Nautintoja

Olin eilen Milttonin Showroomilla ”Make Food Not War” -ruokapressissä, jossa keskusteltiin ruuasta ilmiönä ja siitä, milloin siitä on muodostunut nykyisenlainen megatrendi. Mä oon itse myös monesti pohtinut sitä, että miksi syömisestä on tehty niin iso juttu tai siis lähinnä muiden syömisestä. Usein ihmisten ruokavalinnat – oli ne sitten eettisiä, terveydellisiä tai ihan puhtaasti makukysymyksiä – joutuu herkästi suurennuslasin alle ja kärkkäiden kommenttien uhriksi.

Sitten puhuttiin nautinnosta. Syömisestä nautintona. Mitä se on? Mikä teidän mielestä liittää sanat ruoka ja nautinto yhteen?

Monien mielestä se on makuja ja mässäilyä, sitä kun rankan viikon päätteeksi palkitsee itsensä lemppari herkullaan tai juhlapäivänä syö palan täytekakkua. Toiselle nautintoa taas tuotaa se ruuan valmistaminen ja kolmannelle seura, jossa sitä ruokaa nautitaan. Ruuasta voi nauttia siis monella tavalla, mutta hirveän usein koen tulevani tuomituksi siitä että en muka nauttisi ruuasta, koska syön terveellisesti sillä kaikki eivät vieläkään ymmärrä sitä, että ”terveellinen ruoka” ei ole synonyymi mauttomalle ruualle, hahha 😀Siinä sitten taas päästään miettimään, että mitä se herkuttelu on. Mä käsitän itse herkuttelun hyvän ruuan nauttimisena. Mulle se ei tarkoita suklaalla kuorrutettuja poppareita ja jättisäkkiä irtokarkkeja, vaan jotain hyvää ruokaa mistä pidän. Esimerkiksi alkuviikosta meillä oli koulussa ruokana erittäin herkullisia kaalikääryleitä ja tälläkin hetkellä meidän pakastimesta löytyy itsetehtyä gojimarjaraakasuklaata – molemmista nautin älyttömän paljon!

Mä yhdistän ruuasta saatavan nautinnon myös siihen hyvään oloon, jonka syömisestä saan. Valitettavasti taas eilen sain todeta, että viiden minuutin makunautinto ja ”ruokatörttöily” kostaantui koko loppuillan huonona olona. Kyllähän mä sen jo etukäteen tiesin, mutta pitipä taas testata 😉 Ja onneks testasin, oli nimittäin aika herkkua, hihhii. Mulla katoaa herkuttelusta nautinto ja unohdan sen itse makuelämyksen, jos se vie multa hyvän olon mukanaan.OLYMPUS DIGITAL CAMERAJa onneksi aina löytyy vaihtoehtoja! Mä lapsena rakastin jäätelöä ja söin sitä lähes joka ilta – se  onkin itseasiassa ainut herkku, jota usein salaa himoitsen 😉 Mä oon kyllä ”herkuttelijana” myös vähän sellainen, että mitään epäterveellistä en kyllä kotiin osta, mutta saatan kyllä hyvinki syödä jos tarjolla on… krrrrhmhmmhmhmhm 😀 Nyt kun en muutenkaan oikein itse pysty vaikuttamaan syömisiini niin en jaksa siitä muutenkaan kovin tiukasti nipottaa – kunhan perusrunko pysyy kasassa, niin oon tyytyväinen!

Onneksi jatkossa mun ei enää tarvi kärsiä pahoista jätskihimoista sillä ystävän avustuksella löysin niihin tilanteisiin maailman parhaan jäätelönkorvikkeen, joka samalla hellii mun kehoa – nimittäin Yosan vaniljanmakuisen kauravalmisteen <3 Maidotonta, laktoositonta ja gluteenitonta, kyllä kiitos! OLYMPUS DIGITAL CAMERARuokapressi herätti mussa kyllä paljon ajatuksia, avartaen omaa näkemystä siitä kuinka paljon eri näkökulmia syömiseen ja nautiskeluun tosiaan on sekä siihen, että jokaisen tapa on ihan yhtälailla oikea – myös se minun, vaikka sekin usein joutuu tuomituksi. Ja ne muut, joita itsekin liian helposti lähden joskus tuomitsemaan.

Mutta kertokaas miten te herkuttelette? Millainen on teidän suhteenne ruokaan? Ja missä vaiheessa teidän mielestänne suhde syömiseen muuttuu luonnottomaksi?

Herkullista keskiviikkoa!

<3 Aino

PS. Mä oon kiitollinen siitä, että blogin myötä oon saanu mahdollisuuden tutustua uusiin ihaniin ihmisiin ja päästä osalliseksi tekemään asioita sekä avartamaan omia näkökulmiani tavalla, joista olisin muuten jäänyt paitsi. Ja siitä, että blogin kautta mulla on mahdollisuus jakaa näitä juttuja myös teidän kanssanne!

Aino

12 vastausta artikkeliin “Nautintoja”

  1. Minulle herkuttelussa on tärkeintä missä seurassa ruokaa nautitaan, oli se sitten terveellistä tai ei niin terveellistä. Ruoka on yksi tapa juhlistaa asioita tai näyttää tunteensa. Minusta pienistä herkutteluhetkistä ei tule ottaa ns. stressiä. Muutaman epäterveellisen herkun jälkeen ei ole välttämätön pakko juosta salille kuluttamaan kaloreita, herkuttelun idea on hetkeksi pysähtyä ja nauttia, ehkä palkita itsensä jostain mitä on saanut aikaiseksi. Minulle myös ruuanlaitto on keino nauttia ruuasta, palkita itseni ja samalla ehkä hemmotella rakkaita ihmisiä.

    Juuri tämä liiallinen kaloreiden laskeminen on ehkä tapa pilata ruokaileminen. Ymmärrän, että halutaan pysyä kunnossa, ehkä laihduttaa, mutta liika on liikaa. Jokaisen pitää syödä, oli ruoka sitten mitä tahansa. Pääasia että siitä nautitaan, se tekee sinut onnelliseksi ja ravitsee kehoasi monipuolisesti. Ruuan ei koskaan pitäisi olla syy jollekkin pakkomielteelle. 🙂

    • Just näin! Musta on harmillista, että joillekkin syöminen aiheuttaa morkkista ja sitten ”rankaistaan” itseä rankalla treenillä ja pahimmassa tapauksessa vielä vähän nälkiinnyttämällä itseään siihen päälle.. On hyvä pitää järki päässä ja pitää se rento ote siihen syömiseen – tosiaan ku se on välttämättömyys elämälle, niin siitä on turha alkaa kantamaan liian suurta stressiä 🙂

      Ja ihana että mainitsit ton muiden hemmottelun ruualla – se on musta ihan parasta! En nauti mistään niin paljon kuin siitä, että saan tarjota mun läheisille jotain terveellistä ja maukasta itse valmistamaani <3 Nam!

  2. Pyrkimys olisi, että herkuttelisin jokaisella aterialla, ja tulen vihaiseksi, jos syön pahaa, mautonta ja ravintoköyhää ruokaa. Tosin tästä vihasta vois koittaa päästä eroon, koska ei kai se oikeesti oo niin vakavaa. X) viime aikojen ehdottomia ykkösherkkuja on ollut avokadot sekä kaikki jouluherkut eli (minttu)raakasuklaa, mantelit, taatelit, rusinat ja glögi. Tärkeintä on nautinto, hyvä olo ja hyvä seura kruunaa ruokahetket. 🙂

    • Ihana Sanni! Mulla on aikalailla samanlaisia fiiliksiä 😀 Kyllä se ruuan pitää maistua hyvältä, oli sitten kyseessä aamupalapuuro tai päivällisen pinaattikeitto 😀 Ja hienosti kiteytit ruokailun pyhän kolminaisuuden, hih <3

  3. Olipas mielenkiintoista pohdintaa! Mä nautin nykyään tosi paljon itse ruoanlaitosta ja jos saa alusta loppuun tehdä vähän jotain juhlallisempaa tai kokata yhdessä avopuolison kanssa (kunnon ruoanlaitto taitaa tapahtua lähinnä viikonloppuisin) ! Leivonta on myös tosi ihanaa, en niinkään välitä niistä valmiista tekeleistä se tekeminen on se juttu!<3

    Ruoan ulkonäöllä ja maulla on todella paljon väliä 😀 käytän tosi paljon mausteita ja niillä saa ihania makuelämyksiä ihan perus ruokiin. Välillä asettelen lautaselle arkiruoan, näyttää paremmalta! 😉 pienillä jutuilla saa arkiruoasta juhlallisempaa ja se hivelee silmää ja tuo sitä nautintoa!

    Se on jännä miten terveellinen ruoka yhdistetään mauttomaan ja tylsään ruokaan ja epäterveellinen maistuvaan ruokaan 😀

    Voisin sanoa, että tällä hetkellä mun herkutteluihin kuuluu lähinnä joku hyvä pihviannos 😀 välttämättä sen herkuttelun ei tarvitse olla kiloittain karkkia, josta seuraa huono olo vaan se voi olla jotain terveellistä.

    Siinä vaiheessa menee ehkä yli jos aletaan karsimaan ruokavaliosta niitä terveellisiäkin juttuja pois siinä pelossa, että saa liikaa kaloreita tai esim, ei voi syödä omenaa kun se ei lue ruoka-ohjeissa!

    • Oiii ruuan laittaminen on kyllä niin huippua! Viikonloput on mun viikon kohokohtia ihan pelkästään senkin takia, että silloin saan laittaa its ruokaa <3 Niin parasta! Mä en yleensä itse jaksa ruuan ulkonäköön panostaa, mutta mausteita mäkin käytän kyllä tosi paljon ja niitä vaihtelemalla ja sekoittelemalla saa perus kanastakin helposti aivan uuden makuista - vaatii vaan vähän rohkeutta lähtä kokeilemaan päättömästi kaikkea 😛 Terveellisessä ruuassa musta just ne AIDOT MAUT on parhaita - ne mitä ruoka itsessään sisältää ja joita mausteilla pystyy helposti korostamaan.

      Just tollasta herkuttelua mäkin arvostan - KUNNON RUOKAA, josta oikeasti tulee hyvä olo ja massu täyteen <3 Nam. Rupes ihan tekemään mieli pihviä, kun rupesin ajattelemaan asiaa.. ! 😀

  4. Mä oon sitä mieltä, että kaikki saa syödä niin kuin haluaa, mutta kyllä mun mielestä ruokavalioita saa myös kyseenalaistaa ja tällä tavalla opitaan toisiltamme 🙂 Tietysti kritiikki ja toisen mollaaminen syömisten takia on asia ihan erikseen enkä mäkään sitä ymmärrä, mutta en näe siinä mitään pahaa, että asioista keskustellaan. Monestihan nää kommentit ja kysymykset johtuu vaan tietämättömyydestä ja kysyjän mielipide saattaa muuttua, jos asia perustellaan.

    Mitä tohon herkutteluun tulee, niin itse pyrin myös nauttimaan jokaisesta ateriasta minkä syön. Terveellinen ei tosiaan tarkoita yhtä kuin mauton, vaan jokaisesta ruoasta voi nauttia 🙂 Itse kyllä herkuttelen myös ihan niillä karkeilla ja muilla viikonloppuisin, kuitenkin kohtuudella enkä pidä sitä minään ongelmana. Voisinkin sanoa, että pyrin pitämään peruspaketin jollain lailla kasassa ja sallin itselleni sen puitteissa myös herkuttelun silloin tällöin 🙂

    • Joo siis tottakai saa kyseenalaistaa, mutta just toi kritiikki ja mollaaminen on se mitä en tajua 😀 Me käydäänkin kyllä päivittäin koulukavereiden kanssa piiitkiä keskusteluja ruokapöyässä nimenomaan just ruuasta – tänään puheenaiheena oli paleo, hah! 😀

      Sulla on kyllä just hyvä, terve asenne, syömiseen ja herkutteluun! Jos se ei tekstistä ilmi käynyt, niin mä pyrin just tuohon samaan 😀 Siis sen hyvän olon rajoissa kuitenkin, hih.

  5. Hyvä postaus! 🙂 Mun mielestä jengi saa vetää vaikka pieniä kiviä, jos kokee sen itselleen hyväksi, tosin samaa ei ehkä kannata ehdotella muille. Monilla on nykypäivänä suorastaan tosi ortorektinen suhde ruokaan, kaiken pitää olla vimpan päälle terveellistä, luomua tai superfoodia. Sit herkutkaan ei saa olla ”normaaleja herkkuja”, vaan niidenkin pitää olla jotain terveellisempää – tämä on ehkä se juttu, mitä en tajua. Totta kai on järkevää, ettei jokaiseen herkunhimoon kisko läjää karkkea vaan kokeilee syödä vaikka myslipatukan (tai tuollaisen herkkujugun niin kuin sä). Mutta sitä en tajua, että miksei karkkeja tai normaaleja herkkuja saisi syödä koskaan?

    • Joo ihan oikeessa oot senkin asian suhteen! Mä oon vieläkin itse vähän vaiheessa ton asian hyväksymisen kanssa ja aina välillä koen hirveetä selittelyn tarvetta, jos ns. ”poikkean normaalista” ruokavaliostani ja syön ”normaaleja herkkuja” 😀 Varmasti se on peruja niiltä ajoilta, kun olin tosi ankara itseni ja syömisteni suhteen. Ja vaikka nykyään suhtaudunkin syömiseen ja elämään ylipäätään paljon rennommin, niin silti joistain ajattelumalleista on vähän hankalampi päästä yli kuin toisista.. 🙂 Näin ainakin näköjään omalla kohdallani!

  6. Mun mielestä jokainen ateria voi olla, ja onkin parhaassa tapauksessa, herkkuhetki. Mä tykkään syödä pääasiassa terveellisesti, kuitenkin vain sellaista ruokaa josta todella pidän. Mun aamiainen on aina samanlainen: kaurapuuroa erilaisilla variaatioilla. Siihen en kyllästy ikinä ja se on mulle ihan superherkkua! 🙂
    Herkkuaterian ei tarvitse olla kuin ihan yksinkertainen juttu, vaikka täydellisen hyvä banaani, kunhan sen syö nautiskellen ja hartaudella. Läsnäolo on se juttu; hyvän ruuan pilaa mielestäni se että syödessä tehdään jotain muuta, samoin kuin se että on kamala kiire.
    Mitä taas noihin erilaisiin ruokafilosofioihin tulee, niin jokaisella on omansa ja sitä pitäisi kunnioittaa. Toisaalta taas jokaisen pitäisi myös pystyä joustamaan. Aina ei vain voi noudattaa dieettiä ihan prikulleen eikä pidäkään! Just semmonen ortorektinen suhtautuminen ruokaan menee kyllä yli. Sillon kun ruoka alkaa hallita omaa elämää ja määrittämään tekemisiä, menee suhde ruokaan luonnottomaksi.

    • Läsnäolo ja joustaminen – ehdottomasti tän kommenttiboksin parasta antia! Oon niin samaa mieltä sun kanssa:) Oikeasti onko töissäkään parempaa lepohetkeä kun keskittyä hetkeksi ihan vaan sen välipalan syömiseen ja sulkea se kaikki muu hälinä sen ulkopuolelle? Ei! Ja kun siihen syömiseen keskittyy niin musta tuntuu, että se jopa myös täyttää enemmän.. hih 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta