Onko se niin vakavaa?

Elämä nimittäin. Sitä mä oon pohtinut viimeaikoina, kiitos oman muuttuneen elämänasenteen (Henkisen kasvun? Hahha!) sekä muutaman loistavan blogikirjoituksen. Mä oon tällähetkellä hyvin vapaa ja huoleton, eläen täysillä joka hetkessä sen kummempia miettimättä. Tartun jokaiseen hyvältä tuntuvaan tilaisuuteen, joka mun eteen tulee sen kummemmin sen seurauksia miettimättä.OLYMPUS DIGITAL CAMERAMoni ajattelee olevansa onnellinen, kun on saavuttanut tavoitteensa esimerkiksi painonpudotuksen, näkyvien vatsalihasten tai tietyn sosiaalisen aseman, kuten työpaikan, suhteen. Eletään ”sitten kun” -elämää, jota mäkin elin muutaman vuoden jättäen aivan liikaa asioita tekemättä. Toki on tärkeä olla tavoitteita ja sehän on selvä, että jos oma nykyinen ulkomuoto tai elämäntilanne ei miellytä, vaan aiheuttaa lähinnä mielipahaa, niin asialle on tehtävä jotain!

Mielestäni kunnianhimo on ihailtava piirre ihmisessä, mutta rajansa kaikella sillä tavoitteen saavuttaminen ei saa viedä mielekkyyttä itse elämältä. Tärkeintä ei ole päämäärä vaan se matka ja siitä nauttiminen on oleellinen osa sitä, millaisia riemunkiljahduksia se tavoitteen saavuttaminen loppupeleissä saakaan aikaan. Siinä vaiheessa, jos suunnitelma tavoitteen saavuttamiseksi saa aikaiseksi palan kurkkuun kannattaa miettiä mitä oikeasti haluaa.OLYMPUS DIGITAL CAMERAJos mietitään vaikka hetki mua itseäni: mä haluan jatkokouluttautua ja haenkin yliopistoon opiskelemaan ja tietty musta ois myös kiva, että mun vatsalihakset erottuis selkeämmin. Silti maanantaina mä vietin päivän kaupungilla ystävän seurassa kuljaillen, vaikka oisin hyvin voinut istua kirjastolla lukemassa sillä tiedän, että menetetty aika ystävän kanssa ois loppupeleissä harmittanut mua enemmän.

Illalla meillä oli puolestaan kokkausilta työporukan kanssa ja tehtiin jos minkälaisia herkkuja: sitruunalakritsijäätelöä, minttusuklaakakkua, tryffeleitä, erilaisia täytesuklaita sekä kinderisuklaata. NAM! Jos olisin ajatellut esiin piirtyviä vatsalihaksiani en olisi koskenut yhteenkään herkkuun (vaikka terveellisiähän ne toki oli, hihhi) ja noudattaisin muutenkin tiukkaa ruokavaliota, mutta sen sijaan nautiskelin hyvällä omallatunnolla terveellisistä herkuista jotka me oltiin yhdessä naurun raikuessa loihdittu. NAM! 

Jos matkasta nauttii, saa se mun mielestä kestää hieman odotettua kauemminkin. Mikäs kiire tässä on, valmiissa maailmassa? Oon huomannut, että mulle itselleni on nykyään paljon tärkeämpää tehdä asioita joista nautin ja se ohjaakin mua tällä hetkellä enemmän eteenpäin avaten paljon sellaisia ovia mun elämässä, jotka olis mulle tuntemattomia jos olisin tehnyt niinkuin olisi ollut järkevintä. Luotan vahvasti siihen, että kaikki asiat kyllä tapahtuu omalla painollaan omana aikanaan. Kyllä ne muutkin nimittäin huomaa sen intohimon omaan tekemiseen, kun se lähtee aidosti sydämestä!

Kunnianhimoa multa edelleenkin löytyy ja haluan kehittää itseäni jatkuvasti eteenpäin – imenkin uteliaana kaikki tiedot ja taidot, joita matkani varrelle eksyy. Mutta se kehittyminen ei tarkoita mulle enää suorittamista vaan itseni kuuntelua ja kunnioittamista, sillä fiiliksen johdattelemana oon löytänyt ne asiat jotka oikeasti antaa mulle elämässä eniten iloa.

Kaikki se tieto, joka on mua tehnyt opiskelujeni myötä fiksummaksi on tottakai arvokasta enkä väheksy sitä yhtään. Opiskelu on tehnyt musta tietoisemman itsestäni sekä olemisestani ja tekemisistäni. Mutta sitä tietoa enemmän mä arvostan taitoa, jota kukaan ei voi oppia kirjoista lukemalla; nimittäin itsensä kuuntelemista. Se että ymmärtää oikeasti mitä haluaa tehdä ja arvostaa omaa tahtoaan niin paljon, että uskaltaa tehdä rohkeita, joskus jopa pelottaviakin, päätöksiä on ihailtavaa.

Jos kokoajan elää sääntökirjan mukaan täsmällisesti ohjeita noudattaen ja aina tehden fiksusti niin kuin on neuvottu, niin mistä sitä sitten oppii elämään? Ei ainakaan omien kokemusten tai virheiden kautta sillä pelisäännöt on laatinut joku muu kuin sinä itse. Mä kyllä tiedän, mitkä on kulmakivet terveelliseen elämään sekä hyvinvointiin, mutta en silti syö joka päivä viittä ateriaa tai tasaisesti neljän tunnin välein puhumattakaan siitä, että mun aterioiden makrot ois kohdillaan. Joskus sitten taas on niitä päiviä, kun nautin filistelystä ja puntarin kanssa suunnittelen päivän aterioita – rajoja rikkomalla sekä kokeilamalla se oma tasapainoinen tila löytyyn. En myöskään käy enää viidesti viikossa salilla kasvattamassa hauista, vaan harrastan fiiliksen mukaan: pitkiä aamukävelyjä, crossfittiä, joogaa tai ihan vaan löhöämistä.

Oon oppinut täysin uudella tavalla kunnioittamaan terveellisen elämän ja hyvinvoinnin yhtä osa-aluetta; nimittäin sitä henkistä puolta.

Mun tapa on oikea mulle ja se toimii mulle, koska oon ohjeistuksia noudattamalla ja niissä virheitä tekemällä löytänyt oman tapani tehdä asioita. Mä uskon että mulle tulee jossain vaiheessa myös se vaihe, jolloin nautin taas kurinalaisuudesta ja säännöistä – mutta välillä musta on kivempaa viettää päivä tehden suklaata ja loppuaika kasata palapelejä herkutellen.

Rakkautta,
<3 Aino

Aino

4 vastausta artikkeliin “Onko se niin vakavaa?”

  1. Ihanaa elämän vapautta. Mieti ihan vaan elämää, se on annettu meille ja se ei olekaan kovin pitkä turhaan murehtimiseen ja askeettisuuteen. Ihminen on niin monimuotoinen että sen henkisyyden voisi nostaa kärkeen kun mietitään hyvinvointia. Stressaaminen laittaa koko pakan sekaisin. Ihana, ihana teksti. Oon niin iloinen et näitä alkaa nyt ripotella. Tulevaisuus on hyvinvoinnin tavoittelua. Jospa jätetään äärimmäisyydet. Ihanaista päivää Aino. 🙂

    • Kiitos! Päivä tosiaan oli reipas, huh 😀 Mutta nimenomaan henkisyyden korostus on oikeasti tärkeää ja varsinkin se stressin tiedostaminen. Mä ainakin huomaan nyt itse, kun se vähän yrittää puskea päälle että se heijastuu heti kaikkeen – oon välillä jopa huonotuulinen, mitä en normaalisti koskaan oo. Ja se on tosi tympeetä!

  2. kyllä, kyllä ja kyllä ♡

    oisko seuraavaksi sitten lentolippujen osto vaikka mun luo?
    ei haittaa vaikka otat sun suklaat mukaan

    • <3 No vois ollakki! Otan suklaat mukaan ja sitte ollaa vaa onnellisia aamusta iltaan, hahhaaha!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta