Sokerishokki

Maanantai! Se on vihdoin täällä, vaikka ei siltä tunnukkaan – aamulla kun kello soi salille 6:30 niin käänsin vaan tylysti kylkeä ja jatkoin torkuttamista kymmeneen saakka. Hahha! Joskus on ihana vähän härnätä itseään ja herätä aikaisin ihan vaan muistuttaakseen itteensä siitä, että aina ei oo pakko.

Muuten oon tänään tehnyt jo vähän skarppausta ja alkanut valmistautumaan lomalta paluuseen. Salitreeniä ja sen jälkeen vietettiin päivä ulkona Töölönlahdella pääsykokeisiin päntäten! Nyt kun vielä jaksais parit työhommat tehdä valmiiksi huomiselle ja viimeistellä yhden koulutehtävän niin ois hommat purkissa – tälleen kirjottelemallahan se onnistuu, eiks vaan? Hahha!Ruokavalio on kyllä onneks koko loman aikana pysynyt suhteellisen aisoissa, mutta huomaan kyllä että pieni sokerikoukku muhun on taas jotenki kummassa iskeny.. Vaikka en varsinaisia sokeriherkkuja ookkaan määrällisesti paljoa syönyt niin kyllä se sokeri joka muodossaan vaan sen verran petollinen kaveri, että se onnistuu taitavasti koukuttamaan syöjänsä.

Viime viikolla Lähiruoka&luomu – messuilla törmäsinkin lasten messujen puolella aika herättelevään ständiin, jossa oli esillä eri ruokien (lähinnä välipalojen ja juomien) sokerimääriä. Rypäleiden sokerimäärä yllätti mut, mutta ihan looginenhan se toisaalta on – miettikääpä kuinka paljon 100g rusinoita on viinirypäleinä? Kuka ees jaksais kerralla syödä sellasen määrän viinirypäleitä? Pakko myöntää nimittäin että mulla tuollainen määrä rusinoita menee kyllä erittäin helposti sokerihimoissa ääntä kohti, hahha!

…100g rusinoita sisältää 22 palaa sokeria!

.. juotko kalorisi? ..ja Elovena-välipalajuomassakin 10 palaa sokeria!

Naisten suositus sokeripalamäärä on 22, miesten 26 ja lasten 15. Huolestuttavaahan tässä on se, että esimerkiksi Elovena välipalajuomasta ja pillimehusta lasten saantisuositus ylittyy jo reilusti ja kuinka paljon sokeria sitten päivän aikana saadaan kaikkialta muualtakin.. Sokerihan tunnetusti on terveysriski aiheuttaen riippuvuutta, joten mistään leikinasiasta ei oo kyse! Onneksi on olemassa paljon parempiakin energianlähteitä, hihhi.

Mäkin lähden nyt vierottautumaan mun pienenmoisesta sokerikoukusta ja rajaan päivittäisen hedelmien määrän yhteen päivässä keskittyen jatkossa enemmän marjojen sekä kasvisten syöntiin 😀 Nyt kotiinpaluun jälkeen se onkin ollu aika helppoa sillä kaikilta hetken himotuksilta on vältytty kun kaupat on ollu kiinni, hahha! Kiitos pääsiäinen.

Starttasinkin tänään itseasiassa pienimuotoisen ”detox-kuurin” MethodDraine Detox:in avulla – oikeasti mulla ois himottanut tehdä uusinta-Kehokuuri, mutta nyt pääsykoeurakan keskellä mulla ei oo aikaa keskittyä siihen täysin niin valitsin hieman kevyemmän ja helpomman tien 😉 Oisko teillä muuten innostusta kokeilla MethodDrainen Detox -kuuria? Hihkaiskaa jos on, niin laitetaan arvonta käyntiin!OLYMPUS DIGITAL CAMERALuovuus on tosiaan joutunut koetukselle viimepäivinä kun kaapit on huutanu tyhjyyttä, mutta nälkä on pitäny jotenkin yrittää taltuttaa.. hahha! Löysin kuitenkin purkillisen ananasmurskaa ja yllätyin jopa itsekin kuinka ihanan pehmeän vanukkaan sain siitä taiottua vähistä raaka-aineista huolimatta ilman sen kummempaa hifistelyä – sekoitin ainekset vaan kulhossa keskenään ja nostin jääkaappiin hetkeksi hyytymään, voilá!

ANANASVANUKAS
(maidoton, gluteeniton)

purkki ananasmurskaa
kaksi ruokalusikallista tocoa
kaksi teelusikallista psylliumia
kaksi ruokalusikallista siemeniä OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Huomenna täytyy sitten palata koulunpenkille ja kohdata karu arki ja todellisuus. Oikeastaan se on musta aika ihanaa, sillä rakastan arkea ja rutiineja – nyt ainakin on akut ladattu täyteen ja taas jatkaa kovalla tohinalla eteenpäin! Heti huomisesta alkaen onkin taas loppuviikon kalenteri rustattu täyteen jos jonkinmoista kivaa aktiiviteettia ja enkä malta odottaa, että saan mun rakkaan siskon Helsinkiin loppuviikosta <3

Mutta nyt mun pitää vissiin oikeasti jo lopettaa tää velvollisuuksien karttaminen ja keskittyä hetkeksi niihin ”oikeisiin hommiin”, hahha – aurinkoisen lämpöistä illanjatkoa kaikille!

<3 Aino

Aino

22 vastausta artikkeliin “Sokerishokki”

    • Ja nyt sitte ei tartte ihmetellä miks kullanmuruset hyppii illalla aina pitkin seiniä. Kiitos valaistuksesta, jälleen kerran 🙂

    • Hahha, totta 😀 Paljon siinä sellasessa pienessä rasiassakin jo on rusinoita, joku 20g ainakin? Kiva sokeripommi sekin..! 😀

  1. Aivan älyttömiä noi sokerimäärät, hui! Ja olis kyllä mahtavaa kokeilla sitä detoxia! 🙂

    • Juu älä – varsinkin noihin suosituksiin nähden! Aika monella varmasti menee reilustikkin yli.. Ja detox-arvonta pyörähtää siis käyntiin myöhemmin viikolla, stay tuned;)

    • Selvä! Pysyhän kuulolla – parin päivän päästä sitten taas tapahtuu, hihhi 🙂

  2. Kyllä detox kuuri kiinnostaa! En ole itse koskaan kokeillut, olisi kiva kuulla sun kokemuksia juuri tästä kevyemmästä kuurista 🙂

    • Kiva kuulla! Mä kirjoittelen kyllä kokemuksia kuurista jahka ensin vähän jotain konkreettista kerrottavaa käytön myötä:)

    • Sanoppa muuta! Se on kyllä hyvä, että itse tiedostaa noita juttuja ja pienen hölläilyn jälkeen onkin aina entistä ihanampi palata takas normaaliin arkeen, hihhi <3

  3. Me ollaan juuri pitämässä alakoululaisille terveelliseen ruokavalioon liittyvää ohjausta ja yksi osa sitä on vertailla sokerimääriä, näytämme kanssa ihan käytännössä montako sokeripalaa tietyissä herkuissa on. Ihan järkyttävää oli laskea, että 400g karkkipussissa (Remix) sokeripaloja oli yli 100! Ja isossa limsapullossakin 72! Huhhuh..

    • Joo älä :/ Ja sitten ihmetellään, kun lapset on ihan mahdottomia ja hyppii pitkin seiniä.. ei ihmekkään tollasella sokerimäärällä!

  4. oo,mua on aina kans kiehtonu detox -kuurit.! mielenkiintosta kuulla millainen vaikutus on – ja miksei myös kokeilla:)

  5. todellakin on kiinnostusta detox – kuuriin! 😀
    ihan järkyttäviä todellakin on noi sokerimäärät. oon huomannu kyllä olotilassa herkkujen totaalisen poisjättämisen jälkeen ihan mieletöntä kohenemista, en oo enää niin ailahteleva mieleltäni ja mikä parasta: makuaisti ei oo enää niin turtunut makeelle, joten kaikki ennen vähän liian happamalta maistuvatkin menee alas ilman kikkailuja. jesjesjes!! 🙂 kaikista pahinta mun kohdalla sokerin kanssa on se, et ajattelee karkkikulhon kanssa ”otan yhden ja loput vaikka veljelle” ja kohta on koko kuppi täysin omassa mahassa kun ei pysty lopettaan. ja sitte tulee kauhee morkkis ja seuraavan päivänä on tosi turvonnu olo ja mieli suorastaan huutaa sokeria kun sitä kerran on kunnon annoksen saanut.

    • Loistavalta kuulostaa, Armi! Ihaninta on se, että kun makuaisti ”normalisoituu” niin kaikki ruoan oikeat maut pääsee paljon paremmin esille ja pääsee kokemaan täysin uusia makunautintoja, hihhi:)

      Mutta tosiaan toi normaalin karkin (ja sokerin) kanssa tuo kohtuuden opettelu on tosi haastavaa! Itsellä meni tosi pitkään, oikeasti varmaan lähemmäs puolitoistavuotta, että tajus sen että kaikkea ei tarvi syödä vaikka sitä tarjolla oliskin. Kyllä se siitä – opettelua se vaatii, mutta palkitsee kyllä lopulta! Tsemppiä!:)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta