Säkkiterapiaa

Pää lyö tyhjää ja ajatukset harhailee. Olo on levoton ja mieli vähän maassa – optimisti on joutunut tahtomattaan kohtaamaan karun todellisuuden eikä itku oo kaukana. Se tässä tunteellisuudessa on se huono puoli, että ne harmittavatkin jutut harmittaa sitten ihan oikeasti – joskus tuntuu, että ois helpompi vaan olla kylmän itsekkään välinpitämätön kun hyvä päivä muuttuu hetkessä huonoksi. Aina se aurinko ei siis paista tähänkään risukasaan, hahhah! 

Paitakin muutti hiestä väriä – ei tullu löysäiltyä ei 😉

Näihin hetkiin, huonoihin päiviin, parasta lääkettä on ehdottomasti kunnon rääkkitreeni. Tehotreeni. Ohjattu ja ryhmäpaineen alla tehtynä, jotta ei vahingossakaan voi luovuttaa. 45 minuuttia täydellä sykkeellä säkkiä hakaten ja välillä lihaskuntoa tehden. Yleisliikkeitä, vuorikiipeilyä, kyykkyhyppyjä, punnerruksia, linkkareita.. koukkuja, suoria, uppareita, voimaa ja nopeutta. Hiki virtaa ja välillä tuntuu, että oksennus nousee kurkkuun – juuri sitä, mitä mä tarvitsen, itseni äärirajoille viemistä ja niiden yli.

Ohjaaja huutaa korvan vieressä tekemään kovempaa ja minähän teen – niin kovaa, että säkki irtoaa katosta. Annan kaikkeni ja vähän enemmän, lyön jokaisen vihastuttavan ajatukseni siihen säkkiin. 45minuutin jälkeen oon ihan poikki ja naama hehkuu punasena, mutta jäin silti vielä toiselle tunnille. Samat 45minuuttia täyttä rääkkiä uudestaan.. Ja puolentoista tunnin jälkeen olin ihan loppu, hiestä märkä eikä jalat enää kantaneet. 

Mutta mä hymyilin ja mulla oli hyvä olo – parasta terapiaa ikinä.

Nyrkkeily tekee mulle nyt muutenkin hyvää, kun oon viettänyt paljon aikaa kirjastolla tehden viimeisia kouluhommia alta pois ja kuun vaihteen jälkeenhän mulla alkaa pääsykokeisiin valmistautuminen eli kirjastosta tulee loppukevääksi mun toinen koti, hahha! Voisinkin jatkossa aloittaa jokaisen viikonloppuni perjantain tupla-tehotreenillä 😉 Paikallaan istuminen, lukeminen ja koneella kirjoittaminen jumiuttaa yläkroppaa ja nyrkkeily on sille loistavaa vastapainoa samalla ehkäisten päänsärkyjä vapauttaen niska-hartiaseudun lihasjännitystä.

Lukemiseen ja opiskeluun liittyy tietysti aina myös asianmukaiset eväät, eikö vaan? 😉 Mä oon oikeastaan jo pikkuhiljaa tympääntynyt kuljettamaan miljoonia bokseja mukanani ja mun elämää onkin helpottanut huomattavasti annospusseihin pakatut proteiinijauheet. Teen aina aamulla sheikkeriin valmiiksi mun aamudrinkin ja otan sen mukaan kirjastolle, käytän sitten sheikkeriä päivän mittaan vesipullona ja nälän iskiessä teen siihen välipalaksi proteiinisheikin! Niin helppoa ja mikä parasta, pärjään monen pullon tai boksin sijaan pelkällä yhdellä sheikkerillä 😉 Mulla on annospusseina RAW2U:lta saamaani Plant Forcen vanilja riisiproteiinia, joka onkin ekaa vaniljan makuista riisiprotskua mitä oon käyttänyt!

Tietysti pelkällä protskusheikillä en pärjää vaan yleensä mulla on myös välipalapatukoita, hedelmiä tai pähkinöitäkin mukana. Muistatteko kun maidottomien välipalojen yhteydessä mainitsin niistä CocoVi:n patukoista? Niitäkin saa nykyään tilattua RAW2U:lta sekä suklaan että kookoksen makuisena 🙂Ja jotta homma ei kävis aivan tylsäksi niin pänttäämisestä välillä on hyvä pitää breikkejäkin. Raitis ulkoilma tekee hyvää ja oonkin viimeaikoina yhdistänyt happihyppelyt eväsretkeen Jungle Juice Bar:iin, hihhih 😉 Ihan mahtavia raikkaita smoothieita, joita saa myös maidottomina! Smoothieiden lisäksi mun oma lemppari onkin inkiväärishotti herättää opiskelusta lamaantuneet aivot erittäin tehokkaasti – suosittelen testaamaan!

Mutta joo, nyt on loistava startata viikonloppu kunnon rääkkitreenin väsyttämänä ja mieli rutkasti kevyempänä. Kuului teidän viikonlopun suunnitelmiin sitten mitä tahansa niin muistakaa pitää kivaa – mä ainakin lupaan yrittää parhaani! Ja heti jos harmistuttaa niin sykkeet kattoon ja hikoillaan se paha mieli pois, eiks vaan? 😉 Hihhih.

<3 Aino

PS. Menkäähän kaikki kynnelle kykenevät huomenna Matinkylään klo 13:30 kannustamaan Oulun Kärppien A-juniorit voittoon, kun ne pelaa Bluesia vastaan SM-liigan kirkkaimmasta mitalista! Ja hurratkaa mun pikkuveljelle munkin puolesta, kun mä en valitettavasti pääse paikalle – kyllä elämä vaan välillä on epäreilua.

PPS. Anteeksi surkea kuvanlaatu – mun puhelimen kamerassa on selkeesti tänään ollu jotain häikkää! Buuu.

Aino

2 vastausta artikkeliin “Säkkiterapiaa”

  1. Olen kyllä samaa mieltä: Säkin hakkaaminen ja potkiminen on aika ajoin kyllä parasta terapiaa ikinä! Vielä parempaa on kunnon sparraus kehässä 😉 Nollaa kyllä pääkoppaa kummasti ja siinä on aivan oma fiiliksensä kuin verrattuna jouksuun taikka punttitreeniin 🙂

    Kiva blogi sulla. Jään kyllä ehdottomasti seurailemaan! 🙂

    • Hah joo, sparraus on ihan parasta! Harmi vaan kun kerkeän nykyään niin vähän treenaamaan, että sparraus ei oikein tuu kyseeseen.. ellen halua ottaa oikeesti turpaani, hahha 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta