina ajoittain mulla on ollut ikävä sellasta turvallista vakautta joka mun elämässä oli läsnä vielä kun asuin Oulussa. Tiedättekö: tasainen kokopäivätyö, oma katto pään päällä ja perhe lähellä. 10624502_712770182126533_928725446_nÄlkääkä käsittäkö väärin sillä mä en todellakaan valita! 😀 Välillä toki on vähän meinannut itkettääkkin kun oon miettinyt miten kaikesta taas selviää – muutokset kun voi olla tosi rankkoja, vaikka yleensä ne antaa enemmän kuin ottaa. Tuleva viikko onkin sitten vuorossaan viimeinen mun nykyisessä kesäasunnossa ja ens viikolla hommat tuleekin pyörimään paljon asioita järjestellessä.

Niin ja mahtuuhan viikkoon myös muutama hauska urheiluhässäkkä, työhommia ja kesän viimeisimpiä juhlia! Hihhhi 😉

Viikon päästä mulla sitten starttaakin uudet työ- ja opiskelukuviot, joten uusien maisemien lisäksi tulee myös paljon muuta totuteltavaa. Vaikka oon tietty ihan superinnoissani niin tottakai mua jännittää myös! Mutta jännitystä on ihan hyvä olla sillä kaiken ei tarvi aina olla niin helppoa ja turvallista.

Pieni hyppy tuntemattomaan pitää ainakin mielen virkeänä, jos ei muuta 😀Mutta sen sijaan, että olisin malttanut odottaa iltaan mä istunkin tässä koneen ääressä jo nyt.

Mä kun tänään vietin muutaman tunnin Oman Elämäni Inventaario -hyvinvointihaasteen parissa, joka veti mut hyvinkin sanattomaksi. En vois kuvitellakkaan haasteen tulevan mulle parempaan ajankohtaan – kaiken tän muutoksen keskelle – ja oon ihan äärettömän kiitollinen siitä, että pääsin mukaan. Vaikka omat ajatukset on ihan sekaisin niin tällä hetkellä niin mä nään ne tällä hetkellä selkeämmin mitä aikoihin.

Oon nyt muutenkin viimeaikoina yrittänyt jotenkin löytää tietynlaista rauhaa, mutta tiedättekö kun joitain asioita ei vaan pysty millään sanomaan ääneen? Kovasti koittaa löytää ratkaisuja vähän sieltä sun täältä, mutta ei uskalla ottaa käsittelyyn sitä asian ydintä. Inventaarion eka viikko käsitteli fyysistä hyvinvointia ja tänään tehdessäni viimeisiä osuuksia meinasin pillahtaa itkuun. Tajusin niin paljon asioita itsestäni, mua vuosikausiakin vainonneita, joita en oo vaan aiemmin pystyny myöntämään itselleni. Ja niiden asioiden ylös kirjoittaminen tuntui ihan älyttömän puhdistavalta.

Parastahan tässä on se, että mä samalla löysin myös ratkaisun itselleni – keinon olla vielä entistä tyytyväisempi ja onnellisempi sekä antaa itselleni mahdollisuuden päästä eroon raskaasta taakasta, jota oon kantanut mukana aivan liian pitkään.

Tänään on myös viimeinen päivä ilmottautua mukaan haasteeseen (voit tehdä sen TÄÄLLÄ!), joten jos et oo sitä vielä tehnyt niin suosittelen lämpimästi! Pienissä asioissa, ja varsinkin ajatuksissa, piilee yllättävän suuria voimia.Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen mä en vietäkkään loppuiltaa kotona töitä tehden, vaan lähden viemään mun ajatukset ulos. Jätän puhelimen kotiin ja yritän irtaantua tästä todellisuudesta hetkeksi, jotta pääsisin vielä vähän syvemmälle kiinni omiin ajatuksiini.

Mä nimittäin taisin tuossa aiemmin vähän säikähtää niitä.

<3 Aino

Aino

Yksi vastaus artikkeliin “Viimeistä viedään”

  1. <3
    Tuo haaste kyllä kuulostaa ihanalta, matka itseen syvälle voi olla joskus vaikeaakin mutta varmasti kannattavaa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta