Vapun jälkeistä elämää

Istuskelin eilen Harjun rinteellä nauttien auringon valosta ja lämmöstä, joka sai mut tajuamaan että olisin lähtiessäni voinut jättää toppatakini kotiin. Katselin ja kuuntelin ympärilleni, ja nautin siitä että pitkästä aikaa mä sain vaan olla ilman painetta asioista joita mun olisi ”pitänyt tehdä”. Ne sellaiset asiat osaa nimittäin omalla tavallaan olla stressaavia, vaikka niiden palkintona olisikin jotain ihan mahtavaa: kuten muutto omaan kotiin.

Pitäisi pitäisi pitäisi. Oon yrittänyt päästä siitä ajatuksesta eroon ja oon onnistunutkin siinä aika hyvin. Lentäessäni takaisin kotiin Sri Lankasta kulutin aikaani katsomalla TEDtalkseja, joista yksi jäi erityisen vahvasti mieleeni. Siinä psykologi ja elämäntapavalmentaja kertoi, kuinka oli vuosien ajan neuvonut asiakkaitaan väärin kertomalla stressin olevan pahasta. Ensin hämmästyin, mutta sitten huomasin tämän naisen puheen nitovan omat viimeaikojen hajanaiset ajatukseni nätisti yhteen ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi.

Ajatus stressistä voi tuntua ahdistavalta ja kuluttavalta, ja monesti stressi yhdistetään myös moniin erilaisiin sairauksiin ja ongelmiin. Muutaman tutkimuksen mukaan stressin suurin negatiivinen vaikutus pohjautuu kuitenkin siihen mitä me ajatellaan meidän stressistä – koetaanko me se negatiivisena, vai positiivisena asiana.

Saadaanko me nautintoa niistä asioista joita tehdään, vai tehdäänkö vain tekemisen pakosta?

Oma muuttostressini oli jälkimmäistä, sillä olin ihan älyttömän innoissani uudesta kodistani enkä olis millään malttanut odottaa muuttoa! Kulutin mielelläni kaiken ylimääräisen aikani laatikoita pakaten ja muuttoa sekä uuden kodin sisustusta suunnitellen. Tietysti se vei multa aikaa monesta muusta mulle tärkeästä asiasta, ja etenkin ollessani puolikuntoinen mun oli tehtävä valintoja sen suhteen miten aikani käytän. Sellainen voi muodostua negatiiviseksi stressiksi, jos sille antaa mahdollisuuden – tai sitten voi hyvillä mielin tehdä niitä asioita, jotka kokee juuri sillä hetkellä itselleen tärkeäksi.

Aina hetkittäin mä myös tuskastelen töideni kanssa, sillä itselleni tuttuun tapaan oon mestari jättämään asioita viimetinkaan ja hamstraamaan hommia aivan liikaa omalle kontolleni. Mutta silti jotenkin kummassa kiireenkin keskellä mun FirstBeat -hyvinvointianalyysi kertoi mulle, etten mä stressaa töissä mikä löi mut täysin ällikällä! Ja se kuulemma johtui todennäkösesti siitä, että mä koen työni tärkeäksi ja merkitykselliseksi 🙂

Myös blogi on mulle tietysti tärkeä, aivan kuten te ihmiset siellä ruudun toisella puolellakin. Siksi mä tiedän teidän ymmärtäneen tän mun viime kuukauden hieman hiljaisemman olemisen, vaikka välillä oonkin potenut siitä huonoa omaatuntoa. Olisin kovasti halunnut kirjoittaa, mutten halunnut kirjoittaa vain siksi että mun olis pitänyt tehdä se vaan tahdon oikeasti antaa teille jotain kiinnostavaa luettavaa! Todennäköisesti olisinkin saattanut tuottaa teille pettymyksen sisällöttömillä sanoilla ja valjuilla ajatuksilla, joista en olisi itsekkään saanut täysin koppia kun mieli olis ollut jossain aivan muualla.

Eilen maatessani sängylläni, omassa makuuhuoneessani pehmeällä sängylläni mä kieriskelin onnellisuudessani. Muutto on nyt vihdoin ohi ja enää on jäljellä vain muuttolaatikoiden purkaminen ja tavaroiden laittaminen omille paikoilleen. Sitä mun ei onneksi pidä tehdä ja tavarat voi olla siellä missä ne nyt on halutessani vaikka kesän yli, mutta mä uskon että haluan tehdä sen kyllä aiemmin – silloin se tuleekin todennäköisesti tehtyä nopeammin, ja se halu saakin se todennäkösesti tapahtumaan paljon nopeammin.

Kun on tahtoa ja halua, on aina keinoja.Mitä sä haluat tehdä tällä viikolla? Just nyt mä haluan saada sairastelun jälkeen energiatasoni kohdilleen, saada luonnoksissa roikkuvat postaukset heräämään henkiin, palata normaaleihin rutiineihini, nauttia auringosta ja hymyillä enemmän ihmisille. Ja samalla vetää syvään henkeä ja muistaa ettei pakottamalla useinkaan saa mitään hyvää aikaiseksi – todennäköisesti vain sitä itselleen haitallista stressiä ja sen aiheuttamia harmaita hiuksia.

Ihanaa Vapun jälkeistä kevättä kaikille,

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

Aino

4 vastausta artikkeliin “Vapun jälkeistä elämää”

  1. Onnea uudelle kodille! 🙂 Vitsi miten magee sisustustyyli siulla on! Kuvista huokuu sellainen seesteisyys.. 🙂 Tuo värikäs taulu on erikoisen hieno.. ps. mika kukka siinä vasemmalla roikkuu? Kyllä siis nuo kasvit vaan tuo kivaa ilmettä kotiin. Mulla vaan on semmone ongelma että kasvit/kukat tahtoo aina kuolla 🙁 Se on harmillista!

    Tällä viikolla meinaan nauttia auringosta, avata meidän terassin ja grillailla jotain yhdessä oman muruseni kanssa ♡

    • Kiitos Lissu! 🙂 Mun kaveri naureskeli, että mun sisustustyyli on ”ostaa kaikkea mistä tykkään ja lyödä ne yhteen”, ja se on kyllä totta.. joskus aina se näköjään onnistuukin jotenkin 😉 😀 Mä rakastan itse viherkasveja tosi paljon ja oon ihan hullaantunut niistä. Kunhan vaan saan auton tässä joku päivä lainaan niin lähden ensimmäisenä viherkasviostoksille 😀 Tuon roikkuvan kukan nimeä en kyllä muista.. Pitänee kysäistä sitä, kun pääsen kukkakaupoille 😀

      Ihanalta kuulostaa sun viikon suunnitelmat! Nauti<3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 4
Tykkää jutusta