Miumaumou!

Hellurei ja hellät tunteet! Se ois taas maanantai, uus viikko ja uudet kujeet. Ainakin mulla on ihan erilainen fiilis entä viime maanantaina – ei yhtään uninen ja poissaoleva vaan energinen ja pirtsakka. Siitä saan varmaan kiittää pitkiä yöunia, treenilepoa ja ahhh mitäs muutakaan, kuin hyvää ruokaa? 😉

Tässä vaiheessa on pakko tunnustaa, että mä kyllä taidan elää syödäkseni. Siinä missä aikoinaan kituutin liian vähällä ruokamäärällä, mä nykyään oon huolissaan siitä jos en saa ruokaa tarpeekseni. Mä kun paljon mielummin elelen plussakaloreilla ja oon hyvinvoiva sekä energinen, entä kituutan väsyneenä miinuksilla.

Kesä on taas tehnyt kepposensa enkä varmasti ole ainoa, joka peiliin katsoessa miettii, mihin se toukokuussa ollut kesäkunto on oikeen kadonnut? 😀 Tilanne ei kyllä onneksi ole toivoton, mutta lähes huomaamatta ne kuumien kesäpäivien jätskitötteröt ja iltahämärässä lipitetyt siiderit on alkaneet kerääntyä kylkiin ja lempparifarkkujen nappi on alkanut kiristää. Hupsista vaan..!

Ja mites tässä näin kävi? Ennen niin kontrolloitu syöminen on ollut viimeaikoina vähemmän kontrolloitua. Säännölliset ateriarytmit ja fiksut annoskoot on hektisessä menossa unohtuneet päivärytmistä ja pakko myöntää, että on tullut sorruttua ennemminkin liian vähäiseen syömiseen sen liiallisen sijasta… kun on kokoajan menossa niin välillä oikeasti unohtaa syödä. Joskus oon miettinyt, että miten se on mahdollista?

Mä kun rakastan ruokaa ja seuraavaa ”ruoka-aikaa” alan aina odottamaan vielä edellistä ateriaa syödessä niin mun on hirveän vaikea ollut sitä ymmärtää. Tai sitä kun ruoka ei maistu tai ei vaan ole nälkä. Noh, nyt mä oon kokenut sen itsekkin.. ja niinhän se menee, että jos kroppa on sekaisin eikä moottori oo kunnossa, niin sitä nälkää ja muita kropan viestejä on välillä vaikea tunnistaa.

Liikuntaa mulla on tullut harrastettua ihan entiseen tapaan, joten kyllä se vaan niin on että syömisellä on painonhallinnan kannalta se kaikkein tärkein rooli 🙂 Sen olen kyllä oppinut kantapään kautta jo ajat sitten, mutta nyt en vaan oo jaksanu stressata siitä. Ei se oo niin vakavaa, vaikka muutaman ylimääräisen kilon kesän riemut mukanaan toiskin – niistä pääsee aina eroon! Senhän mä oon jo todistanut itselleni 😉

Tää tekstihän on sinällään ristiriidassa itsensä kanssa – mä en haluaisi kituuttaa miinuksilla, mutta silti on huomaamatta tullut sitä tehtyä. Tässä sen huomaa, että kun ei suunnittele ja ”stressaa” niin aika helposti käy näin. Kuitenkin kun pitää ruokavalion sillä hyvällä perusterveellisellä pohjalla, niin onnistuu välttämään ne kaikista pahimmat retkahdukset ja sudenkuopat 🙂

Nyt mulla on enää viikko äljellä tätä tuuraushommaa, viikonloppuna festaroidaan ja ens viikolla sitten vielä hetkeksi palataan ”normiarkeen” ennenkuin pitää hyvästellä Oulu ja ottaa Helsinki haltuun 😉 Käkkäkäää….. en malta oottaa, Nyt vaan nautiskellaan kaikesta siitä, mitä elämällä on tarjota eikä ressailla turhista. Voi kunpa elämä tuntuis aina näin hyvältä!

Ihanaa viikkoa kaikille! <3

Aino

4 vastausta artikkeliin “Miumaumou!”

  1. Ihana Aino <3

    Miun mielestä se menee just noin, että tärkeintä on että elämä tuntuu hyvältä 🙂 Onpa se hyvän olon aiheuttaja sitten treenit, ihmissuhteet – oikeastaan ihan mikä tahansa tai vaikka kaikki asiat yhdessä, mut se hyvä fiilis! Se on niin mahtavaa <3 Nautitaan!

    • Todellakin nautitaan!<3 Ja oot niin oikeessa:) Elämässä on niin paljon kaikkea nauttimisen arvosta ja niitä hyvän fiiliksen tuojia, että kaikesta kannattaa kyllä ottaa ilo irti silloin kun se hyvältä tuntuu - me eletään kuitenkin vaan kerran 😉

  2. Tein teorian: Kesäkunto on eri asia kuin rantakunto. Kesäkunto tarkoittaa sitä, että sixpackin raamit alkaa vähän hämärtyä spontaanisti nautittujen torijätskien, mansikkakakkujen, muurinpohjalettujen ja juhannusoluiden seurauksena. Rantakunto on sitten se paljon puhuttu asia mihin kaikki alkaa tammikuussa ponnistelemaan.
    Kesä = nautinto! Joten nauttikaa, ihmiset!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta