Näin juoksu kulkee

Näin juoksu kulkeeOon nyt aloittanut harjoittelun mun ekalle puolimaratonille hiukan vaihtelevalla menestyksellä. Juoksu on ihanaa. Se on vapauttavaa, energisoivaa ja siihen saa purettua paljon patoutunutta energiaa sekä tuuletettua ajatuksia pitkän päivän jälkeen. Naureskelenkin aina, että se on halvinta terapiaa mitä itselleen voi antaa ja sivuvaikutuksina kuntokin kasvaa.

Oon juossut pidempiä matkoja rauhallisesti ja lyhempiä tiiviimmällä tahdilla. Niiden lisäksi oon tehnyt sykettä kohottavia mäkivetoja, HIIT-treenejä ja käyn säännöllisesti myös kuluttamassa Harjun portaita. Mun treenit poikkeaakin toisistaan tosi paljon ja varmasti senkin vuoksi harjoittelu on ollut niin mieluista 🙂

Rehellisiä kun tässä ollaan, niin mulla on nyt ollut viikkoja jolloin juoksu kulkee kuin unelma ja sitten taas niitä, jolloin pienikin lenkki saa mun pohkeet huutamaan hoosiannaa lamauttaen ne ihan täysin useammaksi päiväksi. Se on ihan älyttömän raivostuttavaa ja oon kovasti yrittänyt pohtia mistä se johtuis. Aiemmin mulla ei nimittäin oo ollu vastaavia ongelmia, vaikka silloin en pitänyt samaan tapaan huolta liikkuvuudesta ja kehonhuollosta – se kun on nykyään yksi oman treenaamiseni kulmakiviä.

Voisko mun juoksutekniikassa olla jotain vikaa loukkaantumisen jäljiltä? Tai onko mulla vaan huonot kengät juoksua ajatellen?

Tosin jos huomioidaan se, että siitä kun mulle sanottiin etten pysty enää koskaan juoksemaan ei oo aikaa kuin reilu vuosi, niin tilanne on siihen katsottuna suhteellisen hyvä. Mä vaan oon vähän malttamaton ja haluisin tietysti, että kaikki ois heti niinkuin ennen, mutta kehityksen eteen pitää kyllä tehdä töitä. Ja paljon.

Näin juoksu kulkeeMielekkäiden maastojen lisäksi mulle on tärkeää, että saan juosta hyvässä seurassa. En oo enää pitkään aikaan kuunnellut mitään menevää jytkettä juostessani, vaan oon tykännyt juosta enemmän rauhallisen musiikin tahtiin. Silloin oon pystynyt juoksemaan enemmän omalla vauhdillani enkä oo lähtenyt liikaa rykimään biisien temmossa – se on itseasiassa myös parantanut mun suorituksiakin!

Joskus kuuntelen J. Karjalaista ja toisena päivänä viihdyn SMG:N parissa. Ihan uutena juttuna oon alkanut myös kuuntelemaan podcasteja lenkeillä ja se onkin ollu ihan älyttömän mielenkiintoista – jotenkin niihin keskittyy paljon paremmin, kun on ihan omassa rauhassaan eikä pysty kokoajan esimerkiksi näpräämään puhelinta. Mulla kun on välillä vähän keskittymisvaikeusia, vaikka aihe oliskin mielenkiintoinen…

Vaihdoinkin alkukeväästä mun normaalit kuulokkeet MIIEGO AL3 -sporttikuulokkeisiin, jotka sain blogin kautta testattavaksi ja valehtelematta mun on kehuttava, että ne on helpottanu mun elämää ihan huomattavasti! Enää ei tarvi selvitellä lankoja joka kerta, kun haluaa laittaa kuulokkeet korviinsa eikä vahingossakaan tuu juostessa tai salilla treenatessa vetästyä kuulokkeita korvista, kun langat ei heilu aina väärässä paikassa häiriönä. Bluetooth mahdollistaa senkin, että työmatkoja pyöräillessä pystyn pitämään puhelinta repussa ja silti pystyn ihan ongelmitta nauttimaan musiikista! Siis yksinkertasesti ihan huiput, eikä puhettakaan että vaihtaisin enää takaisin.Näin juoksu kulkeeJa nyt kun tälle kehumislinjalle lähdettiin niin mun on ehdottomasti annettava kymmenen pistettä ja papukaijamerkki ihan mahtaville Shock Absorberin, jotka on tehny mun treenaamisesta paljon nautinnollisempaa viime syksystä lähtien. Tai itseasiassa ihan koko elämästä sillä musta tuntuu, että nää on kasvanut muhun kiinni 😉 Mulla ainakin vaikuttaa juoksumukavuuteen hirveästi rintojen tuki ja Shockit tarjoaa sitä parhaimmillaan enkä oo löytänyt muista sporttiliiveistä mitään näiden vertaista.

Tuen lisäksi liivit tekee heti päälle puettuaan ihan uskomattoman ryhdikkään olon ja osittain sen vuoksi mä tykkäänkin pitää niitä lähes päivittäin. Hintaahan niiltä kyllä löytyy, mutta kun otetaan huomioon mm. laatu, pitkäikäisyys ja käyttömukavuus niin ne on kyllä kaiken sijoittamisen arvoiset.
Näin juoksu kulkeeEdelleen siis on puolikas vahvasti mielessä, mutta on ihan pakko tunnustaa että etenkin tuo pohkeiden kenkkuilu vähän huolestuttaa. Seuraavaksi ajattelinkin suunnata kenkäostoksille ja käydä vielä fyssarin luona kattomassa, että kaikki on varmasti kohdillaan – ainakaan jäsenkorjaajan mukaan mun jalkapöydässä ei pitäis olla mitään vikaa, mutta on varmasti silti mahdollista että vaistomaisesti varon askelta ja sen vuoksi juoksen miten sattuu.

Onko teillä juoksusuunnitelmia kesälle tai syksylle? Tai kenties jopa suosituksia uusiksi juoksukengiksi tai ajatuksia, mistä mun pohkeiden ongelmat vois johtua?

Ens viikolla kirjottelen vihdoin odotettua juttua sykkeestä – se on ollu työn alla jo pitkään, mutta oon halunnut hioa siitä mahdollisimman hyvää joten sen vuoksi se on vähän odotuttanut itseään.

<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa  / Instagramissa

Aino

8 vastausta artikkeliin “Näin juoksu kulkee”

  1. Hei! Kiva lukea juoksufiiliksistäsi. Itse treenaan parhaillaan eka kertaa 10km matkaa varten. Välillä juoksu kulkee ja välillä on niin tahmeaa että! Silti juoksu kaikenkaikkiaan on tosi antoisa harrastus. Ja monipuolinen, niinkuin mainitsitkin.
    Tsempit harjoitteluun!

    • Joo, juoksu on ihan mahtavaa, mutta välillä tosiaan ihan tosi tahmeaa! Oon nyt yrittäny vähän tutkailla, että miten saisin sen fiiliksen silleen tasaisesti hyväksi mutta siihen vaikuttaa ihan tosi moni asia.. 😀 Mutta nyt parin viikon aikana on kyllä tapahtunu jo tosi paljon kehitystä, ja onneksi oon innostunu myös tekemään pitkiä pyörälenkkejä pyörällä mikä tukee tosi hyvin tota treeniä 🙂 Tsemppiä sullekkin treeneihin! 🙂

  2. Moi Aino.

    Täällä tuskaillaan myös juoksun kanssa.
    Viime syksynä juoksin ruskassa puolimaratonin, jonka jälkeen oikea polvi on alkanut kipuilemaan. Tänään fysioterapeutille varailen aikaa. Haluaisin juosta puolikkaan uudelleen, mutta polvi ei tykkää oikein mistään rasituksesta :(.
    Juoksin maratonin poikkeuksellisesti Niken lenkkareilla, normaalisti juoksen feelmaxin paljasjalka tossuilla.
    Oaljasjalkatossut ovat kyllä ihan huiput, olen monelle ystävälleni niitä suositellut ja ovat ihastuneet.

    Ehkä nähdää syksyllä täällä pohjoisessa 😉
    Ihanaa alkavaa kesää, siellä etelässä näyttääkin olevan jo tosi lämmin ja aurinkoista kun täällä lapissa lämpötila pysyttelee +10 tienoilla.

    • Moikka, ja ”kiva” kuulla, etten oo tuskailujeni kanssa yksin 🙂 Vaikka apua, nuo sun polviongelmat ei kuulosta kyllä yhtään hyvältä.. :/ Mä juoksin ennen kun mun jalka murtui niin paljasjalkakengillä ja tykkäsin tosi paljon, mutta nyt en kuntoutuksen jälkeen oo vielä uskaltanut vaihtaa niihin takaisin.

      Toivottavasti sait fyssarilta apua ja pääset syksyllä juoksemaan puolikkaan! Toivottavasti nähdään Ruskalla! 😀

  3. Mulla on aina ollut vähän viha-rakkaussuhde juoksuun. Tai oikeestaan pohjimmiltaan rakastan sitä, mutta on ollut aika paljon enemmän tai vähemmän huonoja kausia sen suhteen. Millon on ollut jäätäviä särkyjä sääriakselilla, milloin pohkeet on vetänyt tosi pahaan juntturaan ja nyt viimeisempänä polvi kävi vähän vihoittelemaan 😀 Paljon on kyllä edistytty ja nykyään juoksu kulkee paremmin kuin aikoinaan. Etenkin, kun uskaltauduin vihdoin lähtemään juoksemaan yhdessä kaverin kanssa, niin löysin oikeesti tarpeeksi rauhallisen juoksuvauhdin. Mulla kun näköjään on vähän taipumusta tehdä liian satalasissa näitä juttuja.. 😀 Seuraavaksi pitää tarkastaa kyllä juoksuaskeleen oikeus, hommata uudet kengät ja panostaa enemmän kehonhuoltoon. Josko se puolikas tulisi juostua myös viimestään ensi keväänä!

    Toivottavasti sun pohjeongelman syy selviää ja treenit pääsee jatkumaan hyvin fiiliksin! 🙂

    • Voi memmi, kuulostaa jotenki tosi tutulta! Ihan mun tän alkukevään fiiliksiltä 😀 Mäkin oon aina juossut vähän kovaa, joten mun on ihan pakko pitää sykemittaria mukana ja juosta rauhallisten biisien tahtiin että maltan sen vauhdin kanssa.. 😀 Kiitos ja tsemppiä sullekkin juoksutreeneihin, varmasti pääset puolikkaalle ens keväänä! 🙂

  4. Saathan tarpeeksi magnesiumia ja sitten huolehdit siitä kuuluisasta nestetasapainosta… mulla ainakin just pohkeet reagoi ekana jos jompikumpi yllämainituista pielessä…ja sitten jos paljon asfaltilla juoksua niin sama juttu, mutta siihen kyllä jalat tottuu kesän aikana. Tsemiä treeneihin!

    • Hmmm – magensiumista en oo kyllä oikeasti pitäny mitään erikoista huolta, pitääkin kiinnittää siihen enemmän huomiota! Nestettä kyllä juon tarpeeksi ja suolojen kera, että nesteen pitäis kans imeytyäkkin hyvin. Asfaltilla juoksu on kyllä selkeästi tosi tuskasta jaloille, joten pyrin juoksemaan osan lenkeistä pururadoilla ja se on onneksi auttanu 🙂 Kiitos vinkeistä Minna!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta