Parasta Portugalissa

Loma on nyt lopuillaan ja Sintrassa sataa vettä – olkoon se selkeä merkki siitä, että mun on aika aloittaa matka kohti kotia ja alkaa asennoitumaan arkeen palaamiseen. Lomalla on ollut ihanaa, mutta toki koti on myös aina koti – vaikka välillä oon myös huomannut haaveilevani tänne muuttamisesta 😉

Kotona ennen lähtöä matkalaukkuja pakatessa mua ei pelottanut etten selviäisi kymmentä päivää hengissä yksin vieraassa maassa, jonka kieltä en puhu sanaakaan. Ainut pelko oli se miten pärjäisin yksin omien ajatuksieni kanssa. Tiedättehän, kun usein ihmiset pakoilevat ajatuksiaan hukuttautumalla töihin ja täyttämällä kalenterin jos jonkinmoisilla kissanristiäisillä, koska alitajunnassaan eivät halua olla yksin? Tajusin jo ensimmäisten päivien jälkeen, että pelko oli turha – oon tällä hetkellä niin onnellisessa asemassa, että oon tyytyväinen kaikkiin mun elämän osa-alueisiin eikä mun ajatuksilla ollut minkäänlaista valtaa säikäyttää mua.

Itseasiassa välillä jopa yllätyin omien ajatuksieni fiksuutta, hah!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAMinä ja mun ajatukset siis nautittiin lomasta täysin sillä olihan ympäristö mitä inspiroivin oman mielikuvituksen lentoon päästämiseksi 😉 Portugaliin matkustaessa voi jokainen kokea jotain ihan omanlaistaan riippuen täysin siitä mitä matkaltaan haluaa. Auringonpalvojille löytyy aurinkoa sekä rantoja, surffaajille aaltoja, kulttuuria fiilisteleville kauniita kaupunkeja ja historiaa arvostaville paljon uskomattomia tarinoita. Kaikessa kauneudessaan Portugali on kyllä paikka, jota suosittelen kaikille lämpimästi riippumatta siitä mitä matkaltaan haluaa – itsekin matkani aikana näin ja tutustuin moniin erilaisiin ihmisiin, jotka oli Portugalissa aivan erilaisten asioiden perässä kuin minä itse.

Oma reittini kulki seuraavanlaisesti: Lissabon-Ericeira-Lissabon-Porto-Lissabon-Sintra. Se mihin eniten ihastuin Portugalissa oli sen huolettomuus – se on juuri sellainen kuin se on yrittämättä olla mitään muuta. Kontrastit on uskomattomat ja silti niin luonnollinen osa sitä kokonaisuutta – siksi siellä onkin ehkä niin helppo olla, koska jokainen voi olla mitä on ilman erilaisuuden tai ulkopuolisuuden tunnetta. Hulppean lukaalin vieressä voi seisoa ränsistynyt tönö, joka on koristeltu upeilla graffiteilla ja kaupan kassajonossa jokainen hymyilee toisilleen ja tarjoaa auttavaa kättä – oli sitten kyseessä vanha tai nuori, rikas tai köyhä.

Jos ette oo vielä huomannu, niin Momondon sivuilla on ”Inspiroidu!” -osio josta hakemalla jokainen voi löytää itselleen sopivia juttuja joko aktiiviteetin tai matkakohteen perusteella. Jos siis oot vailla matkakohdetta tai et tiedä mitä haluat reissullas tehdä niin suosittelen kurkkaamaan TÄNNE

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAIhmisten ihanuutta oon hehkuttanut täällä taukoamatta – sen ootte varmaan huomannut? 😉 Kaikkialla minne menin mut otettiin avosylin vastaan ja lähes samalla hetkellä olin aina osa porukkaa oli sitten kyseessä joukko kanadalaisia reppureissaajia tai portugalilaisia surffaajia. Kaikki oli oikeasti tosi lämminsydämisiä sekä aidosti kiinnostuneita siitä millanen tyyppi olin ja valehtelematta se tuntui ihan älyttömän hyvältä. En tiedä oonko Suomessa hengannut ihan vääränlaisten tyyppien kanssa sillä muistan aivan liian usein kokeneeni olon ulkopuoliseksi viettäessäni aikaa jossain porukoissa?

Mä aistin tosi herkästi, jos jokin on pielessä ja ihmiset vetää jotain roolia. Yhtälailla kuin joku säteilee positiivisuutta ja onnea ympärilleen myös epäaitoudella on tapana tehdä samaa – siitä syntyy jännite, jota ei voi leikata edes veitsellä halki. Jännite, joka kertoo että tässä ei oo nyt yhtään hyvä olla. Jopa Portossakin ihmiset olivat ystävällisiä, mutta siellä oli vain oma tyyli ilmaista itseään: paljon suorempi ja aggressiivisempi. Eikä siinäkään mitään vikaa ollut – se vaan onnistui yllättämään hieman aurinkoa säteilevän Lissabonin jälkeen 😉

Varmasti osasyy siihen miksi viihdyin niin hyvin oli se kuinka hyvin mua kohdeltiin ja mun tarpeet otettiin huomioon. Koin olevani kuin prinsessa sillä aina kysyttiin, että mitä haluaisin tehdä, syödä tai juoda. Tykkäänkö kanasta vai haluanko mielummin kunnon pihviä – haluanko punaista vai valkoista viiniä? Kukaan ei myöskään katsonut kieroon jos kieltäydyin viinistä ja nautin ruokani pelkän veden kanssa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAToki mulla oli myös paljon totuttelemista sillä portugalilaiset kehuu ihmisiä paljon suomalaisia enemmän. Ja koskee! Mä tälläisenä karuna pohjolaisena alkuun aina vähän kavahdin, kun joku tuli pussailemaan poskelle ja punastuin, kun mun silmiä kehuttiin kauniiksi. Eikä ne voineet uskoa todeksin kun kerroin, että Suomessa me ei harrasteta sellaista 😀 Siinä on asia jonka haluaisin mukaani: läheisyyden ilman taka-ajatuksia ja toisten vilpittömän huomioimisen. Portugalissa ihmiset ei elä niin omissa kuplissaan mitä me suomalaiset tehdään – tai vaikka eläisivätkin niin siellä ei pelätä päästää muita oman kuplan sisään 😉

En varmaan oo ainut, jolla on kestänyt suomalaisen välinpitämättömyyden jälkeen hetki tottua muiden kulttuurien avoimuuteen ja avulaisuuteen?

Kommenttiboksin puolella Maiju kyseli, onko gluteeniton elämä Portugalissa helppoa ja pakko myöntää, että olihan se hieman haasteellisempaa entä Suomessa. Tosin siihen nähden, että ennen reissa naureskelin eläväni ainoastaan hedelmillä ja kasviksilla gluteenin pelossa niin koen saaneeni syodäkseni ja paljon, hah! Asia mikä helpotti huomattavasti gluteenittomuuden suhteen oli muiden huolehtivaisuus sillä sen jälkeen kun olin kertonut siitä mitä keliakia on kukaan ei suostunut päästämään mua enää lähellekkään gluteenia 😀 Koska oon hyvin itsenäinen tyyppi ja haluan pitää itsestäni huolta niin jossain vaiheessa holhoaminen alkoi ehkä jopa käymään vähän hermoillekkin.. Tiedättehän sen kirouksen, kun on tottunut pärjäämään yksin? Ihan yksin.

Koska asustelin suurimman osan ajasta muiden ihmisten kodeissa niin me kokkailtiin paljon keskenämme normaalia portugalilaista ruokaa. Tosin useimmat portugalilaiset ruoat perustuu leipään, joten sovelluksia jouduttiin tekemään ja paljon 😉 Gluteenittomuuden kanssa itse kotona kokkailemalla pääsi kaikista helpoimmalla ja oli hauska nähdä miten antaumuksella portugalilaiset omistautuu ruoanlaitolle eikä pelkästään sen itse ruoan takia, vaan siksi että samalla he saivat hemmotella läheisiään.

Joka tapauksessa ruoka ja siihen suhtautuminen kertoo paljon kulttuurista. Jo ekoina päivinä mulle opetettiin, että ruoan kanssa ei tarvi olla kohtelias eli lisää saa (ja pitää) ottaa jos mieli tekee 😀 Kuulemma miesten mieleen on nainen kuin sardiini – eli (lyhyt ja) mehevä. Ja se näkyi kyllä katukuvassa sillä leipomoita oli jokaisessa korttelissa vähintään yksi eikä tuoreiden leivosten tuoksulta päässyt pakoon missään, hahha!

Kaikessa kauneudessaan ruoka oli ihanan yksinkertaista ja parhaat illalliset mä onnistuin syömään Ericeirassa. Yhtenä iltana me käytiin paikallisesta kalakaupasta (Ericeirahan on siis kalastajien ja surffaajien asuttama kylä, hihhi) hakemassa tuoretta kalaa, joka grillattiin nuotiolla ja sen kaverina syötiin grillattuista paprikoista sekä tomaateista tehtyä salaattia ja keitettyjä perunoita.

So simple – so good.

Ericeirassa vietettiin myös loistava ilta ravintolassa merenelävistä nautiskellen. Illallinen koostui neljästä erilaisesta alkupalasta, kahdesta pääruoasta sekä jälkiruoasta unohtamatta loistavaa viiniä sekä ruokasnapseja! Sen lisäksi että illallinen oli mitä herkullisin se oli myös ihan uskomattoman edullinen: vain 15euroa naamaa kohden. 

10542734_1509197452652226_1204592674_nMuuten ulkona syöminen oli ajottain haasteellista, mutta ahkera etsiminen palkittiin aina ruhtinaallisesti. Ulkona syödessä suosittelenkin kokeilemaan perinteisiä portugalilaisia herkkuja, jotka löydät myös TÄSTÄ Momondon tekemästä listauksesta 😀 Etenkin kalaruoat vei mun sydämen menessään ja varsinkin mustekala-salaatti, jonka paikka ois mun mielestä ehdottomasti tuossa listassa. Sen kun oisin saanu mukanani Suomen, aijjaiajajiiii!

Se mikä portugalissa oli musta hassua on ruoan ulkonäkö. Musta tuntuu, että Suomessa ravintoloissa annokset näyttää lähes aina terveelliseltä: on kasviksia ja raikas esillepano. Portugalissa puolestaan annokset näytti lähinnä perunavuorelta tai lihakasalta, jonka alta sitten paljastui ne kasvikset sekä kaikki aterian terveellisyys… hah! 😀 Jopa mun tilaamassa munakkaassa lautanen oli täytetty ranskalaisilla ja niin kasvikset kuin katkaravutkin oli piilotettu munakkaan sisään.

Vaikka portugalilainen ruokakulttuuri pohjautuukin aika paljon vehnään niin leivän kuin kakkujenkin puolesta on siinä iso ero suomalaiseen ruokaan – siellä nimittäin kaikki on tuoretta ja pääosin itsetehtyä. Esimerkiksi yks aamu me käytiin poimimassa viikunoita naapuri viikunapuusta ja illalla tehtiin niistä itse maailman parasta viikuna-inkivääri hilloa. Ja nyt mulla valuu kuola pelkästä ajatuksesta, kun mietin sitä hilloa mun riisikakkujen päällä..

Kun vuorostaan keskusteltiin ruosta ja etenkin suomalaisesta ruoasta niin ihmisten käsitys vastas mielikuvaa lentokone-aterioista. Mautonta ja tehotuotettua pakattuna muoviin – houkuttelevaa? 😉 Siinä vaiheessa mua kyll änolotti hieman ja yritin kovasti selittää, että suomessakin voi halutessaan saada oikeasti herkullista ruokaa – sen eteen vaan pitää jaksaa nähdä vähän enemmän vaivaa tai maksaa useampi euro.
OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAKuviin on tallentunut joitain omia sekä kavereiden ruokia loman ajalta ja kuten huomaatte, loppupeleissä kaikki on omista valinnoista kiinni. Niin Portugalissa kuin kotona Suomessakin 😉 Kaikkialla voi valita joko sen terveellisen tai epäterveellisen vaihtoehdon, mutta voin myöntää että vieraassa kulttuurissa sen terveellisen löytäminen voi olla haastavampaa ellei seurassa oo oikein pätevää opasta.

Lomalla on kuitenkin hyvä osata myös höllätä ja vaikka pääsääntöisesti söin tosi terveellisesti ja omia arvojani kunnioittaen niin tottakai välillä annoin myös mieliteoille vallan. Yhtenä päivänä esimerkiksi söin lounaaksi purkillisen jäätelöä – ihan vaan koska teki mieli 😉 Silti usein huomasin himoitsevani jotain terveellistä, tuoretta ja raikasta. Siihen parasta lääkettä on ruokakaupat sillä ne on pullollaan tuoreita hedelmiä ja kasviksia, joista saa loihdittua mitä maukkaimpia aterioita sekä uusia makuelämyksiä niitä kaivatessaan. Ja siellä asioidessaan saa varmemmin juuri sitä mitä sillä hetkellä haluaa ja kaipaa sekä voi olla varmempi gluteenitomuudesta entä ravintoloissa, joissa ei välttämättä tajuta keliakiasta tai gluteenista yhtään mitään.

Pähkinänkuoressa lyhyesti: ihmiset, ihmiset, ihmiset ja ihmiset. Rento huolettomuus ja toisten arvostus. Se on parasta portugalissa <3 Hyvää ruokaa saa onneksi mistä vaan, hahhh!

<3 Aino

Postaus yhteistyössä Momondon kanssa.

Aino

4 vastausta artikkeliin “Parasta Portugalissa”

  1. EIkä miten ihana ihana postaus Portugalista! Mua niin harmittaa, etten päässyt sun kanssa matkaan, mutta tavallaan myös tiedän sun saaneen tästä nyt paljon enemmän irtui yksin. Sua on varmasti kohdeltu kuin prinsessaa, koska eihän nyt kukaan vois olla mitään muutakaan. Mitäs oot tollanen ihana suomalainen neito 😉

    Suomessa meillä on ongelmana kateus, joka estää tuollasen käyttäytymisen. Heti jos tulee nainen muualta kuvioihin, niin eihän sitä noin vaan oteta mukaan porukkaan. Sama juttu kyllä miehissäkin ja ihan kenessä tahansa. Suomessa on vähän sellanen kansantauti se, että kaikkia muita kadehditaan ja ne koetaan uhkana… Ehkä tästä voidaan puhua livenä lisää, mutta uskot varmaan, että mulla on tästä paljonkin asiaa puhuttavana 😉 Musta on ihanaa, että näit Portugalissa juuri tuon puolen hyvin ja huomasit, miten matkustellessa kulttuuri ja ihmiset on niin erilaisia. Siksi musta onkin usein ihanan olla juuri Espanjassa tai vaika Italiassa koska niissä maissa sut otetaan vastaan sellaisena kun oot. Ei vain jos sulla on iso pankkitili ja 1500 kaveria facebook tililä 😀 hihih.

    Tervetuloa kotiin <3

    • Muakin harmittaa – yhdessä meillä ois varmasti ollu hurjan hauskaa! Mutta myös varmasti aika erilainen reissu mitä mulla nyt oli, mikä ei sekään tietty huono homma ois ollu olleskaan 😉

      Kateudesta oot kyllä ihan oikeessa. Suomessa ei tajuta, että se mitä toisella on ei oo pois muilta – ei tajuta, että siitä voi myös rikastuttaa itseään sekä oppia paljon uutta, jos vaan antaa toiselle mahdollisuuden. Se on vähä surullista 🙁 Mutta voimme jatkaa aiheesta vaikka teekupposen ääressä viikonloppuna, jos sopii <3 Hih!

  2. On kyllä ollut huikeeta lukea sun reissukuulumisia, tekstien ja kuvien myötä on vähän kuin olisi itsekin päässyt matkalle! 😉 Sulla on kyllä sana hallussa! <3 Niin ja ihanaa, että oot saanut niin paljon irti sun lomasta! 🙂

    • Hihhi kiitos! Ihana että fiilis välittyi – oli kyllä paras loma aikoihin <3 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta