Motivaatiopula vai mikäkö?

Eilen aamulla väsytti.. vaikka olin herännyt jo puoli tuntia ennen kellon soimista, ei silti huvittanut nousta sängystä ylös. Kun pääsin ovesta ulos vastassa oli kuitenkin ihanan raikas kevätaamu ja auringonpaiste! Ja väsymys katosi sen siliän tien – ohan sillä auringolla vaan aikamoinen vaikutus meikäläisen mieleen. Pyöräillessäni salille mietin kuitenkin vähän omaa motivaatiotani ja tuota aamun epämotivaatio-hetkeä – mikä saa mut taas vapaapäivänä polkemaan salille ennen kello kuutta?

Tällähetkellä pääsykokeisiin lukeminen on mun arjessa se tärkein asia johon keskityn. Vähensin töiden määrää, koska haluan panostaa niihin täysillä ja tää valmistautuminen tulee varmasti näkymään myös treenin määrässä. Liikunnan avulla saan onneksi energiaa jaksaa lukea – pienet reippailut ulkoilmassa piristää ja antaa aivoillekkin energiaa – sehän tutkitusti parantaa oppimista ja muistamista 😉 Mutta uskon siihen, että päästäkseni parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen tän luku-urakan kanssa mun pitää oikeasti voida kokonaisvaltaisesti hyvin ja muistaa myös nauttia elämästä sen kaiken suorittamisen, siis töiden ja lukemisen, keskellä. Liikunta on osa sitä nautintoa, mutta ei se yksinään siitä koostu.

Liikunta ja urheilu ei mene mulla elämässä kaikkien asioiden edelle, eikä mun mielestä saakkaan mennä. Mutta mun oma hyvinvointi menee! Mun hyvinvointi ei ainaakaan koostu pelkästään liikunnasta ja vaikka täällä kirjottelenkin lähinnä just treenaamisesta ja ruokajutuista, niin se on vaan tosi kapea siivu mun elämästä – hyvinvointi lähtee sisältä eikä ainakaan mulle pelkästään tehtyjen salitreenien ja juostujen kilometrien määrä tuo sitä onnellisuutta mun elämään, jota kaipaan ja tarvitsen.

Ei siis kannata soimata itseään ja tuntea huonoa omaatuntoa, jos antaa välillä jollekkin tärkeämmällekkin asialle aikaa elämässään. Mä kerran annoin liikunnalle ja sen harrastamiselle pääpainon mun arjessa ja täytyy myöntää, että en mä kovin onnelllinen silloin ollut – kaikki muu kiva ja erityisesti kavereiden kanssa vietetty aika jäi niin vähälle, että se söi sitä mun hyvää fiilistä sisältäpäin. Niistä ihanista ja kivoista jutuista elämässä on ihan hirveän hankala nauttia, jos jokin asia elämässä harmittaa suunnattomasti – kyllä kaiken pitää pysyä tasapainossa, jotta suupielet pysyy ylhäällä.

Kaiken pohdinnan jälkeen en päässyt mihinkään järkevään lopputulokseen mun oman motivaation lähteestä. Mutta eihän siinä mitään järkeä tarvi ollakkaan. Se hyvä fiilis ja energia, mitä liikunta mulle tuo on se mun syy liikkua. Se älytön itsetuntobuusti jonka liikunnasta saan tekee musta itsevarmemman myös salin ulkopuolella – fiilis kirjastolla istumiseen on ihan erilainen, kun tietää pystyvänsä kaikkeen mitä vaan ikinä haluaa tehdäkkään. Se itsevarmuus on tehnyt musta aivan toisenlaisen ihmisen – iloisemman, avoimemman ja ystävällisemmän.

MUTTAAAAAAAH mun on pakko vielä hehkuttaa eilisiä potkunyrkkeilytreenejä – mulla teki mieli heti niiden jälkeen tulla purkamaan mun innostusta, mutta en jaksanut avata konetta enkä varmasti ois jaksanut näpytellä näinkään pitkää tekstiä. Ne treenit on kerta kerralta enemmän nautinnollista rääkkiä ja joka kerta oon niiden jälkeen enemmän voimaton entä edellisellä kerralla. Voi tsiiiiiiiisus mä olin eilenkin niin hiestä märkä, että en edes muista millon viimeksi oisin ollut. En meinannu saada edes mun palautuspatukan kuorta auki, kun ei kädet toiminu ja iltapalankin joutuin juomaan kulhosta, kun lusikka ei pysynyt käsissä. Mä oikeasti harvoin saan vedettyä itseni noin piippuun treeneissä, mutta ne kerrat kun onnistun niin onhan se fiilis ihan MAHTAVA.. kun tuntuu, että ei jaksa. Ei pysty. Tekee mieli lyhistyä maahan ja lopettaa. Sitten tekee kuitenkin vielä täysillä loppuun ja rutistaa ne viimeiset voimat toistoihin jostain. Tekee vielä pari ylimääräistä toistoa ja huomaa, että hitto – sitähän pystyis tekemään vielä pari lisää.

Se itsensä voittamisen tunne on aika käsittämättömän hieno. Ja mieltä nostattava, tunsin itteni ihan supernaiseksi kun lysähdin sängylle kaikkeni antaneena. Fiilis oli niin käsittämätön, että menetin melkeen mun yöunetkin sen takia. Sillon sitä taas muisti, kuinka älyttömän ihanaa tää kaikki onkaan <3

Aino

12 vastausta artikkeliin “Motivaatiopula vai mikäkö?”

  1. Olen menossa tunnin päästä crossfit/bootcamp tyyliselle tunnille, joka imee kyllä kaikki viimeisetkin mehut irti. Tässä minuutti sitten vielä laiskotti vähän, mietin pitäisikö ottaa power-nap ja haaveilin että jos sitä illalla menis kauppaan ja ostais vähän karkkia…Sitten luin ton viimisen osan tästä postauksesta ja kaikki noi ajatukset hävisivät. Aloin ajattelemaan viime kertaista (tiistaina) crossfit/bootcamp tuntia ja vaikka se oli yksi elämäni fyysisesti rankimmista tunneista niin se tunne sen jälkeen oli jotain niin parasta! Just toi sun kuvailema, itsensä voittaminen. Kaikkien pitäis saada tuntea toi fiilis rankan treenin jälkeen!Eli kiitos! Nyt ei paljoa enää väsytä ja vaikka olisin lähtenyt tunnille no matter what niin nyt lähden sinne täynnä energiaa! 🙂

    • Voi kylläpä kuulostaa ihanalta treeniltä! Varmasti oli aivan huippua:) Mulla itselläkin tekis mieli hirveästi aloittaa crossfit-tyylinen treenailu tän potkunyrkeilyn jälkeen.Tuo edellisten treenien fiilistely kyllä on aivan älytön motivaattori, ainakin itselläni – hyvin menneet treenit buustaa treenaamaan lisää ja huonosti menneet taas buustaa kovempaan suoritukseen tälläkertaa 😉 Ihanaa, että sait fiilistä tästä tekstistä!

  2. Eikä just hyvään kohtaan sattu tää sun kirjotus! 🙂 Mulla on just menossa kauhea kamppailu itseni kanssa. Tiedätkö, kun sitä tavallaan haastaa itsensä liikkumaan säännöllisesti useaan kertaan viikossa ja tuntee huonoa omaatuntoa siitä, jos liikuntakertoja jää väliin? Mulla on myös nimittäin edessä ne pääsykokeet ja lisäksi seurustelusuhde päättyi juuri, joten tekemistä siis riittää kaiken muuton, lukemisen ja omien ajatusten keskellä. Nyt musta siis tuntuu ahdistavalta se ajatus, että jättäisin salilla käymisen kokonaan väliin (tai ainakin täysin minimiin) näin ennen pääsykokeita. Eihän tässä ole enää kuin kolme viikkoa aikaa, mutta silti se tuntuu pitkältä ajalta ilman kunnon treenejä. Toisaalta kyllä mä näen nuo toiset asiat tällä hetkellä tärkeämpinä..

    • Kyllä Enni, mä tiedän just tuon tunteen! Sen takia mä tavallaan tänkin kirjoitin, että muistan itsekkin juuri sen, että elämässä on niitä muitakin asioita, jotka on vaan liikuntaa tärkeämpiä.. palo treenaamaan on kova, mutta silti asiat pitää vaan osata priorisoida kuten parhaaksi näkee – treenitkin on nyt kyllä maistunut paremmalta, kun niitä harvemmin pääsee tekemään. Onneksi oot fiksu tyttö ja tiiät, mikä loppupeleissä on sulle itselle kaikista parasta! Tsemppiä ja haleja vaikean tilanteen keskelle<3

  3. Ei hyvää päivää ku sulla on mahtava takamus! 😀 Vau! Samanlaiseen tähdätään täällä.

  4. Ja mitäköhän minäkin okein ajattelin kun luin ton yhden tekstipätkän näin – ”Ne treenit on kerta kerralta enemmän nautinnollista röökiä” 😀

    • Pidetään mielessä! Mulla on itseasiassa yks inspis yhteen herkkuun – postailen kyllä siitä sitten, jos se onnistuu 8)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta