Mihin tiikeri raidoistaan pääsis?

aino-tiikeri2 (1 of 1)

Taas tälläkin viikolla oon havahtunut yhteen tuttuun ajatukseen: kiireeseen. Tai en tiedä onko kiire oikea sana, mutta oon viimeaikoina ollut ihan liikaa menossa ja musta tuntuu, että syksyä kohden vauhti vaan kiihtyy. Enkä osaa, enkä millään haluaisi sanoa sille ”ei”.

Aina välillä mä onnistun rauhoittumaan, mutta tää sähköjänis -vaihe puskee päälle vähintään puolen vuoden välein. Oon kokoajan menossa, kaikkialle ja joka suuntaan. Sitten väsähdän ja lupaan itselleni, että nyt on pakko pysähtyä hetkeksi paikoilleen – kunnes energiatasot on palanneet ennalleen ja sitten taas mennään.

aino-tiikeri5 (1 of 1)

Vaikka musta on ihana olla menossa, sillä saan tehdä tosi kivoja juttuja, on mulla silti ristiriitaisia fiiliksiä kaikesta tästä sillä samaan aikaan mä haluaisin olla kotona. Haluaisin rauhoittua, siivota kodin nätiksi, sisustaa, häärätä keittiössä, kokkailla ja syödä fiksusti, treenata, olla energinen ja antaa inspiraation pulputa.

Sulkeeko nää asiat pois toisiaan? No ehkä vähän. Kun on viikossa vain kolme päivää kotona on hankala ylläpitää säännöllistä treenirytmiä, varsinkin kun reissupäivien aikataulut on aika tiiviitä. Myös normaalin ruokarytmin ylläpitäminen on haasteellisempaa, sillä kaikkialla ei oo keittiötä käytettävissä.

Tuntuu, että elämä on vähän katkonaista enkä oikein saa mistään tarttumapintaa.

aino-tiikeri4 (1 of 1)

Se on hassua, miten havahdun tähän tilanteeseen aina aika-ajoin. Haluaisin kovasti keskittyä täysillä treenaamiseen ja panostaa 100% myös muuten omaan elämänlaatuun kuten uneen, ruokailuihin ja ihmissuhteihiin – haluaisin kovasti tavoittaa itselleni jonkun tavoitteen, jota kohti pyrkisin fyysisesti.

Silti samalla innostun jokaisesta työjutusta pikkulapsen lailla, mikä saa mut unohtamaan kaiken muun. Enkä enää halua jättää välistä yhtään tilaisuutta viettää aikaa tai jakaa elämyksiä mun läheisten kanssa.

Välillä musta tuntuu, kuin keksisin itselleni jotain tekosyitä miksen ennätä treenaamaan niin paljoa kuin ennen tai miksi en oo panostanut syömisiini normaaliin tapaan. Tiedän, että jos on tahtoa niin sillon keksii myös keinot. Mutta musta tuntuu, että tässä kiireen oravanpyörässä alkaa väsymys olla tahtoa voimakkaampi.

aino-tiikeri1 (1 of 1)

Tasapainoa. Sitä mä kai tässä yritän hakea. Nyt on ehkä se mun aika priorisoida asioita ja miettiä, mitä mä just nyt haluan eniten ja tehdä sen jälkeen päätöksiä sen suhteen. Tälläiselle taivaanrannanmaalarille ei oo mitenkään helppoa myöntää itselleen, ettei kaikkea voi saada jos haluaa tehdä edes puolet asioista kunnolla, mutta se on ehkä vihdoin pakko opetella.

Ihan vaan, että selviän täysissä ruumiin ja sielun voimissa tulevan syksyn etelänseikkailuun.

Onko mulla kohtalotovereita? Tunnustatteko, että välillä elämä on vaan niin kivaa että sitä vahingossa väsyttää itsensä innostumalla vähän liikaa vähän kaikesta?

Allekirjoitus

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

Aino

6 vastausta artikkeliin “Mihin tiikeri raidoistaan pääsis?”

  1. I feel you bro. Se on se kiire ja muiden asioiden edellelaitto joka saa huonon omatunnon sitten unen, liikunnan ja syömisten parissa. Itsekin tahtoisin uni- ja treenirytmin kuntoon, muutta tuntuu että kaikki muu kiinnostaa enemmän ja tekemistä on ihan järkyttävän paljon. Oli se sitten pakkaamista, ahdistusta tulevasta, työstressiä tai jotain muuta niin se vie mehut ihmisestä. Onneksi kohta pitäisi helpottaa, sillä alkaa koulu ja muutto on ohi. Eiköhän se tasapaino tästä kohta itse kullakin löydy! 🙂

    hanna
    http://www.hannamariav.com

    • Jep! Mutta parempi saada ensin kaikki ”pakolliset” hommat pois alta, ja sit sen jälkeen pystyy keskittymään paremmin niihin muihin juttuihin 🙂 Itsekin aina yritän miettiä, et yritän muistaa että vähänkin kun on parempi entä ei mitään – eli etten vaadi liikaa iteltäni, se on ehkä se vaikein homma tän kaiken keskellä ainakin mulla 😀 Tsemppiä! Varmasti syksyn tullen helpottaa, kun kesän kiireet ja riennot helpottaa. Mä ainakin uskon ja toivon niin:)

  2. Jep! Vaikka joogaan päivittäin ja meditoin monta kertaa viikossa, otan aikaa olemiselle, ni niin vaan jossain kohtaa hiipii kiire salakavalasti, kun selkänsä kääntää. Osa työkiireitä, osa vaan sitä, että ois ihana nähdä kavereita ja tanssia pitkälle yöhön.

    Tällä kertaa pysähtyminen tuli sillä, että kurkkuun kipusi kaktus, joka herätti tajuamaan, että lähiviikot on painettu taas täysiä, liian pitkiä päiviä. Siihen päälle parit liian lyhyet yöunet, pari lasi viiniä ja vastustuskyky ei vaan pysy mukana ravintolisistä huolimatta.

    Onneksi joka kerrasta oppii ja ehkä 10 vuoden päästä ollaan jo ihan pro tässä hommassa, eiks je? 😉

    • Joo – kuulostaa niiin tutulta! Ei jooga, meditoiminen ja oma aikakaan aina auta kun se kiire onnistuu jotenkin yllättämään 😉 Kyllä se elämä aina jotenkin pysäyttää, jos ei itse niin sitten vaikkapa juuri kaktuksena kurkussa. Parempi sekin, kuin polttaa itsensä loppuun 😛

      Ja todellakin! Kantapään kautta opitaan, ja 10 vuoden päästä muistellaan näitä aikoja naureskellen 😉

  3. Hei Aino.
    Ikävä kuulla kiireestäsi.
    Itsekin siitä kärsin pitkään, kunnes sisäistin asian.
    Asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen, mikä on kaikista tärkein? Sen pitäisi olla helppoa. Millään muulla ei saisi olla niin kovaa painoaarvoa kuin omalla hyvinvoinnilla. Mitä teet työllä, ystävillä jos olet väsynyt pahimmassa tapauksessa stressi kehittää sairauden vuosien päästä josta kärsit.
    Asioille kannattaa tehdä NYT kun vielä on terve ja hyvään oloon on mahdollisuus kun niin päättää, niin helppoa se on. Jokainen tekee mitä miten parhaaksi näkee.
    Rauhoittavaa syksyn jatkoa.

    • Jep – niinhän se menee ja tavallaan just se ristiriita siinä onkin: oon tehnyt saman oivalluksen, mutta silti on välillä hankala malttaa sanoa ”ei” joidenkin juttujen kohdalla 🙂 Nyt tosin alan jo tunnistaa itsestäni sen pisteen, jossa ”liika on liikaa” ja on helppo pysähtyä ja ottaa aikalisä ilman että palaisi puhki. Tän kirjoittamisen jälkeen raivasinkin ensi kuulle heti vähän lisää vapaa-aikaa itselleni ja itseasiassa jo heti ensi viikolle. Hassusti heti jo sekin päätös ja tieto sai olon kevenemään ja kiireentunteen hiipumaan 🙂

      Ihanaa syksyä sullekkin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta