Nyhverön tunnustukset

Hellurei!

Jyväskylässä oli tosiaan aika mahtavaa – ajeltiin sinne jo sunnuntaina mun ystävän kanssa, jonka nurkkiin majoitin itseni reissun ajaksi. Koska asustelin aikamoisen sporttipariskunnan luona niin arvatakin saattaa, että menossa oltiin kokoajan ja sain nauttia mitä parhaimmasta treeniseurasta!

Mun on ihan pakko tunnustaa, että uusissa ympyröissä löysin sisäisen nyhveröni. Päivällä kun käytiin treenaamassa olin ihan hukassa, kun en ollutkaan omalla tutulla salillani. Tsekattiin mun kyykkytekniikkaa kuntoon ja nyt taas sujuu! Mua ihan hävettää, kuinka paljon pelkään mun polven rikkomista ja nössöilen sen takia ihan hirveästi. Mutta se loppuu nyt. Mun pelko on niin itseaiheutettua ja osittain turhaa – nyt kyykätään alas ja kunnolla! Se on jännä miten se tekeminen on ihan eri levelillä, kun kaveri seisoo vierestä ja katsoo – sillon vaan ei voi nössöillä. Oon tainnut tuossa keväällä päästää itseäni treeneissä turhan vähän helpolla vedoten pääsykokeisiin/opiskeluun/kaikkeen muuhun stressiin, mutta onko se nyt mikään oikea syy?! No ei. Tekosyy se on. Ja niitä en enää aio harrastaa 😀

WUPPIDUUU! Niin siiiistiä :D
WUPPIDUUU! Niin siiiistiä 😀

Illalla pääsin kokeilemaan jotain täysin uutta ja ihmeellistä – oikealla trampoliinilla hyppimistä. Niin tai itseasiassa mut pakotettiin sillä mua pelotti aivan älyttömästi. Ensimmäiset kerrat lensin trampoliinilta naama edellä monttuun ja oli olo kuin kömpelöllä kirahvilla. Tajusin että mun kehonhallinta ja tasapaino on aivan olemattomat. Mutta muutaman yrityksen ja avustuksen jälkeen mä sain vedettyä voltin ja takaperinvoltin! Ja kuinka hyvä mieli oikeasti tuli, kun sai voitettua pelkonsa. Tää oli just loistava itsetuntobuusti pääsykokeita edeltävänä iltana, hahha.

Trampoliinitreenien jälkeen käytiin vielä tsekkaamassa Jyväskylän crossfit-sali ja olihan se siisti paikka! Siellä mulle myös konkretisoitui, että kehonhallinnan puutteiden lisäksi mä oon myös hidas 😀 Loistava combo siis, Enhän mä oikeastaan oo harrastanutkaan muuta kuin kestävyys- ja lihaskuntoa kasvattavaa liikuntaa, joten liekkö ihmekkään? Oon harrastanut just sellasta liikuntaa, jossa oon hyvä eikä oo tarvinut pelätä epäonnistumisia enkä oo edes uskaltanut kokeilla mitään erilaista.

En aio enää keksiä tekosyitä olla harrastamatta lajeja, joissa pitää olla ketterä tai hallita kroppaansa. Mä aion harjoitella ja treenata just niitä osa-alueita, koska en halua olla loppuelämääni kömpelö kirahvi. Tästä kaikesta saan kiittää mun kavereita, jotka toi musta uudet puolet esiin ”pakottamalla” mut tekemään jotain sellaista mitä en itse olisi uskaltanut. Kannattaa siis välillä liikkua pois sieltä omalta mukavuusalueelta ja ylittää itsensä!

Kotiin palattuani pääsin aluellee jossa oikeasti oon hyvä – terveellisen ruuan pariin. Kuinka helppoa ois ollu nälkäisenä tyhjän jääkaapin edessä sortua noutoruokaan tai lähikaupan herkkuhyllylle? Naureskelin kokkaillessani mun sörsseleille, mutta sain loihdittua aivan loistavat täytetyt paprikat mahan täytteeksi. Kun kaapissa pitää terveelistä ruokaa, sitä tulee myös syötyä 😉 Jos mulla olis kotona herkkukätkö olisin ihan varmasti sortunut siihen eilen.

Aino

4 vastausta artikkeliin “Nyhverön tunnustukset”

  1. mä oon joutunut kokemaan myös noita omalta mukavuusalueelta poistumisia tän kesän aikana! tai pitäisikö sanoa, saannut. nimittäin mun vahvuus urheilijana (juoksijana) on ollut aina kestävyys: pystyn juoksemaan pitkiäkin matkoja ilman, että kroppa alkaa hapottamaan. kun taas nopeus on ollut aina heikkous 😀 oon älyttömän huono kiihtymään ja muutenkin jotekin HIDAS 😀 eli nyt kun treeniohjelmaan on tullut kilsan vedot ja niihin aika tiukat aikatavoitteet niin oon joutunut oikeesti tekemään treeniä, jossa tiiän etten oo hyvä ja josta en sen takia kauheasti nauti 😀 aion kuitenkin ottaa jokaisen vedon haasteena ja yritän työntää sitä fiilistä taka-alalle, että olisin jotenkin huono. kkun semmonen olo aina on kun koittaa antaa kaikkensa että pääsisi mahd. kovaa mutta juuri ja juuri yltää niihin aikatavoitteisiin ja on treenin jälkeen aivan kuollut :p mutta tosiaan, itsensä haastamistahan se on ja lopulta on niin hyvä fiilis kyllä!:)

    • Nimenomaan SAANUT 😉 Sulla on kyllä ihan huippu asenne, just noin se pitää vetää! Ja huh se fiilis sitten kun huomaa kehittyvänsä…se on kyllä kaiken sen arvosta 😀 Ihan huippua. Tsemppiä juoksuihin ja tavotteiden saavuttamiseen <3

  2. Hahaa! ;D Ihania trampoliinikuvia!
    Meillä oli Kisakallion urheiluopistolla kans tollanen trampoliini ja monttu. Me siis valehtelematta JOKA PÄIVÄ koulun jälkeen mentiin sinne pomppimaan. 😀
    Niin siistiä!!

    • Voi vitsi oli varmasti siistiä!! Mäkin menisin varmasti joka päivä, jos ois mahis :D!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta