Tasapainoista treenaamista

Olin juuri viisi päivää treenaamatta ja se oli mulle oikeastaan aika pitkä aika ja siinä samassa havahduin, etten oo ainakaan viiteen viikkoon kirjoittanut sanaakaan omasta treenaamisestani! Rupesin miettimään miksi nää jutut on tippuneet pois mun kirjoituksista, vaikka tekeminen itsessään ei oo kadonnut minnekkään mun arjesta – vaan oikeastaan päin vastoin, ottanut ehkä isompaa roolia sillä oon alkanut nauttia hommasta entisestää viime aikoina 🙂

Blogin ensimmäisinä vuosina julkaisin treenipäiväkirjoja ja fiilistelin treenijuttuja jatkuvalla syötöllä, mutta nyt se ei oo jostain syystä tuntunut kovinkaan luonnolliselta. Tai samalla tapaa merkitykselliseltä? Mulla ei oo ollut oikeastaan minkäänlaisia tavoitteita tai projekteja treenaamisen suhteen, vaan oon oikeastaan nauttinut tekemisestä ja antanut hyvän fiiliksen viedä mennessään 🙂

Reissussa: yksin vai yhdessä?

Tää tapa onkin ollut mulle paljon palkitsevampaa, kuin mikään muu pitkään aikaan. Poikkean treeneihin aina matkalla töistä kotiin ihan vaan siksi, että se on parasta mitä voin mun mielelle antaa päivän jälkeen! Me hikoillaan, nauretaan, tsempataan ja välillä ehkä vähän voivotellaankin treenin hirveyksiä yhdessä, mutta kuitenkin hyvässä hengessä.

Just nyt treenaaminen tuntuukin musta todella hyvältä ja musta tuntuu, että saan itsestäni tosi paljon irti! Käyn ohjatuissa treeneissä ja musta onkin ihan parasta, kun joku muu suunnittelee ja ohjelmoi kaiken mun puolesta – mun ei tarvi kuin raahautua paikalle, laittaa aivot narikkaan ja yks kaks mulla onkin jo hiki pinnassa 😀 Yllätyksekseni yksin tekemisen sijaan oon nauttinut tosi paljon yhdessä treenaamisesta ja toisten tsempin avulla oonkin vienyt itseäni yhä uudelleen ja uudelleen oman mukavuusalueeni yli. Ja se on ihan parasta! Se fiilis, tsemppi, riemu ja onnistuminen.

Ja sekin, että uskaltaa yrittää vaikkei onnistuiskaan – sekin on jo sata kertaa parempi kuin tekemättä jättäminen 😉 

Itseasiassa tässä alkuvuoden aikana oon tehnyt kolme uutta henkilökohtasta enkkaa ja oppinut jopa pari uutta taitoa, joiden kanssa oon aiemmin taistellut jo pitkään! Eli ilmeisesti tälläinen rentokin ote voi tuottaa tuloksia, vai? 😉

Tällä hetkellä en ota treenaamisesta mitään paineita, vaan käyn hikoilemassa ja pitämässä hauskaa aina miten muilta menoiltani ennätän. Joskus se on kahdesti viikossa, joskus viidesti – ja musta on ihanaa etten suhtaudu siihen mitenkään pakkomielteisti! Teen treeniä omilla ehdoillani kroppaani kunnioittaen, enkä toisin päin. Ja jos kaverit pyytää lauantaina ulos, niin en pode morkkista jos sunnuntaista tulee suunnittelematon lepopäivä 😛

Loppu- ja alkuvuoden aikana oonkin löytänyt omasta mielestäni hyvän balanssin treenaamisen suhteen, ja tekeminen on tuntunut tosi hyvältä. Jos kroppa on tuntunut väsyneeltä niin treenit on usein vaihtunut rentoon kävelylenkkiin hyvässä seurassa tai kevyeen joogasessiioon omassa olohuoneessa. Päätön tekeminen kun ei tuota tuloksia eikä oo edes hauskaa, vaikka tiedän että teen välillä itsekkin liikaa – siis jos haluaisin optimoida kehitykseni 😉 – mutta rehellisesti sanottuna just nyt mä en halua. Mä haluan pitää hauskaa ja nauttia liikunnan ilosta, sekä hyvästä fiiliksestä mikä meillä on treeneissä!

On-running cloudsufer

Onko sulla jotain tavoitteita liikunnan suhteen? Jos on, niin ota ihmeessä sen kanssa osaa meidän #ilokiertoon -hyväntekeväisyyskampanjaan, jossa voit pelkkien omien somejuttujen avulla osallistua mukaan 🙂 Itse keräsin ensimmäisen kilometrin omaan pottiini tänään, joten kannattaa seurata meininkiä instagramissa @makelaino!

PS. Parasta tänään oli ehdottomasti treeni! Viiden päivään treenilevon jälkeen kunnon sykerääkki, ja yhtäaikaa tuntui todella pahalta ja ihan mielettömän hyvältä, hahha 😀 

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

Aino

2 vastausta artikkeliin “Tasapainoista treenaamista”

  1. Mahtavaa, että oot löytänyt sen sisäisen palon ja ilon treenaamiseen! Mikäs sen parempaa hyvinvointia edistävää toimintaa ☺

    Jotenkin pystyn samaistumaan sun näihin(kin) ajatuksiin. Ite liikun paljon kävellen niin hyötyliikuntana, reippaillen kuin ympäristöä fiilistellen. Viikon varsinaisiin treeneihin sisältyy niin ”yksinäistä salilla käyntiä kuin toiminnallista ryhmätreeniä, josta olen super innoissani.

    Se fiilis ennen toiminnallista (crosfit -tyyppistä)treeniä on odottava, itse treeni kutkuttavaa (samanaikaisesti tuskaa ja hyvää energiaa) ja luonnollisesti treenin jälkeen olo on kuin voittajalla! Se ryhmän ja musiikin antama voima plus tietysti huippu ohjaaja, joka saa susta irti kaiken ”kapasiteetin (jolloin saatat itsekin yllättyä!), ihan parasta!

    Salitreenikin alkaa taas tuntua mielekkäältä, kun olen alkanut tehdä treenin päivän fiiliksiä ja kropan tuntemuksia kuunnellen (sen sijaan, että olisi ”pakko tehdä tietty ohjelma just eikä melkein..).

    On se vaan jännä juttu, miten tietynlainen löysääminen (joustavuudeksikin sitä kai kutsutaan.. 😉) ja asioiden näkeminen positiivisessa valossa saavat ihmeitä aikaan 😊😊

    • Niinpä, niinpä! 🙂 Mä oon itse huomannu just sen, että kun on päästänyt irti (suorittamisesta) niin on saanut niin paljon lisää intoa ja iloa tekemiseen. Huomaa kehitystä ihan erilaisissa asioissa ja innostuu ihan lapsen tavalla uusista jutuista. Ihan parasta! Oon myös fiiliksissä siitä, että eilen kun olin vielä viikonlopun työrupeamasta fyysisesti ihan romuna mä osasin jättää hyvällä omallatunnolla treenin välistä – ja tänään kun ystävä halus hengailla töiden jälkeen skippasin taas treenit, ilman mitään morkkista 😀 Nyt aion laittaa koneen yöunille ja lähtä itse iltakävelylle avantoon! Niin kivaa! Kyllä kehoa voi liikuttaa niin monella tapaa, ja se vaihtelu, vapaus, rentous ja joustavuus pitää mielenkin vireänä <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta