Miksi joskus on niin vaikea olla fiksu?

Nyt voi rehellisesti sanoa, että takana on älyttömän puhdistava viikonloppu. Tuntuu, että ajatukset on selkeämpiä entä aikoihin. Perjantainen stressihetki, lauantai aamun rohkea postaus ja kaikki sen kommentit sekä lauantain Hyvän Olon Päivä ja auyervedakeskustelut herätti mussa paljon ajatuksia joiden avulla lähdenkin kohti uutta viikkoa täysin puhdistunein mielin.OLYMPUS DIGITAL CAMERAAuyerveda -kehotyyppini on siis pitta ja sitä epätasapainottavia tekijöitä ovat muun muassa hyperaktiivisuus (check) ja voimakas liikunta (check). Nämä tekijät yhdessä jo varmasti muutenkin onnistuvat heiluttelemaan hormonitasapainoa – sanoohan sen terve järkikin. Jos aamulla herää ennen kuutta ja touhuaa koko päivän ilta kymmeneen asti levähtämättä oikeastaan kertaakaan siinä välissä on se oikeasti aika raskasta. Earsinkin, jos sitä jatkuu pidempään. 

Miksi sitä on niin sokea omalle toiminnalleen välillä? Kommenttejanne lukiessa tajusin heti mun elämäntyylin olevan liian kuluttava mun kropalle: koulu, muutama eri työ, kaikki blogijutut, treenit. Ja missäs välissä sitä ystäviä kerkeää näkemään? Onneksi koulussa ja töissä, mutta vapaa-aikaakin olis hyvä olla ilman, että sitä tarvitsee erikseen kalenteriin laittaa ylös.

Kiitos kommenttienne mä osasin vihdoin asettaa itseni oman kroppani ulkopuolelle – omaa tarinaani vastaavat tapaukset saivat mut vihdoin tajuamaan sen mitä fiksuna tyttönä sanoisin itse itselleni: Nyt lepoa! Nyt kun sen itselleni myönnän niin tajuan sen olevan ihan päivänselvä asia. Jotenkin en oo vaan halunnut myöntää itse olevani sen tarpeessa tai oon jotenkin kuvitellut olevani kaiken tän yläpuolella, joten pakkohan se oli vihdoin myöntää että tarvii meidän supernaistenkin välillä hengähtää. Hehhehheh.OLYMPUS DIGITAL CAMERAPitta -kehotyyppiä voikin tasapainottaa muun muassa kohtuullisuuden, viileyden, rentoutumisen, luonnossa oleilun, levon ja toiminnan tasapainon, puhtaan ja luonnollisen ruoan, runsaan veden juonnin ja kiihokkeiden välttämisen avulla. Jälleen kerran – kuulostaa hyvin loogiselta. Olenhan jo pidemmän aikaa suosinut tälläisiä elementtejä arjessani ja huomannut jatkuvasti voivani paremmin – miksi en siis jatkaisi samalla linjalla? Nyt vaan vien tämän kaiken uudelle tasolle.

Teinkin siis tietoisesti, itselleni haastavan, päätöksen ja lupasin jättää treenaamisen vähemmälle. Jatkossa en aio nousta aamulla puoli kuudelta salille, jos päivä on niin kiireinen että muuten en ennätä. Aion toki treenata edelleen, mutta ilman sen vaatimaa aikataulutusta ja järjestelyjä, koska vaikka suunnitelmallisuus helpottaakin arkea niin se myös toisaalta tekee siitä omalla tavallaan stressaavaa, kun kaikki täytyy suorittaa.

Tiedän jo nyt, että henkinen asian työstäminen tule olemaan vaikeaa – kun on aina tottunut olemaan menossa ja käyttämään kaiken ajan hyödykseen tuntuu rauhoittuminen vaikealta. Mutta sekin taito on tärkeää osata.OLYMPUS DIGITAL CAMERAMielessä kävi myös ajatus, että treenaaminen on ollu mulle ehkä tietyllä tapaa suorittamista. En valehtele kun kerron saavani hyvästä treenistä älyttömästi energiaa ja rakastavani sen jälkeistä endorfiiniryöppyä. Mutta uskon silti, että pieni hengähdystauko auttaa mua löytämään sen oman tasapainon treenaamisen suhteen, kun samalla saan aikaa keskittyä enemmän muihin juttuihin mitä elämä tarjoaa – kesän saapuessa ja koulun loppuessa pystyn taas sitten priorisoimaan asioita uudelleen, mutta nyt kokeillaan näin.

Uskon vahvasti, että tästä tulee hyvä juttu.

Paljon ulkoilmasta nautiskelua, pehmeää jokapäiväistä liikuntaa ja kehon huoltamista – kehon omilla ehdoilla, sitä arvostaen. Mun rintaranka on myös oireillut viimeaikoina kasaten painetta, joten lepo tulee tekemään myös sille hyvää. Ja uiminen, keppijumppa sekä putkirullailut.. ahhh, mieli keventyy heti jo pelkän ajatuksen voimasta.

Rauhaisaa maanantaita ja leppoisaa alkavaa viikkoa, 

<3 Aino

Aino

14 vastausta artikkeliin “Miksi joskus on niin vaikea olla fiksu?”

  1. Onnea tahdin hiljentämiselle! Välillä on yllättävän vaikeaa pysähtyä ja keskittyä vain olemiseen, mutta pienillä askelilla sitä tulee mestariksi! 🙂 ..Ja kevät on ihanaa aikaa nauttia kiireettömämmästä elämästä, onnea matkaan! 🙂

    • Kiitos Tia!:) Ja siis pakko mun on myöntää, että vaikealta tälläinen ”treenaamattomuus” kyllä ensimmäisen päivän jälkeen tuntuu – vaikka ei mulla ois koko päivänä ollut edes aikaa moiseen ja vielä on töitäkin tälle illalle tekemättä 😀 Hehheh. Kyllä mä uskon, että parin päivän päästä tää tuntuu jo hyvin luonnolliselta.

    • Mä oon todennu tehokkaaksi sen, että ajattelen kroppaa esimerkiksi autona 😀 Se kuluu kovassa käytössä, vaatii huoltoa ja pitkät matkat tyhjällä tankilla kuluttaa sitä entisestään ja loppupeleissä rikkoo kokonaan.. Hahha! Tajusitko? Mulla ainakin on hyvin toiminu 😉 Se vaan pitää ensin tajuta se tilanne milloin on menemässä yli!

  2. Itse olen huomannut, että kehitystä tulee nykyään (pitkällä aikavälillä) paremmin, kun muistaa kehon huoltamisen ja säännollisten lepojaksojen/levon tärkeyden. Luulen, että aika moni menee tässä metsään, kun painetaan sata lasissa päivästä toiseen vaan menemään miettimättä 🙂 hih. Olen opetellut rauhoittumaan ja elämän laatu on parantunut huimasti. Minusta on itseasiassa aika surullista, jos treenistä, koulusta, työstä, ihmissuhteista jne. tulee pelkkää suoriutumista ja suorittamista. Itse olin sellainen pari vuotta sitten. Nykyään keskityn täysillä vain niihin asioihin, jotka koen aidosti tärkeiksi (en siis aivan kaikkeen tai tee kaikesta projekteja itselleni). Priorisointi piti opetella ja tietynlainen rentous tuli osaksi arkeani. En ole koskaan voinut paremmin! 🙂

    • Jep kyllä vaan – mä oon sun kanssa täysin samaa mieltä! Oon itseasissa ennenkin joutunut vähän löysäämään kaasua ssmalla tyylillä, mulls kun on tapana olla vähän..noh, hyperaktiivinen;)

      Mut sit joskus, esimerkiksi nyt, vaan on sellanen tilanne että haluais tehdä ihan kaikkea eikä haluais jättää mitään pois..!:D Mutta ahneella on p*skanen loppu, hehhe, joten priorisoinnin tärkeys on osattava, vaikka se välillä tuntuu menevän hukkaan;) Just nyt koulu, työt ja pääsykokeet sekä etenkin ystävät menee treenaamisen edelle.

    • Joo, vaikka vaikeeta se tekikin 🙂 Nimenomaan kun ylirasitukselta haluan välttyä niin se on sellainen tekijä, joka saa mut pysymään nyt hetken aikaa vähän paikallaan. Tsemppiä Ellu!

    • Niinhän se on1! Ja sit se opittu taito on myös hyvä muistaakkin, hehhe.. Siis musta nimittäin ainakin välillä tuntuu, että unohdan sen ihan täysin ja kuvittelen olevani superihminen, joka ei tarvi lepoa siinä missä muut 😀

    • Tuokin totta, jotkut asiat täytyy oppia aina vaan uudestaan 😀

  3. Unohdin vielä tuosta aiemmasta kommentista sen, että pari vuotta sitten kärsin aivan samoista ongelmista hormonitoiminnan suhteen. Kun hiljensin tahtia, asia ns. ratkesi itsestään ja elimistö alkoi taas toimia. Silloin opiskelin, kävin töissä paljon, treenasin ja elin kalenteri kädessä kokoajan. Noudatin/noudatan edelleen pääpiirteittäin aika samanlaista ruokavaliota kun sinäkin (käyn täällä aina kurkkimassa ideoita hih) mutta en silloin tehnyt mitään muutoksia ruokavalioon vaan keskityin lepoon ja palautumiseen ja vähensin töiden määrää puoleen. Raivasin siis lisää aikaa ystäville ja vain omalle vapaa-ajalleni. Uskon että, ihmiskeho kyllä huomaa kun on ns. liikaa meneillään! Asiat voi ratketa itsestään, kun hiljentää sopivasti tahtia ja luopuu turhasta (huonosta) stressistä 🙂

    • Joo mä uskon, että mulla on tällähetkellä ollu just vähän tätä samaa ”ongelmaa”…! Sen takia mä just nyt vähensin vähän liikunnasta, koska muusta en oikeastaan voi tai halua.. 😀 Tai siis siitä liikunnan aikataulutusta mä vähensin ja kerkesin eilenkin hyvin tehdä vähän pientä jumppaa asiakkaiden välissä, hih! Kyllä nyt jo tuntuu parin päivän jälkeen paljon helpommalta, kun antoi itselleen vähän armoa.

      Eiköhän tää tästä! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta