Sidoksissa

Ihanaa keskiviikko-iltaa!

Tuntuu vähän hassulta kirjoitella sillä en muista millon viimeksi olisin istunut tähän aikaan illasta kirjoittelemassa postausta tai ylipäätään koneella. Loma selkeästi tekee ihmeitä ja muuttaa rytmejä, mikä ei oo huono juttu ollenkaan! Tekee ihmeitä irrottautua hetkeksi arjesta ja tehdä asioita, joita ei normaalisti tekisi. Arkeen palaaminen toki voi sitten tuntua haastavalta, mutta siinä mun mielestä se todellinen motivaatio aina sitten mitataankin 😉

Vietin siis ensin viis päivää Oulussa, jonka jälkeen mentiin viideksi päiväksi Lappiin mökille – mä hurjana tyttönä ilman tietokonetta ja puhelinta! Siis totaalinen irtaantuminen arjesta. Eikä tehnyt edes tiukkaa olla ulkomaailman saavuttamattomissa sillä mulla riitti paljon kivaa puuhailtavaa: ahersin kasvimaalla, lenkkeilin ja pyöräilin, kalastin, yks päivä vaellettiin, laitoin ruokaa, söin, makoilin laiturilla ja luin kirjoja. Enkä edes valehtele, kun sanon ettei kertaakaan tehnyt mieli facebookkiin tai instagramiin. Mä niiiiin nautin!

Mutta mä myös tajusin jotain – nimittäin sen kuinka sidoksissa aikaan mun arki on. Aikatauluja ja kellonlyömiä. Montako tuntia nukuin? Onko nyt lounasaika? Monta tuntia sitten söin viimeksi? Voinko nyt treenata vai sotkeeko se mun tulevan yön unet?

Perjantaiaamuna herätessä mulla ei ollut hajuakaan paljonko kello oli enkä tiennyt monta tuntia olin nukkunut – yksinkertaisesti mua ei vaan väsyttänyt enää, joten rupesin lukemaan kirjaa odottaen muiden heräämistä. Ja nukuin päikkäreitä sillon ku väsytti, ruokaa tein silloin kun teki mieli – joku päivä söin vain kahdesti, toisena kahdeksan kertaa – enkä miettinyt treenaamista muuten, kun sillon kun tuli palava halu tehdä jotain.

Myös kasvimaalla puuhatessa aika meni kuin siivillä. Mun ei edes tarvinut miettiä, että paljonko kello on tai kuinka kauan mulla oli kulunut aikaa – nimittäin sillä ei ollu yhtään mitään väliä. Se oli ihan mahtavaa! Sillä tiedän taas, että kun arki käynnistyy todella ens viikolla niin homman luonne taas muuttuu ja siksi yritänkin nauttia näistä tän viikon vikoista vähän vapaimmista päivistä.

Ilman aikatauluja eläminenkin tuntuu välillä todelliselta haasteelta, mutta suosittelen niistä hetkeksi irrottautumista kaikille jos sellainen mahdollisuus vaan eteen aukeaa – voin nimittäin kertoa, että en oo aikoihin ollu näin energinen!Sitten toinen hassu juttu – nimittäin ennen lomaa mulla oli sellainen olo, että en malttanut pysyä tietokoneen näppiksestä erossa. Jopa menomatkalla kohti Lappia mä etsin käsiini kynää ja paperia, jotta saisin kaikki mun ajatukset ylös sillä mulle tuli heti älytön ajatustulva jota seuras kauhea innostus kirjoittaa. Mutta nyt musta tuntuu kuin kaikki mun ideat ois kadonnut ja tuntuu, että ei oo mitään järkevää sanottavaa. Kiitos siis postaustoiveidenne mä uskon saavani mun kirjoitusinnonkin takaisin lomalta kiinni arkeen mahdollisimman pian! On nimittäin sääli jos kaikki mun hyvät ideat jää vaan ideoiden tasolle 😉

Myös treeneihin paluu tuntu tänään vähän tahmealta. Tosin voi osittain myös johtua siitä, etten tuttuun ja turvalliseen tapaan päässy ottamaan osaa aamutreeneihin. Koko reissun ajan pysyin kyllä aktiivisena – kävin muutaman kerran salilla, lenkkeilin paljon ja mökillä meillä oli jopa mukana kahvakuula ja siellä tuli myös tehtyä paljon mäkivetoja sekä porrastreenejä. Silti mä jouduin tänään miettimään monta kertaa treeneihin lähtöä. Jaksanko mä? Huvittaako mua? Osaanko mä enää mitään? Pitäis jotenkin onnistua säilyttämään arjessa se spontaanin tekemisen taika, joka lomalla leijailee vallattomana!

Lähteminen oli vaikeeta ja yritin keksiä itelleni bussimatkalla tosi hyviä tekosyitä, mutta onneksi en kelpuuttanut yhtäkään! Treenin jälkeen nimittäin oli niin hyvä fiilis. Ja kädet ihan spagettia! Mutta nyt mä taas ootan innolla huomista, että pääsen taas oppimaan jotain uutta hauskaa ja viemään kroppani äärirajoille. Jos en oo muistanu kertoa niin mää oon hullaantunu crossfittiin ihan täysin!

No mutta – jotta tässä postauksessa ois jopa jotain ideaakin niin lopuksi mun lomalla hyviksi todettuja juttuja:

DSC_4366Mäkivedoissa Vibramit ja Zeropointin kompressiosäärystimet on lyömätön yhistelmä! Ei paljon hapot paina jaloissa ja vedot tuntuu helpolta kerta toisensa jälkeen – siihen asti, kunnes muuten loppuu voimat 😉 Hahha!OLYMPUS DIGITAL CAMERAViiden tunnin vaelluksella puolestaan Nordic Health Spraysin magnesiumsuihke oli lyömätön sillä paljasjalkakengät väsyttää nilkan ja pohkeen pieniä lihaksia armottomasti, mutta kuka haluaa aurinkoisena päivänä rusketusrajat kompressiosäärystimistä? 😉 En ainakaan minä! Kiitos magnesiumsuihkeen jaksoin kuumassa helteessä matkan paljon paremmin mitä jaksoin edes uskoa.DSC_4362Pitkän vaelluspäivän jälkeen myös hiilarihimot saattaa illalla yllättää (tunnustan!) ja loistava ”puuronodottelu”-snack syntyy näkkileivästä, banaanista ja hunajasta. Kokeilkaa ja ihastukaa!DSC_4368 DSC_4358Entä sitten se puuro? Ei ollu nimittäin ihan tavallista kaurapuuroa vaan Puuppolan aitokaura -hiutaleista tehtyä herkkua. Ja siis desilitrasta hiutaleita tulee ihan jäätävä lautasellinen! Mun on pitäny testata näitä siitä asti, kun Anna niistä aikoinaan kirjoitti mutta nyt vasta kävin niin isossa kaupassa että iski silmään. Suosittelen lämpimästi – ei oo nimittäin ihan peruspuuroa tämä herkku!DSC_4353Entä mitä kannattaa tehä niille herkullisille uusille perunoille, jotka jää lounaalla syömättä? Ne kantsii paistaa yhdessä muiden kasvisten kanssa pannulla lämpimäksi perunasalaatiksi. On nimittäin ihan älyttömän hyvää ja hiilaritietoisille tiedoksi, että perunan tärkkelys vielä muuttuu uudellen kuumennettaessa laskien sen glykeemistä indeksiä!

Ja noin! En mä ehkä ihan nyt niin ruosteessa tän kirjottamisen kanssa kuitenkaan ollu, vaikka niin luulin – itseasiassa taidan alkaa kirjottelemaan teille seuraavaa hormonipostausta jo valmiiksi ja toivottavasti pääsette sen kimppuun vielä tän viikon puolella 😀

<3 Aino

PS. Anteeksi, etten vieläkään oo vastannu teidän kommentteihin ja sähköposteihin. Teen sen niin pian, kuin vaan maltan istahtaa hetkeksi alas ja kunhan saan ensin elämää vähän järjestykseen. Kyllä – oon nimittäin onnistunu sekottamaan vähän sitäkin pakkaa 😉

Aino

5 vastausta artikkeliin “Sidoksissa”

    • Siis jos tarkoitat, että ravintolisänä sisäisesti niin en käytä 🙂 Paitsi raakasuklaata, hahha! 😀 Mä oon saanu ton pullon jo huhtikuussa eikä se oo vieläkään loppunu.. ja aika paljon sitä on tullu kyllä käytettyä! Ei sitä tarvi laittaa ku muutama suihkaus per jalka nii on kyllä tosi riittosaa 🙂

  1. Niin osui ja upposi tämä(kin) sun kirjoitus!!
    Mä oon kaivannut tollaista hetkeä nyt jo pidempään, että vois mennä ilman aikatauluja. Tai siis oikeastaan ilman kelloa ja sitä somea. 😀
    Lomalla tuli elettyä ilman aikatauluja, mutta silti huomas sen kuinka sidoksissa on kelloon kuitenkin. Ja vaikka somen käyttö olikin vähäisempää lomalla, niin oli se silti päivittäin läsnä.

    • Joo se on hassua, että sen oikeasti huomaa vasta sitten ku siitä irtaantuu! Mullakin tuli jotenkin ihan täys ”overload” tätä kaikkea ja oli pakko päästää hetkeksi irti. Alkuviikosta vaikka olin lomalla niin se ei tuntu yhtään siltä sillä kokoajan tuli selailtua spostia ja vastattua työviesteihin sekä järjestettyä elämää eteenpäin.. Ja se rupes ahistaan. Se, että ei voinu vaan ottaa rennosti vaan kokoajan piti MIETTIÄ jotain 😀 Hahha!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta