Tunteiden vietävissä

Mä oon aika tunteellinen ihminen enkä liiemmin osaa peitellä sitä. Suutun ja nyrjäytän mieleni herkästi, mutta lepyn jo seuraavan minuutin aikana. Iloisena puolestaan mun naama loistaa kun Naanantalin aurinko, eikä kenellekkään jää epäselväksi kuinka onnellinen olen – samoin jos mua vaivaa jokin asia, se on mun päällä kuin ukkospilvi. Mua on erittäin helppo lukea enkä osaa peittää tunteitani, mikä tekee musta ajoittain aika haavoittuvaisen.Mutta mun mielestä se on hieno asia, ne tunteet siis. Ne tuo elämään väriä ja mielenkiintoa sekä niiden kautta oppii paljon uutta itsestään – tulkitsemaan omaa käytöstään, helpottaa havaitsemaan asioita ympärillään ja liikkumaan ulos siitä omasta kuplastaan. Joskus sitä tosin on niin turtunut kaiken kiireen keskellä, että mikään ei hetkauta mihinkään suuntaan ja silloin on tajuttava ottaa pieni aikalisä itsensä kanssa.

Ennen mä aina pakoilin niitä mun negatiivisia tunteita, yritin haudata ne jonnekkin tosi syvälle ja esittää, että mikään ei hetkauta mua. Oon löytänyt liikunnasta oivan apukeinon tunteiden käsittelyyn, varsinkin niiden negatiivisten 😀 Tiedättehän, että monesti omassa päässään saa pienistäkin asioista kasvatettua järkyttävän suuria? Mulla ainakin oli tapana tehdä niin – ja sen ennaltaehkäisyyn paras keino on kunnon raivopurkaus salilla, juoksupolulla tai nyrkkeilysäkin kanssa. Ja jos sekään ei auta tajuamaan asian mittasuhteita, niin sitten yhteys lähimpään ystävään on paikallaan.

Nyrkkeillessä saa helposti kanavoitua negatiiviset tunteet positiitivseksi energiaksi ja hikoilla ne ulos, hahhah 😉

 

Yleensä ärsyyntyneenä ajatuskin treenaamaan lähtemisestä tuntuu huonolta – ei huvita, eikä jaksa, kun päässä pyörii vain se yksi ärsyttävä ajatus joka syö energiaa kaikelta muulta. Kuitenkin jo pelkkä sängytä ylös nouseminen saa hyvälle mielelle, sillä sille negatiiviselle tunteelle ei kannata antaa liikaa valtaa 😉 Treenin aikana se kaikki negatiivinen energia tulee purettua siihen tekemiseen ja vaikka positiivinen energia onkin negatiivista voimakkaampaa, niin oikein kanavoituna negatiivisuuskin on loistava voimavara – kysykääpä vaikka mun hartioilta ja rintalihaksilta, jotka sai alkuviikosta agretreenin osakseen 😀

Sen lisäksi, että yleensä jotain muuta tehdessä ja keskittyessä hetkeksi muihin asioihin se itseä ärsyttävä asiaa alkaa tuntumaan pieneltä, sitä myös alkaa nähdä sen ärsytyskuplansa ulkopuolelle. Liikunnan aiheuttama endorfiiniryöppy saa nimimttäin väkiselläkin hyvälle tuullelle eikä jätä ketään kylmäksi – sen jälkeen yleensä tajuaakin, että elämässä on isompiakin asioita entä yks tyhjentämätön astianpesukone tai vastaamatta jätetty tekstiviesti. 

Samasta syystä on myös loistava ajatus tehdä jokin tehokas treeni ennen jännittävää suoritusta, esimerkiksi työhaastattelua tai pääsykokeita. Liikunta rentouttaa ja endorfiinit lisäävät itseluottamusta, joten sun on helpompi olla oma itsesi ja antaa itsestäsi kaikkesi juuri siihen tiettyyn hetkeen eikä muut asiat pyöri turhaan päässä johdatellen ajatuksia harhaan 😉 Mä käyn edelleen aina ennen omia ohjauksia treenaamassa itse – näin saan mun pään tyhjäksi muista ajatuksista ja pystyn keskittymään täysillä itse ohjaamiseen ja muiden tsemppaamiseen! Ja tietty oon tuplasti paremmalla tuulella, entä suoraan sängystä nousseena 😉Mä otin eilen irtioton arjesta ja matkasin päiväksi Tallinnaan. Käytiin syömässä, shoppailtiin, kahviteltiin ja onnistuttiin vielä myöhästymään paluulaivastakin 😀 Juuri tälläisiä irtiottoja arjesta kaipaa välillä, että pääsee irti siitä omasta arjestaan – ei tarvi miettiä koulu- ja työjuttuja tai muutakaan kotona odottavaa kaaosta – ja kotiin palatessa osaakin taas suhtautua niihin ”elämän suurimpiin ongelmiin” taas vähän eri perspektiivistä, kun on hetken ajatellut jotain aivan muuta.

Tunteellinen hölmö, se mä tunnustan olevani – musta se on rikkaus vaikka tuntuu, että enemmän ihmiset arvostaa hillittyä kyynisyyttä sen optimistisuuden sijaan. Mua pystyy lukemaan kuin avointa kirjaa niin onnen- kuin pettymystentunteiden suhteen ja se tekee musta haavoittuvaisen – mutta miksi itseään pitäisikään suojella kaikelta pahalta? Pumpulissa eläminen käy loppupeleissä aika tylsäksi eikä se anna elämästä yhtä paljon entä jos rohkeasti tekee mitä sydän tahtoo – ajaen vaikka taksilla parin sadan kilometrin päähän kertomaan, kuinka tärkeä toinen itselleen on ihan vaan siksi, että niin haluaa. 

Eiliset sushit Tallinnassa – enhän mä näistä unelmoinutkaan, kun viimeiset pari kuukautta? 😉
Sushia syödessä ei muuten paljon muut asiat mieltä paina sillä a) syöminen on niin haastavaa, että siihen joutuu keskittymään tosissaaan ja b) ruoka on niin hyvää, että taju lähtee!

Tunteita on hyvä olla, mutta niitä on myös hyvä oppia käsittelemään ja tarkastelemaan oman käytöksensä mittarina – millaisia tunteenhallinnan keinoja teillä on? Kuinka monelle agretreenit on paras tapa purkaa päivän työstressi vai toimiiko hautautuminen peitonmutkaan paremmin?

Tunnerikasta lauantaita ja alkavaa maaliskuuta!

<3 Aino

Aino

14 vastausta artikkeliin “Tunteiden vietävissä”

  1. ”It is both blessing and a curse to feel everything very deeply”

    <3 rakas!

  2. Toinen tunteellinen hölmö ilmottautuu x) negatiivisten fiilisten ottaessa vallan yritän kanavoida ajatuksia uudelleen, joskus paremmalla ja joskus huonommalla menestyksellä x) mut sitä tulin kommentoimaa, et vitsit sä oot upea ja ihana toi eka kuva ja sushit näyttää kans ihan törkeen herkulliselta! 8)

    • Hihhih just näin! Mutta yritys on aina tärkein kuitenkin;) Ja kiitos Sanni! Sushit oli kyllä ihan superhyviä:)

  3. Ei ome aina helppoa myöntää olevansa tunteellinen ja asettaa itseään toisten arvosteltavaksi. Mitä avoimemmin näyttää tunteet sitä haavoittuvaisempi on. Onneksi suurin osa ihmisistä on aitoja ja lämpimiä, eikä halua tahallisesti loukata toista (vaikka täällä blogimaailmassa tilanne välillä tuntuu inhottavasti toiselta), joten avoimuudesta on varmasti hyötyä. Itse olen ain ollut avoin, jopa liiaksi. Negatiivisuutta on kyllä vaikea näyttää, siitä minun on vaikea kertoa jopa läheisille, mutta kehittymään päin tässäkin.

    Itselleni työ on niin voimaa antava että se tuntuu olevan jonkinlainen portti purkaa energiaa ja intoa, vaikka se ei kanavoidukaan näin. Liikunta on kuitenkin niiden ikävämpien asioiden purkuun paras vaihtoehto. Tunne söin ennen ja paljon, joka kerrytti painoa, joka taas synnytti lisää negatiivisia tunteita. Kuitenkin uudelleen suuntaamalla käsittelytapoja saa tuota tunnesyömistä helpotettua. Ja tietenkin painon pudotuksella jo saa vähennettyä negatiivisuuden määrää.

    Se minusta. Ihana oli tämä sinun kirjoituksesi! ♡

    -Jenna
    oncefit2fat2fit.blogspot.fi

    • Niinpä ja siis vaikka sitä on monesti siipeensä saanut juurikin vähän inhottavilta tyypeiltä ja vaikka se sillä hetkellä vähän pahalta tuntuukin, niin kyllä musta on paljon kivempaa olla tällänen hömppä 😀 Lähinnä surettaa niiden toisten puolesta, jotka käyttää toisten kiltteyttä ja tunteellisuutta hyväksi – ehkäpä nekin joskus tajuaa oman hirveytensä, hihhih. Negatiivisia ajatuksia mäkään en osaa niin helposti sanoa ääneen, mutta kyllä ne mun naamasta näkee jos mut hyvin tuntee.. onneksi. Ne lähimmäiset osaakin lukea mua kuin avointa kirjaa.

      Ihanaa Jenna, että oot löytänyt työstä itselles noinkin kantavan voimavaran! Ihan huippua:) Keinoja omien tunteiden hallintaan on monia ja tunnesyöminen juuri yksi niistä – edelleen itsekkin välillä ärsyyntyneenä tai surullisena mietin, että nyt mä vedän levyn suklaata… ja sitten tuun parin minuutin päästä järkiini ja lähdenkin raivolenkille, hahha 😉

      <3

  4. Mä onnistun aina poimiin olennaiset ihmisten teksteistä. Eli hyvännäköiset sushit, missä ravintolassa kävitte? Tallinnassa on niin helppo myöhästyä laivasta, sinne vanhaan kaupunkiin kun vaan jämähtää. Etenkin aurinkoisena päivänä terassille skumppapullon kanssa…. oops.

    • Hahhahha, ihana Sari :D! Käytiin Sushi Housessa siinä Rottermanilla – oli ihan superhyvää, suosittelen oikein lämpimästi! Joo kyllä tuli huomattua, että tuo neljä tuntia oli aivan liian vähän.. kesällä pitää tehdä ihan kunnon viikonloppureissu, hihhi.

  5. Tunteellinen hölmö, täällä toinen! Mutta niinkuin sanoit – vaikka onkin helposti luettavissa ja tällöin asettaa itsensä helpommin haavoittuvaikseksi, mitä pahaa siinä on? Koska kun uskaltaa mielensä ja sydämensä avata aidosti, silloin ainakin tuntee aidosti elävänsä!! 🙂

    http://jannanblogi.fitfashion.fi/

    • Niinpä! Ja asioista saa paljon enemmän irti, kun niihin eläytyy täysin sydämin – ihan oikeesti. Vitsit ootan mun tulevaa jalkarääkkiä nyt, kun oon ihan päätäni myöten täynnä yhtä koulutehtävää.. hahhah 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta