Vaikea vieras

Mun ruokavalio herättää aina paljon kiinnostusta ja uteluita. Kun on maidoton ja gluteeniton, niin se tuntuu rajoittavan hyvin paljon – eikö vaan? Itse en koe sitä elämääni hankaloittavaksi tekijäksi vaan lähinnä inspiroivaksi, mutta viime viikonloppuna sain ajateltavaa uudesta näkökulmasta… nimittäin vieraan näkökulmasta 😀

Maistuis varmaan sullekki..? 😉

Jos meen kylään jonnekkin, joudun yleensä kieltäytymään kaikesta tarjottavasta mitä isäntäperheellä sattuukaan olemaan 😀 Gluteeniton ja maidoton ruokavalio tekee musta siis hankalan vieraan. Tietysti näin ei tarvitse olla enkä koskaan oletakkaan että mun ruokarajoitteisuutta ois huomioitu mitenkään erityisesti. Oonkin aina erittäin iloinen ja otettu, jos näin on tehty. Kerrankin söin ihan kaksi muffinssia kerta niitä oltiin sekä gluteenittomina että maidottomina valmistettu, hahhah!

Gluteeniton & maidoton tarjoilu! Luksusta 😉

Jokainen kyllä tietää itse mitä voi syödä ja henkilökohtaisesti mua ainakin ahdistaa enemmän sellainen tuputus ja kysely tyyliin ”otatko tätä, entä tätä, no mitäs sä nyt voisit syödä, miten ois tää”. Normaali ruokavalio on helppo koostaa maidottomasti ja gluteenittomasti – pöytään vaan paljon kasviksia ja lihaa, niin ei voi mennä vikaan 😉 

Kahvipöytä sitten taas on vähän kinkkisempi paikka. Lähes kaikki kaupan valmiit keksit ja leivokset sisältää gluteenia tai maitoa. Jäätelössä on maitoa, samoin suklaassa – monissa suklaissa vielä lisäksi jopa gluteenia! Sen mä kyllä myönnän, että herkuttelu tällä ruokavaliolla vähän rajoittuu, hahha 😉 Usein vienkin mukanani joko jotain itse tekemääni tai valmiina ostamaani omaan ruokavalioon sopivaa kahvipöytäherkkua – ihan vaan kohteliaisuuttani!

Vaihtoehtoja löytyy 😉 RAW2U:lta saksanpähkinä-appelsiinikeksit – tän viikon viikkotarjouksessa!

…ja raakasuklaa-hasselpähkinät! Nam 😉

Onneksi nykyään kaupoissa on jatkuvasti laajenevat valikoimat gluteenittomia leivonnaisia sekä herkkuja ja jos haluaa panostaa niin itsekin niitä on helppo leipoa – kuten myös maidottomiakin 😉 Myös mun blogista löytyy paljon reseptejä ja vinkkailen aina uusimmista löydöistäni parhaani mukaan!

Mites te muut ruokarajoitteiset – otatteko kylään mukaan omat eväänne? Tuntuuko joskus siltä, että rajoitteinen ruokavalionne loukkaa muita? Mä kun oon aina tottunut, että on kohteliasta maistaa kaikkea mitä tarjotaan niin nykyään kieltäytyminen tuntuu aina välillä tosi kurjalta – vaikka se onkin ainut vaihtoehto. Hassua, mutta totta.

Ja miettikääpä sitä, että mähän kieltäydyn niistä herkuista oman terveyteni takia – aivan hyvin tekin voitte sen halutessanne tehdä, jos haluatte – oli sitten syynä painonpudotus tai muuten vaan terveellisemmät elämäntavat. Mutta se taas sitten otetaan vielä pahempana loukkauksena yleensä – vai miltä teistä tuntuu?

<3 Aino

Aino

22 vastausta artikkeliin “Vaikea vieras”

    • Juu käytän 🙂 FitLinen tuotteita, proteiinijauheita, kalaöljykapseleita, kasviöljyseosta ja MSM:ää! Voin tehdä näistä joskus laajemman postauksen, jos kiinnostaa?

  1. Mulla ei ole mitään allergioita tai muitakaan ruokarajoitteita. Jos kuitenkin olisi, niin ei musta olis mitenkään vaivaannuttavaa sen takia kieltäytyä tarjoiluista. Sehän olis täysin ”hyväksyttävä” syy.
    Sen sijaan en mitenkään kehtaa kieltäytyä, tai ainakaan sanoa ääneen etten syö jotain ihan vaan linjojen/terveyden takia. Tulee semmonen tunne että mua pidetään vaan kauheana nirsoilijana.

    • Jep, täähän onkin ”hyäksyttävää” mutta silti tuntuu että kieltäytyminen on epäkohteliasta 😀 Voi kyllä olla, että se johtuu ihan siitä, että aiemmin on ”eri syistä” vähän katsonut omien syömistensä perään.. Vaikka kyllä mun mielestä kaikkien pitäis saada tehä just niinko haluaa eikä kukaan sais loukkaantua toisten valinnoista! Mut ymmärrän silti mitä haet takaa – been there, done that.

  2. Kisadieetillä oli omat eväät mukana. Alussa se häiritsi ihmisiä kovastikin, nyt ystävät ovat tottuneet siihen.
    Muilta ihmisiltä on todellä ärsyttävää kuunnella sitä valittamista miksi en jotain syö. Oli sitten kyseessä sairaus tai oma valinta, ei siihen tarvitse puuttua mitä kukin kurkustaan alas pistää 🙂

    • Jep, oon ihan samaa mieltä sun kanssa! Ja just näiden ”valittajien” takia myös tällähetkellä tuntuu aina välillä ahdistavalta jos ihmiset hirveästi rupeaa mun ruokavaliosta kyselemään, vaikka ne sen ihan positiivisesta uteliaisuudesta tekiskin.. :/ 😀 Se ”selittely” on nimittäin niin turhauttavaa.

  3. Silloin kun olin vielä täysvege (toistuvien anemioiden takia otin kalan ja kanan remmiin kuuden vuoden tauon jälkeen ja tadaa, silti taas rautakuurilla….) niin helkkari että hävetti aina kun esim. poikaystävän luona vieraillessa mulle tehtiin aina erikseen ruoat! 😀 Noloa..

    • No mutta vähän ihana, että huomioitiin noin! 🙂 Ihan supersöpöä. Vaikka tosiaan ymmärrän kyllä sunkin fiilikset – ei sitä koskaan haluais olla vaivaksi 😀

  4. niin se vaan on että toisten syöminen tuntuu monia kiinnostavan – enemmän kuin se mitä sieltä omasta kurkusta alas menee, ikävä kyllä. tällöin myös se toisen herkuista kieltäytyminen ja omien eväiden syöminen usein otetaan loukkauksena, ja mun mielestä ihan vaan sen takia että ollaan kateellisia siitä että toinen syö terveellisesti, ja pysyy valintojensa takana. okei ehkä aina olla kateellisia, mutta ainakin joskus :p ei saa yleistää, heh.

    mä oon niin monesti syönyt omat eväät baarissa, juhlissa, musikaalissa, leffassa, kylässä…eikä se ikinä oo mua itteäni yhtään haitannu ! mua ei yhtään haittaa ottaa vähän isompaa laukkua, että eväät mahtuu mukaan. mua ei yhtään haittaa poistua hetkeksi juhlista jotta voin syödä ruokani silloin kun pitää. mua ei haittaa että mun leffa eväät on muovikipossa, kun kaveri syö vieressä irtokarkkeja. ei haittaa yhtään ! mutta monesti se tuntuu muita niin kovin ihmetyttävän ja arveluttavan… eli kai mäkin oon vaikea vieras :p

    • Niinhän se menee 😀 Ja sitten saadaan toiset tuntemaan huonoa omaatuntoa siitä ”nirsoilusta” tai ”kalorien kyttäämisestä”, vaikka kyse ei siitä oliskaan. Tosin joo eihän se asia aina näin mee, mutta aika usein! Ihanaa, että on rohkeutta tehä asiat just haluamallaan tavalla miettimättä muiden mielipiteitä – joko ne ymmärtää tai ei. Ja jos ei, niin sehän ei oo sulta pois 😀 <3

  5. Ite oon yrittänyt myös syödä maidottomasti ja gluteenittomasti nyt vasta pari viikkoa ja tämä tuntuu tosi vaikealta! 😀 Totesin viime viikonlopun kylämatkalla että suomalainen ruokavalio nojaa lähinnä pelkkään leipään… Olen myös ollut pari vuotta kasvissyöjä, mikä vaikeuttaa tilannetta entisestään. Tutuille kehtaan jo viedä omat eväät tai mennä suoraan jääkaapille hakemaan porkkanaa tai muuta vaihtoehtonautittavaa, mutta välillä alkaa kahvipöydässä oikein ahdistaa, kun en kehtaisi olla ottamatta kun tarjotaan 🙁 Varsinkin jos emäntä/isäntä on itse tehnyt. Mutta tiedän siis miltä tuntuu! Sulla on aivan ihanan inspiroiva blogi, sun jutuista sain vaan lisäpontta kokeilla tota maitotuotteiden ja gluteenin poisjättämistä 🙂

    • Voi kiitos Mai! Ja alku voi hyvinkin tuntua vaikealta – helpompi on ehkä lähtä sellasista pienistä asioista liikkeelle vähän kerrallaan niin ei joudu miettimään liikaa eli hommasta ei tuu liian vaikeeta:) Jatkossa kirjottelen enemmänkin kyllä vinkkejä just näihin maidottoman ja/tai gluteenittoman ruokavalion noudattamiseen – toivottavasti niistä tulee olemaan sullekkin apua! 🙂

  6. Mulla on sellanen työ että autan vanhuksia niiden omissa kotona.. on hirveetä kuinka ne tuputtaa karkkia ja suklaata ja keksiä ja leipoo vartavasten kakkua sillä välin kun esim siivoaa siellä… Usein kieltäydyn ja otan paperipäällysteiset karkit vaan mukaan ja sanon, että syön ne iltapäivällä kahvin kanssa. Sillon on vaikeempaa kun joku mummeli leipoo korvapuustit tai kuivakakkua vain mua varten, on inhottava kieltäytyä ja sit alkaa heti kauhee kauhistelu että laihdutatko sä ja plaplapla siihen sit usein tokasee että eeei kun lihasta kasvatan ja sillon ei saa syödä liikaa sokeria.. 😀

    • Voi apua, tilanne on varmaan aika tylsä..! Varsinkin kun se jatkuu vielä päivittäin :/ Ja etenkin vanhoilla ihmisillä tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää tuota kieltäytymistä – mun oma mummo päivittelee aina kans, että ”apua mitä sä sitten syöt”, jos kieltäydyn pullasta tai keksistä – hahha! 😀

  7. Töissä kun tarjoillaan synttärikakkukahveja ni kyllä siellä joku jaksaa aina kysellä et mitä enkö syö kakkua ja miks en syö kakkua ja sit tehdään johtopäätös et oon edelleen dieetillä 😀 olin siis viime vuonna 10 viikon litellä 😉
    Itse noudatan gluteenitonta ja laktoositonta/maidotonta ruokavaliota ja aina kun kerron ruokavaliosta niin yleensä kommentti on et onpa tosi tylsää et sähän et saa syödä mitään! Eli mun ruokavalio on suurempi ongelma muille kun mulle itselle 😀

    Toisaalta musta on kiva jos mua ei ole huomioitu kyläpaikassa ni voi suoraan kieltäytyä, sit jos on vartavasten tehty itseä varten niin on jotenkin noloa kieltäytyä, vaikka olen kyllä niinkin tehnyt.

    Mulla on myös tapana kuljettaa mukana omia eväitä leffaan, illan istujaisiin yms. Pääasia et voin syödä sitä ruokaa mitä haluan ja millon haluan 😀

    Nam mitä suklaapalleroita & keksejä!

    • Jostain syystä sun kommentti oli menny roskapostiin, onneks huomasin tän sieltä! 😀 Vaikka olit näköjään saanu sen sitten myöhemmin läpi ja hoksasin sen vasta nyt kun rupesin vastailemaan sulle, hahhah.

  8. Hyvä pohdinnan aihe taas!

    Mä oon miettinyt ja pohtinut ja punninnut tätä asiaa monet kerrat kuluneen vuoden aikana. Erityisen vaikeaa oli, kun olin todella tiukalla ruokavaliolla noin vuosi sitten. En pystynyt syömään silloin käytännössä muuta kuin kasviksia, marjoja ja lihaa ym. peruskamaa. Niinpä esimerkiksi äitienpäivänä muu perhe veti suklaakakkua, muffinseja, pulla… ja mä vedin jotain mua varta vasten väännettyä marjajälkkäriä.. 😀 Onneksi siis oma perhe ”antoi mulle anteeksi” etten vetänyt niitä sokerivuoria mitä ne itse siinä naaman edessä. Nykyään kun tulee silloin tällöin enemmän sitä sokeriakin syötyä (etenkään treenin jälkeen en suhtaudu siihen niin vakavasti), ei kuitenkaan edes tee mieli niitä kahvipöytäherkkuja siinä edessä, kunhan saa kahvia..!

    Olen kyllä huomannut tuon ns. kateus-homman noin muuten lähellä ja vähän kauempana, eli vähän nyrpistellään salaa sille, että joku (eli minä) pysyy linjassaan, ja mun tapauksessa että se jopa tuottaa tulosta, eli tulen terveemmäksi koko ajan, vähitellen. Ja läskitkin palaa pikkuhiljaa (kai). Toki repsahdan ruokavaliostani tietoisesti välillä, ihan henkisen hyvinvoinnin takia. (Silloin huomaan lievää voitonriemua niissä nyrpistelijöissä, että niilläkin on ”lupa” nyt kun minäkin! 😀 ) Pieni määrä maitoa tai gluteenia ei aiheuta mulle nimittäin mitään hurjia oireita, mitä nyt vatsa siitä pienesti ilmoittaa. Mutta ei hirveän paljoa kuitenkaan. Eri asia olisi kyllä, jos saisin niistä ihan hirveän kamalat vatsanväänteet tms.

    Ehkä välillä tekee myös ihan hyvääkin aiheuttaa kropalle tommosia minishokkeja syömällä jotain ”kiellettyä”. Pitää puljun hereillä mun mielestä. Ainakin aineenvaihdunnan jossei muuta.. 😀

    • Voi vitsit, ihana perhe sulla! Toki kyllähän ne lähimmäiset aina ymmärtää ja tukee toista siinä, mitä haluaa saavuttaa ja tavoitella – ainakin näinhän sen pitäis mennä 🙂 Sokerikoukusta tosiaan kun irti pääsee niin onneksi ne himotkin sitä kohtaan laantuu!

      Hahhah toi voitonriemun oon muuten huomannu myös mäkin! Ja se on jotenkin ihan naurettavaa. Niinko oikeesti, en voi tajuta 😀 No mutta pienetpä on ihmisen huvit jos saa jotain tyydytystä siitä, että toinen syö vaikka vähän karkkia. Hahhah! Ja niin, sitäkin saa toki sitten selitellä jos sen erehtyy tekemään – APUA! 😀

      Mun mielestä kans välillä on ihan hyvä vähän törttöillä. Esimerkiksi maidon suhteen en oo ehdoton, koska siihen en kuole ja ne vatsaoireet menee nopeasti ohi. Niin ja sokeri – siitähän aineenvaihdunta vaan saa lisäbuustia! Kuhan ne peruslinjat on kunnossa, niin pikkushokit voi olla oikeinkin toimivia 😉

  9. Mulla on tulevana viikonloppuna tiedossa synttärit. En aio siellä syödä mitään herkkuja. Kyseessä on kuitenkin siskon lapsen synttärit, joten oma sisko kyllä ymmärtää, että miksi en syö. Mutta mietin kaikkia vieraita..ajatteleeko ne, että oon hirvee nirsoilija tai et onpa hirveetä jos yhtenä päivänä herkuttelee. Mietin jopa yhessä vaiheess, et pitääkö mun syödä..ja onko sen takia pakko syödä ettei muut ajattele siitä pahaa. Mutta tulin siihen päätökseen, että ihan sama se kyllä on mitä muut ajattelee.. en muiden ihmisten takia ala syömään herkkuja jos en itse halua 😀 kaikkee sitä tuleekin mieleen!

    • Joo, se on aina kumma miten helposti sitä ruetaan arvostelemaan toisten valintoja – ja sitten just selän takana nuristaan, että johan on hommaa 😉 Eihän sitä tiedä, vaikka oikeasti ois kyseessä jokin allergia tai sairaus. Mutta todentotta – ei kannata missään nimessä välittää moisesta! Pitää tehä just niinko ite haluaa, eikä kuunnella muita:) Se on jännä, miten se oma mieli välillä tekee kepposia.

  10. Töissä kun tarjoillaan synttärikakkukahveja ni kyllä siellä joku jaksaa aina kysellä et mitä enkö syö kakkua ja miks en syö kakkua ja sit tehdään johtopäätös et oon edelleen dieetillä 😀 olin siis viime vuonna 10 viikon litellä 😉

    Itse noudatan gluteenitonta ja laktoositonta/maidotonta ruokavaliota ja aina kun kerron ruokavaliosta niin yleensä kommentti on et onpa tosi tylsää et sähän et saa syödä mitään! Eli mun ruokavalio on suurempi ongelma muille kun mulle itselle 😀

    Toisaalta musta on kiva jos mua ei ole huomioitu kyläpaikassa ni voi suoraan kieltäytyä, sit jos on vartavasten tehty itseä varten niin on jotenkin noloa kieltäytyä, vaikka olen kyllä niinkin tehnyt.

    Perhe, varsinkin äiti ymmärtää, jos kahvipöydässä ”tyydyn” pelkkään kahviin 😀 Mua ei todellakaan haittaa jos muut syö mun edessä herkkuja yms. kasvattaa kummasti mielen lujuutta 😉

    Mulla on myös tapana kuljettaa mukana omia eväitä leffaan, illan istujaisiin yms. Pääasia et voin syödä sitä ruokaa mitä haluan ja millon haluan 😀

    • Joo se on jännä, kun aina muka pitäis olla joku dietti menossa – eikö ihmiset oikeesti oo kuullu terveellisestä elämäntyylistä? 😉 Tai sitten vaan helposti se kieltäytyminen koetaan epäterveelliseksi ja syömishäiriöiseksi, blaaaah… Ei oo väärin olla tarkka omista valinnoistaan! Ja ihan totta tuo, että kieltäytyminen kasvattaa luonnetta.. aluksi se oli vähän vaikeampaa, mutta nykyään tulee ihan luonnostaan 😀 Mullekkin on tärkeetä, että oon itse omien syömisteni herra – oli ne syömiset sitten muffinsseja tai dipattuja vihanneksia!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta