Mikä ohjaa mun valintoja?

SIS. Deli brunssiRuokakäyttäytyminen ja ravitsemus on ollu mulle jo pitkään niitä juttuja, jotka kiehtoo mua älyttömästi ja ne onkin ollu tekijöitä, jotka on kuljettanu mua jo tähän mennessä melkoisen matkan. Edelleenkin oon opin tiellä ja mun tiedonjanoa on vaikea sammuttaa enkä usko, että sitä tuleekaan ihan hetkeen tapahtumaan 😉

Haluan pitää silmäni auki, perehtyä tutkimuksiin ja faktoihin, kyseenalaistaa, kuunnella ihmisten kokemuksia ja kertomuksia, sekä tietysti toimia itse omien päätelmieni koekaniinina. Viimeisin onkin vallan hauskaa ja on opettanut yhtä ja toista, osa niistä onkin onnistunut jättämään pysyvän jälkeensä mun alitajuntaankin.

KehonkoostumusSilloin kun syömisen taustalla oli puhtaasti esteettiset seikat ja tavoitteena oma kiinteytyminen, oli ruoasta ajatuksena saada paljon proteiinia. Siis nimeomaan sitä proteiinia, keinolla millä hyvänsä, ja mielellään mahdollisimman vähän rasvaa ja hiilareita. Kun ruoka meni lautaselle puntarin kautta oli oikeastaan mielessä puhtaasti makrot ja edessä häämöttävä kesän bikinikroppa.

Ajattelin silloin, että liikunnallinen ja treenattu kroppa olis sama asia kuin terve kroppa. Söin huoletta maitorahkaa, raejuustoa ja lihaa monta kertaa päivässä sillä ainut asia mikä peilas mun terveyttä, oli peilikuva. Hedelmiä ei voinut syödä kuin yhden päivässä, ettei vaan vahingossakaan tullu syötyä liikaa hiilareita.. Mä toivon, että kukaan ei enää ajattele noin.

Onneks mun kroppa rupes oireilemaan aika pian, jolloin pyörät mun pään sisällä rupes pyörimään ja rupesin kyseenalaistamaan mun valintoja. Voiko tää oikeasti olla se paras tapa pitää itsestään huolta?Kokomon lauantaibrunssiKuten oon jo monta kertaa kertonut, niin oman kropan oireilu sai tiedonjanon heräämään ja rupesin opiskelemaan enemmän asioita. Vaikka ensin keskityin aika pitkälle miettimään ravitsemusta, joka tukisi mun omaa suorituskykyä ja urheilullisuutta, alkoi mun eteen tulla paljon artikkeleita ja tutkimuksia jotka sai mut kiinnostumaan oikeasti terveellisestä ravinnosta.

Nykyään jo onneks puhutaankin paljon suoliston hyvinvoinnista, mutta silloin se ei ollut vielä niin pinnalla. Sitä opiskellessa ja tutkiessa aloin ymmärtämään enemmän kuinka uskomaton kokonaisuus ihmiskeho on ja kuinka iso vaikutus sillä millaista ruokaa (eikä pelkästään makroja) me syödään on koko meidän hyvinvointiimme. Suoliston lisäksi hormonit ja niiden tasapaino alkoi kiehtomaan entistä enemmän, minkä vuoksi muokkasinkin paljon ruokavaliotani ja kiinnostuin mm. detoxista.

KvinoasushiPohtiessani paljon ruoan terveellisyyttä keskityin aikalailla puhtaasti pelkästään siihen. Halusin, että jokainen syömäni suupala antais mun keholle jotain tärkeää enkä halunnut syödä mitään ”turhaa”. Jossain määrin olinkin aika ehdoton syömisteni kanssa, mikä jollain tapaa aina ajoittain rajoitti mua myös sosiaalisestikkin ihan turhaan.

Nykyään kyseenalaistan ehkä eniten proteiiniin tarpeen määrää. Onko se oikeasti niin, että sitä pitää mättää jokaisella aterialla kidukset täyteen? Jotenkin mä en usko siihen, mutta silti alitajuntaisesti ajattelen sen olevan tärkeää. Ja tottakai se onkin, mutta tuskin siinä määrin missä uskossa me eletään.. Ainakaan mitään eläinperäistä meidän kroppa ei sisäänsä niin paljoa kaipaa, mitä monet proteiinihimoissaan syövät.

Terveyslähtöisestä syömisestä ja oman tasapainon löytymisestä ajauduinkin siihen pisteeseen, jossa kaiken tekemisen keskiössä oli oma hyvä olo ja ayurvedan myötä oon ymmärtänyt vielä syvemmin ja paremmin, kuinka hyvin voinkaan voida. Alitajuntaisesti tietysti myös noi aiemmat ”vaiheet” vaikuttaa omalla tavallaan ja edelleen huolehdinkin riittävästä proteiinin(ja energian)saannista ja oon tarkka siitä, millaisia ruokia kotiini ostan sillä ne luo sen hyvän perustan arkeen.

Ne ruoat ja raaka-aineet, joista mulle tulee huono olo, saa mun päässä hälytyskellot soimaan enkä koe niitä kohtaan mitään erityisiä mielitekoja. Mun ruokahimot kohdistuukin yleensä omenoihin, taateleihin, viikunoihin, mulpereihin, bataattiranskiksiin, kaurapuuroon tai riisikakkuihin avokadolla ja suolalla. Tai sushiin! Mutta ei oikeastaan koskaan karkkiin, suklaaseen, sipseihin tai vaikkapa pitsaan. Ja sehän on sinällään ihan loogista – miksi ihmeessä mä haluaisin jotain, mikä saa mut voimaan huonosti?

KukkakaaliwingsitMä tiedän, kuulosta tosi oudolta ja tylsältä tyypiltä, mutta se on ihan oikeasti totta. Monesti multa kysytäänkin, että herkuttelenko koskaan ja nyt myönnän sen näin julkisesti: kyllä herkuttelen ja itseasiassa aika usein! Oon todellinen herkkusuu, vaikka osaltaan juurikin ayurvedinen ruokavalio on hillinny mun ruokahalua ja saanu mun jatkuvan nälän tunteen katoamaan.

Musta on ihanaa olla siinä pisteessä, missä ruoka on nautinto. Annan myös hetkellisille mieliteoille vallan silloin kun mieli tekee ja saatan kyllä syödä pari suklaakeksiä tai nautiskella vaikkapa pari lasillista (joskus jopa liikaa) viiniä. Kodin ulkopuolella en ota syömisestä turhaa stressiä ja vaikken kotona syökkään maitotuotteita tai lihaa, niin ravintolassa teen kyllä myönnytyksiä jos toisena vaihtoehtona on nähdä nälkää.

Ja siihen haluan kannustaa muitakin! Vaikka tottakai mullekin on tärkeää, että voin hyvin tänään ja vielä kymmenen vuoden päästäkin niin silti stressaamiseen en kannusta ketään. Itseasiassa silloin kun oma ajatus ja mieli sekä motivaatio on kirkas ja se ajatus puhtaasta, ravitsevasta ruoasta tulee omasta halusta eikä muiden ohjastamana sitä stressiä ei edes synny vaan jokainen valinta on automaattisesti se oman hyvinvoinnin kannalta paras. Myös se hetkellinen nautinto 🙂

Ruokataivas: BudapestElämä on tässä ja nyt ja mun mielestä jokaisesta hetkestä on otettava kaikki ilo irti. Mä saan nautintoa aidoista, herkullisista mauista ja puhtaasta ruoasta, josta mun vatsalle tulee hyvä olo. Onneksi ne on myös niitä juttuja, jotka liittyy siihen terveysaspektiin ja pitää huolta mun hyvinvoinnista myös pidemmälläkin tähtäimellä. Musta tuntuu, että oon saanut kasattua sen palapelin jonka kanssa tappelin monta vuotta ja siitä kiitoksena mulla on nyt jatkuva hyvä olo, lähes poikkeuksetta päivästä toiseen ja aamusta iltaan.

Ja kun kokonaisuus on kunnossa, ei ne pienet lipsahdukset onnistu kaatamaan koko maailmaa.

<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

Aino

4 vastausta artikkeliin “Mikä ohjaa mun valintoja?”

  1. Todella upea ja inspiroiva teksti! Pystyn samaistumaan moneen tekstin kohtaan, kuten PAKKO SAADA PROTEIINIA -osioon. Minua kiinnostaisi kuulla miten kroppasi alkoi temppuilla sen ruokavalion takia?

    Rentouttavaa viikkoa sulle! 🙂

    • Heippa Sanni,
      ja iso kiitos!! 🙂 Mä uskon, että varsinkin tuo proteiiniajattelu on monelle tosi tuttua (ja osittain jopa petollistakin). Oireet oli toki monen jutun yhteissumma, mutta mun ruoansulatus oli tosi olematon ja tukkoinen, ravinteet ei imeytyny kunnolla ja palautuminen oli tosi hidasta liian vähäisten hiilarien takia – se tietty vaikutti sitten ihan yleiseen vireystilaan ja jaksamiseen arjessa, puhumattakaan hormonitasapainosta joka oli ihan päin prinkkalaa.

      Ihanaa viikkoa! 🙂

  2. Kirjoitin kerran kilometriviestin ruokanatsi-postaukseen siitä kuinka olen ajatellut ihan samalla tavalla joskus ruoasta ja nytkin. Tosin se sitten katosi ennen klikkausta ja en jaksanut kirjoittaa uudelleenm Oot niin fiksusti kirjoittanut tämänkin, tähän on pakko antas iso peukku. Tietty tykkään kaikista reseteistäsi ja brunssivinkeistä (ite en tosin ikinä pääse brunssille kun ei ole kaveria, innokkasna katselen silti), mutta sydämen päälle ottaa erityisesti kaikki hyvinvointijutut: näissä on niin paljon samaa kuin itselläni.. Ja mitä vielä, kerran luin vanhoja arkistoja ja huomasin itse olleeni ihan sananlainen, koin saman hormoniheiton, päätin harpata ruokanatsisniin yms. Ayurvedaakin yritin, mutta olen lihava kapha ja en jaksanut noudattaa ruokavaliota, mutta hiffasin tämän, että miksen ollut noin fit: kehoni on erilainen, vankka eikä sovi laihaksi! Naisellinen siis, voin silti olla tyytyväinen, laittautua ja pukeutua huvikseni vaikka töihin..

    Anteeksi sekava kirjoitus, olisi enemmänkin asiaa. Olet upea ja tiedät kasvaneesi aikuiseksi kun osaat ylpeästi olla varma viehätysvoimastasi. 🙂

    • Heippa Marjut, ja kiitos positiivisesta kommentista! 🙂 Ja ihana kuulla, että ayurveda on avannut sun silmiä – se tosiaan on mun mielestä just yks sen parhaista puolista, kun sen kautta voi tehdä oivalluksia juurikin siitä että me kaikki ollaan erilaisia eikä meidän oo tarkoituskaan mahtua samaan muottiin. Ollaan vaan ylpeästi ja iloisesti just sellasia kuin ollaan, ihanaa! 🙂 Kiitos Marjut vielä ihanista sanoistasi ja ihanaa alkavaa kevättä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta