Överiksi meni

Joko täysillä tai ei sitten ollenkaan, se on ollut mun tyyli jo niin kauan kuin muistan. Kohtuus onkin ollut mulle vaikea käsite sisäistää ja mun intohimoinen luonne ja tapa toteuttaa itseäni ei oo tehneet sitä yhtään helpommaksi, vaan ehkä päinvastoin.. Ehkä myös sen takia blogi oli hiljaa koko heinäkuun, koska tiesin että ennättäisin kirjoittamaan vain silloin tällöin – eli en lainkaan tarpeeksi omiin toiveisiini nähden.Kohtuuden opettelu onkin ollut haastavaa ja joissain elämän osa-alueilla onnistun siinä jo mielestäni tosi hyvin! Johtunee ehkä siitä, että itsestään on vaikea antaa 100% ihan kaikelle ja sen vuoksi myös mä oon joutunut tekemään valintoja, joskus vaikeitakin sellaisia.

Oonkin jo oppinut, että herkutella voi silloin tällöin ilman että koko terveellinen elämäntyyli tuntuisi turhalta ja että kahdeksan tuntia päivässä on aivan sopiva määrä töitä tehtäväksi, vaikka pystyisin helpostikkin tekemään neljätoista. Nyt kun nää kirjoittaa auki niin ne tuntuu aivan itsestäänselvyyksiltä, mutta mä tiedän monien kamppailevan noiden ajatuksien kanssa edelleenkin, päivittäin.

En tiedä oonko aivan väärässä, mutta musta tuntuu ettei kaikkea voi saada jos kaiken tekee täysillä. Jos taas opettelisi nauttimaan kohtuudesta niin myös kaiken saaminen helpottuisi.. ymmärrättekö?Mun tämä kesä on tästä mun överöinnistä loistava esimerkki, sillä mä innostuksissani vedin hommat todellakin överiksi. Mulla ei nimittäin oo ollut juhannuksen jälkeen yhtään aamua ilman, että mun tarvisi nousta herätyskellon soittoon.. Ja se alkaa tuntua raskaalta, vaikka syypää siihen onkin mun rakas harrastus.

Rakas harrastus, jonka parissa oon viettänyt kahden viime kuukauden aikana kaikki viikonloput paitsi juhannuksen. Siiis j-o-k-a-i-s-e-n! Ja kun näihin jokaiseen harrastusviikonloppuun on kuulunut vähintään 1000 km autossa istumista, niin voitte uskoa että vaikka koko hommasta onkin ihan fiiliksissä niin kyllä se vaan vie voimat. Ihan keneltä vaan.Kuuden vuoden tauon jälkeen päätin siis ottaa yhdessä kesässä kiinni kaiken, mistä olen vuosien varrella jäänyt paitsi. Hah! Kannattiko? No kyllä kannatti. En kadu yhtään, sillä vaikka kesä on ollut rankka niin onhan se ollut myös ihan älyttömän antoisa ja mieleenpainuva. Ja kaikenlisäksi opin tästä taas jotain – sillä en aio enää koskaan tehdä samaa.

Tästä kesästä inspiroituneena aion taas opetella jotain uutta. Aion opetella toteuttamaan itseäni kohtuudella, aivan kuten olen oppinut herkuttelemaan ja tekemään töitäkin! Haluan oppia nauttimaan kohtuudesta, vaikka tiedänkin että se tulee olemaan haastavaa, kun on aina tehnyt kaiken ihan täysillä. Järjellä ajateltuna mä tiedän sen olevan mulle parasta, mutta vanhat opitut tavat ja ajatukset mun pään sisällä taistelee vielä vähän mua vastaan.

Lupaan olla sinnikäs ja harjoitella, kohtuudella tietysti, ja jos keksin salaisuuden niin lupaan kertoa sen myös teillekkin. Ja kohtuullisen harrastamisen ohella pyrin antamaan aikaa myös muille jutuille joista niin kovasti nautin, kuten kirjoittamiselle, treenaamiselle ja tietysti mun ystäville.

Kiva olla täällä takaisin, toivottavasti teillä on ollut ihana heinäkuu!

<3 Aino


Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto

Aino

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta