Oivalluksia

OivalluksiaKulunut viikko on vierähtänyt aika kovilla kierroksilla. Oon ollut täynnä intoa ja energiaa, fiilistellen sitä kuinka kaikella tuntuu taas olevan tarkoitus. Viiteen päivään onkin mahtunut enemmän toimistotunteja kuin koko syyskuuhun ja tämä tarmo, tekemisen meinki onkin vienyt mut täysin mennessään! Tän kaiken tohinan keskellä oon kuitenkin muistanut kaikista tärkeimmän.

Nimittäin kaikki ihanat ihmiset mun ympärillä.

Tää koko ihme rumba mun jalan ympärillä, loukkaantumisine ja leikkauksen odotteluineen oli mulle aikamoinen koettelumus ja iso opetus. En missään vaiheessa ajatellut olevani mitenkään surullinen tai masentunut, mistä saankin kiittää mun perus(yltiö)posiitivista luonnetta, vaan kaikesta löytyi aina jotain hyvää. Alistuin kohtalolleni, koska ajattelin etten mahda asialle yhtään mitään.

Kunnes kohtasin juuri oikean ihmisen täydellisen oikeaan aikaan, enkä tuttuun tapaani osannut olla hiljaa. Kuinka pienistä asioista voikaan olla koko loppuelämämme suunta kiinni. Kuinka paljon toiselta voikaan saada, jos vaan uskaltaa ottaa vastaan – rohkeasti, avoimin mielin.

Vaikka elämässä omat teot määrittelee paljon, tapahtuu silti lähes kaikki parhaat asiat muiden antamina. Se on rikkaus, josta tunnen päivittäin kiitollisuutta. Toivonkin, että mulla on joskus mahdollisuus auttaa jotakuta yhtä paljon kuin mä oon apua nyt saanut.

<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa

Aino

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta