Oman itsensä vanki

Kirjoitin sunnuntaina, kuinka oon viime viikkoina käynyt elämässä läpi isoja teemoja ja pyöritellyt niitä paljon päässäni. Löytänyt taas itseni, uudenlaisen valon pimeästä ja sen kautta saanut rutkasti lisää inspiraatiota ja motivaatiota ihan kaiken suhteen. Aivan kuin olisin onnistunut joulukortteja askarrellessa levittämään purkillisen kultahilettä ympärilleni. Vielä silloin en osannut pukea sitä kaikkea sanoiksi, mutta heti päästessäni irti siitä kyvyttömyyden ajatuksesta ne ajatukset alkoivat kuin itsestään muodostumaan järkeviksi kokonaisuuksiksi mun pään sisällä.

Oman itsensä vanki

Elämä muuttuu jatkuvasti ja vie meitä seikkailusta toiseen. Joskus tiessä on kuoppia ja välillä koukataan lisää vauhtia sieltä ojan pohjalta, ja oikeastaan aika harvoin meno on täysin tasaista.

Ja mä oon koittanut miettiä että mistä se oikein johtuu, kun välillä tulee niitä tuskallisia epätoivon hetkiä kun tuntuu ettei mikään maistu miltään?

Mitä enemmän oon pohtinut, se johtuu siitä että keskitytään liikaa siihen ajamiseen ja unohdetaan minne halutaan mennä. Tehdään asioita niiden tekemisen vuoksi, jotta koettais olevamme tärkeitä ja hyödyllisiä. Mietitään, mitä muut haluaa meidän tekevän ja toimitaan sen mukaan. Ikäänkuin unohdetaan itsemme.

Siinä vaiheessa, kun on väsynyt ja uupunut eikä mikään tunnu kivalta ei paljon ajatus ”ole oma itsesi” lämmitä mieltä. Harvoin silloin edes liiemmin haluakaan olla se mitä juuri silloin on, vaan jopa kaikki omassa olemisessa voi ahdistaa. Silloin se hokema voi olla jopa hyvä tekosyy  jäädä sohvanpohjalle katsomaan televisiota ja tilata pikaruokaa kotiinkuljetuksella sillä tälläinen mä nyt oon – laiska, väsynyt ja aikaansaamaton.

Siinä pisteessä jokainen hyvä tekosyy omassa kurjuudessa rypemiseen on liikaa.

Oman itsensä vanki

Jos joku ois mulle aikoinaan – silloin kun liikunta ei liiemmin kiinnostanut ja söin sitä mikä oli lähikaupassa tarjouksessa – sanonut että ”ole oma itsesi” niin mitähän siitä oiskaan tullut? Olin laiska, epämotivoitunut ja vähättelin itseäni jatkuvasti. En uskonut itseeni tai siihen, että voisin saavuttaa elämässäni mitään kovinkaan ihmeellistä. Tiesin kyllä, etten voisi jatkaa samaa rataa, mutta muutoksen tekeminen tuntui vaikealta. Ja uskon monen kamppailevan samassa tilanteessa – käynhän itsekkin edelleen aina välillä siinä toivottomuuden pisteessä.

Jos siinä tilanteessa olisin vaan jatkanut olemalla oma itseni en ois päässyt varmaan koskaan irti siitä kierteestä. Sen sijaan aloin ajattelemaan kuka haluisin olla. Millainen tyyppi olisin, jos saisin itse päättää? Millaisin adjektiivein halusin kuvailla itseäni, millaisia asioita haluaisin tehdä ja mitkä olis mun elämässä niitä tärkeitä juttuja joita kohti pyrkiä. Ne motivoivat ajatukset sai mut liikkeelle.

Ja se on se, mikä edelleen saa mut nousemaan ylös sängystä joka päivä. Ei se, että olisin oma itseni makaamalla sängyssä kieriskellen itsesäälissä, vaan se että mulla on kirkkaana mielessä se tyyppi joka mä haluan olla ja ne asiat, jotka mä koen tärkeäksi.

Oman itsensä vankiKuvat: Laura Laukka

Toki on tärkeää olla oma itsensä, eikä esittää mitään muuta miellyttääkseen toisia vaan ainoastaan itseään – ja siinä se jutun juju piileekin. On tärkeä tehdä asioita, jotka tekee sut onnelliseksi ja pyrkiä kohti niitä omia tavoitteita ja unelmia. Siihen pääset parhaiten kiinni pohtimalla ”Millainen mä haluaisin olla? Mitä mä haluaisin saavuttaa?”. Nimittäin jokaisella meillä on vapaus valita mitä me ajatellaan itsestämme ja sillä puolestaan on suuri vaikutus siihen millaisia me ollaan. Sä voit olla juuri se tyyppi, kuka ikinä haluatkaan!

Silloin kun mulla on vaikeaa ja kaikki tuntuu hankalalta mä en ilkeile itselleni, vaan mietin mun tavoitteita ja haaveita ja kirjoitan ne ylös. Sillä tavalla ne konkretisoituu mulle ja mun on helpompi toimia niiden mukaisesti. Ja sitten kun niiden avulla pystyy vihdoin päästämään irti siitä itseensä kohdistuvasta negaatiosta, se siitä vapautuva positiivinen voima lyö yleensä aivan ällikällä!

Mä haluan olla iloinen. Mä haluan olla auttavainen. Mä haluan olla itselleni lempeä. Mä haluan oppia vetämään viisi leukaa. Mä haluan syödä terveellistä ruokaa. Mä haluan olla hyvä ystävä. Mä haluan tehdä toisille hyvää. 

Kuten huomaatte, niiden asioiden ei tarvitse olla ihmeellisiä eikä aina tarvitse tavoitella tähtiä taivaalta. Jo pienikin asia voi saada suuria voimaantumisen tunteita aikaan ja merkittävän muutoksen omassa voinnissa, ja sitä kautta ruokkia muutosta kohti omia suurempia haaveita – pieni pilke silmäkulmassa.

Allekirjoitus

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

Aino

9 vastausta artikkeliin “Oman itsensä vanki”

  1. Toi on niin totta! Jos mun ”pitää” syödä hyvin on lopputulos eri kuin jos ”haluan” syödä hyvin. Toki ne halut putää olla realistiset, mutta ton haluamisen avulla voi ylittää niitä mielen esteitä ja vähän muitakin ja taas homma rullaa 🙂

    • Kyllä, just näin! Omalla mindsetillä on niiiiin iso merkitys ja juuri noilla pienilläkin jutuilla, sanavalinnoilla millä itselleen juttelee 🙂 Liian isoa palaa kakusta ei tietystikkään kannata kerralla haukata, mutta mä itse kyllä aina pyrin haaveilemaan myös vähän hulluistakin jutuista.. 😉 ”If your dreams don’t scare you they aren’t big enough” ja myös yhdessä mun lempparileffassa neuvotaan haaveilemaan kuudesta mahdottomasta asiasta ennen aamupalaa. Sellainen itsensä haastaminen ja mahdottomuuksiin uskominen saa varmasti myös ne ”helpommat” jutut tuntumaan siltä, että ne on saavutettavissa! 😀

  2. Moi Aino! Sulla on upea kyky kirjoittaa ja pukea tunteet sanoiksi. Kuten joku aiemmin mainitsi, sulla on tosi voimaannuttava blogi. Uskallat kertoa näistä elämän kipuiluista ja kasvukohdistakin. Näihin kahteen viimeiseen tekstiin pystyin niin hyvin samaistumaan, tuli tunne että ihanaa kun joku toinenki on aatellu / kokenu noin! Kun on käynyt (tarkoitan itseäni) pohjamudissa rämpimässä, tiiän niin tuon ilon ja onnellisuuden jota kokee kun valoa lopulta näkyy. Mulle on käyny just niin. Tunnen eläväni taas.

    Tunnelmallista ja hyvää joulua Sinulle! <3

    • Hei apua – en kestä teitä, miten ihania kommentteja! Tää on just sitä parasta mitä voin kuulla, iso kiitos siis kommentista <3 Ja ihanaa että oot kokenut saman! Tietenkään ei oo kivaa rämpiä siellä pohjattomalta tuntuvassa suossa, mutta voi pojat se kyllä opettaa.. Ainakin arvostamaan sitä kaikkea hyvää, mitä elämässä on. Juuri niitä pieniäkin valonsäteitä 🙂 Vitsi että on ihanaa olla elossa, hih!

      Rauhallista ja tunnelmallista joulua myös sulle! <3

  3. Myös mun loppuvuosi mennyt pohjamudissa ja näitä samoja pohdintoja olen pohtinut! 🙂
    Oon kuullu paljon ny tätä
    ”Ole itelles armollinen, anna itsesi levätä, älä suorita” -soopaa.
    Kuinka kauan pitää maata sohvan pohjalla, että virkoaa? Kyllä tässä ny ihan muuta armoa tarvitaan. 😀
    Toiset tarvii potkimista ja ”äksöniä” virkoontuakseen.
    Ehkä jopa samaan tyyliin kuin sokerihiiri tarvii rajoja makeannälkänsä kanssa?
    Ja joka asiassa omasta niskasta kiinni ottaminen on hankalinta, muutokset on kaikille hankalia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta