Puhtaalta pöydältä

Ymmärrän miksi ihmiset haluaa aloittaa syksyllä uuden harrastuksen sillä sehän on ikäänkuin uusi alku. On ihana aloittaa jotain uutta ja mennä yhdessä alkeiskurssille muiden vasta-alkajien kanssa eikä kukaan oleta, että osaisit mitään valmiiksi. Löydät itsestäsi aivan uusia puolia, pääset kehittämään heikkouksia ja kuin huomaamatta kehityt nopeasti – ja sehän innostaa jatkamaan harrastusta pidemmälle!

Jo muutaman kuukauden päästä voit olla itsellesi kiitollinen siitä motivaatiosta, jonka avulla oot saanut paljon uutta virtaa ja energiaa sun elämään. Ellet oo alkuhuuman innostuksessa startannut liian kovaa ja polttanut itseäsi puhki jo heti ensimetreillä 😉

Tempaustreeniä alkukesästä – tänään oli tangossa puolet enemmän rautaa!

Aloitinhan mäkin keväällä täysin uuden lajin: crossfitin. Monista varmaan tuntuu, että vuosien treenaamisen jälkeen hyvällä peruskunnolla lajin aloittaminen ois jotenkin helppoa. Sinällään se on varmasti helpompaa sillä pohjalla on hyvä peruskunto, mutta toisaalta taas haastavampaa sillä täytyy opetella aloittamaan ihan nollasta. Ainakin niin mulle kävi.

Nyt tällä viikolla meillä alkoi uusi treenisykli, joka on tosi raskas keskittyen painonnostoon ja voimatreeniin ja oon vihdoin alkanut nöyrtymään kunnolla. Se on mulle täysin uusi mukavuusalue, kun kyykyssä oon pudottanut painoja reilusti ja keskittynyt enemmän oikeisiin asentoihin ja liikeratoihin. Ja uskokaa tai älkää niin mun lihakset on enemmän jumissa pienemmillä painoilla oikealla tekniikalla tehtynä. 

Oma pää on se joka yleensä tulee ensimmäisenä haraamaan vastaan ja on ihan älyttömän haastavaa oppia aloittamaan nollasta. Mutta joskus se on tehtävä, jos haluaa oppia jotain uutta. Välillä olo on ihan avuton kun ei onnistu niissä yksinkertaisimmissakaan jutuissa, mutta voin myös tunnustaa etten koskaan ennen oo myöskään saanu treenaamisesta tälläisiä kiksejä mitä kuluneella viikolla! Miksi tyytyä ”ihan OK” suorituksiin vuodesta toiseen, kun voi oppia tekemään loistavia myöntämällä itselleen ettei ole paras kaikessa?

Tänään mä aamulla torkutin, kun piti lähteä treeneihin ja iltapäivällä vinguin toimistolla kuinka ei yhtään huvita lähteä treenaamaan. Se oli epäonnistumisen pelko, joka istui mun olkapäällä ja kuiskutteli mun korviin. Onneksi kuitenkin pidin pääni, menin salille ja jätin egoni pukukopin naulakkoon. Ja arvatkaa mitä? Treeni ei ollu helppo, mutta ehdottomasti viikon paras! Ja mua ois kaduttanut ihan älyttömästi, jos oisin jättänyt sen välistä.

Menkää, kokeilkaa ja uskokaa itseenne – niin te saatte kaiken mahdollisen potentiaalin käyttöön!

Ihanaa perjantaita,
<3 Aino

Aino

6 vastausta artikkeliin “Puhtaalta pöydältä”

  1. Wou, huippua lukea tällaista. Itse olen miettinyt, että lähtisin kokeilemaan kans tuota crossfitiä ja mulle varmaan kävisi just samalla tavalla: yrittäisin siis mennä mahd. isoilla painoilla ja unohtaisin kuinka tärkeää tekniikka on. Eli kiitos hyvästä muistutuksesta jos/kun eestyn lajia kokeilemaan 🙂

    • Hihhi oleppa hyvä! Ja kyllä ne valmentajat onneks tiputtaa yleensä maan pinnalle, jos sitä ei itse älyä tehdä..hahha 😛

  2. Olipa kiva ja vähän erilainen motivaatiopostaus. 🙂 Näistäkin asioista on hyvä muistuttaa. Nöyrtyminen on kyllä yllättävän vaikeaa!

    • Hihhi eiks vaan! Nää on nimittäin just niitä ajatuksia, joita mun päässä on pyöriny viimepäivinä ja uskon, että varmasti myö s monella muulla liikuntaa aloittelevalla 🙂 Toivottavasti motivoi monia – ainakin itse aion lukea tän joka kerta, kun ei huvita mennä treeneihin 😉

  3. Eiks olekin aika ahaa-elämys huomata vaikutus nurinkurisesta toiminnasta, tarkoitan siis tuntuman löytämistä painoja vähentämällä. Olen kans itse nyt hamuamassa Crossfittiin on ramp -kurssille jos sellainen vielä lokakussa salille on tulossa. Todellakin saa lähteä aika nollatasoista, koska crossfit on aikamoinen yhdistelmäpläjäys kunnon eri osa-alueita! Mielenkiiinnolla odotan. Itse kans treenaillut tempausta vasta tuolla tangolla. Saa tekniikka hioutua. Löytyy hyvää liikkuvuutta sinulta jo tuossa tangonkin kanssa.:) Ihanaa syksyä!

    • On – se on ihan uskomatonta! 😀 Ehdottomasti kannattaa mennä ja nimenomaan täysin nollat tauluissa, ilman turhaa egoilua. Mä olin tänään ihan superonnellinen tehdessäni etukyykkyä 37,5kg:lla VAIKKA pystyisin tekemään isoimmilla painoilla, mutta en yhtä puhtaalla tekniikalla. Se tekniikka! Se on se tärkein. Ja sen jälkeen tulee sitten se voima. Eikä voimaa tuu niin paljoa ellei tekniikka oo kohdillaan, hihih 🙂 Eli sinne on rampille nyt vaan, hihhi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta