Vaivaako huono omatunto?

Herään huolettomaan aamuun, kieriskelen hetken lakanoissa ja vasta, kun koen olevani valmis uuteen päivään, nousen ylös. Kietoudun aamutakkiin, laitan musiikin soimaan, keitän mukillisen teetä ja alan valmistamaan aamupalaa itselleni. Avaan verhot ja annan päivänvalon tehdä tehtävänsä – aamut alkavat olla aurinkoisempia, minkä vuoksi mäkin koen olen energisempi.

Otan puhelimen pois lentokonetilasta ja päivitän itseni todellisuuteen. Kello on vasta hieman yli yhdeksän, mutta silti näytölleni ilmestyy lukuisia kuvia niin pirteistä aamutreeneistä kuin täydelliseksi katetuista aamupaloista. Tunnen rinnassani pienen vihlaisun. Mä en ole tehnyt vielä mitään, ainoastaan ollut vaan ja nautiskellut. Hymähdän, kohautan olkapäitäni ja jatkan oloani – onneksi oon tajunnut, ettei aina tarvitse tehdä mitään.

Sunnuntairentoilua
Huonon omantunnon poteminen omista tekemisistään on omasta mielestäni yksi viheliäisimmistä kirouksista. Vertailemme itseämme jatkuvasti muihin ja muiden tekemisiin emmekä muista peilata asioita itseemme – omiin tekemisiimme. Vaikka naapurin Maija olisikin käynyt lauantai-aamuna jo kello kuudelta salilla tai yläkerran Irmeli kokannut aamupalaa koko rapulle ei se tee sinusta yhtään huonompaa ihmistä.

Tuntuu, että rentoutuminen ja elämästä nautiskelu ovat katoavissa oleva luonnonvara sillä meillä ei tunnu olevan aikaa siihen. Meillä on kova tahto olla aina hyödyllisiä.

Sillä hetkellä, kun se huono omatunto ”vain olemisesta” alkaa kiusaamaan suosittelen miettimään asiaa kyseisen hetken ulkopuolelle. Mä eilen naureskelin, kun viikon ainoana vapaapäivänäni podin huonoa omaatuntoa katsoessani pari jaksoa uutta sarjaa johon oon onnistunut itseni koukuttumaan. Okei – mun ois pitänyt lukea tenttiin, joten huono omatunto oli sinällään ihan oikeutettu. Toisaalta mulla oli takana yhdeksän päivän putki sekä töitä että opiskelua (ja pari koulutusta sekä workshoppia päälle), joten pieni hengähdyshetki oli erittäin ansaittu.

Tammikuun asukuva
Elin itse myös aikoinaan aikaa, jolloin en osannut olla. Oli pakko kokoajan tehdä jotain enkä osannut oikein edes viettää leffailtoja tai vastaavia, sillä eihän se ollut järkevää ajankäyttöä. Jälkeenpäin ajateltuna se on aika surullista sillä kuinkakohan paljon mäkään sain loppupeleissä irti siitä suorittamisesta, jota harrastin? En edes kunnolla muista sitä aikaa sillä eipä siitä liiemmin oo mitään muistettavaa.. hah! Jotain kuitenkin opin: sen ettei suorittaminen ole maineensa arvoista.

Aivan toinen asia sitten on taas niiden asioiden tekeminen, joista nauttii. Aiemmin mainitsemani yhdeksän päivän tehoputki onnekseni sisälsikin vaan just niitä juttuja, joita haluankin tehdä. Siinä onnellisessa tilanteessa ollessa asiat ei edes tunnu suorittamiselta ja samalla oon oppinut arvostamaan enemmän vapaa-aikaani, viettäen niitä hetkiä juuri haluamallani tavalla.Kyllähän mäkin joinain vapaapäivinä saatan itsekin herätä ennen kukonlaulua salille, mutta aina ei huvita.

Välillä koen olevani sen vuoksi myös ehkä osittain itsekäskin, mutta terve itsekkyys on välillä hyvästä – kunhan ymmärtää myös mahdolliset tekojensa seuraukset.

Tammikuun asukuvat
Takki: Nikita / Kumisaappaat: Viking

Yhden pienen asian, jos jokainen onnistuis itselleen tekemään uskoisin monien arjen helpottuvan huomattavasti: lopettamaan itsensä vertailun muihin. Suorituspaineet ja turhanpäiväinen stressi kun ei tee hyvää kenellekkään vaan ainoastaan pahimmassa tapauksessa saa aikaan enemmän ongelmia, jopa sellaisia, joista on paljon haastavampi päästä eroon. Itseensä jokaisen on kuitenkin helppo olla tyytyväinen silloin, kun rehellisesti pystyy 100% seisomaan omien valintojensa takana – silloin myös usein välttyy suorittamisen vitsaukselta.

Ihanaa sunnuntaita,
<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa

PS. Voitteko kuvitella näiden, että nämä kuvat otettiin viikko sitten? Keskellä tammikuuta, Suomen sydäntalvea, ja asteet oli reippaasti plussan puolella! Viikon aikana meillä tosin kerkesi käydä talvi kylässä muutaman päivän ajan, mutta lumesta ja pakkasesta riitti iloa vain muutamaksi päiväksi. Noh – ainakin mun uusille kumppareille on käyttöä!

Aino

4 vastausta artikkeliin “Vaivaako huono omatunto?”

  1. Ihana Aino! Olipa hyvä teksti..taas kerran! 🙂 Tuntu, kun olisit puhunut suoraan mulle, mut tääpä ylisuorittaminen kaiken suhteen onkin kauhistuttvan yleistä. Just samojen tilanteiden ja tunteiden kans ollut mietittävää. Mutta, tänään aion vaan nauttia <3 Ja olla suorittamatta sen enempää. Ihanaa päivää!

    (Ja nähdään piaaaan!)

  2. Olipa sulla hyvä ajoitus tän tekstin kanssa! 😉 Mä oon tässä miettinyt koko päivän, et pitäsköhän saada jotain aikaan ja potenut vähän huonoa omaa tuntoa siitä, etten oo saanu ees vaihdetta ”pyjamaa” pois päältä 😀 😀 Mutta ehkä tällaisia rennompia päiviä tarvitaan välillä 🙂

    http://lungelady.blogspot.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta