Meidän paras ja huonoin ominaisuus

Oon superfoodien yhteydessä puhunut paljon adaptogeeneistä ja moni onkin varmasti kuullut kyseisen sanan muun muassa maca-jauheesta puhuttaessa. Meidän keholla on siis kyky adaptoitua eli mukautua vallitseviin olosuhteisiin ja halutessamme voidaankin vaikuttaa siihen paljon päivittäisillä valinnoillamme – rutiineilla, ruokavaliolla, tyylillä millä treenataan ja niin edespäin..

Tykkään itse välillä – erityisesti kiireisinä aikoina – hakea apua adaptogeeneistä, mutta en kuitenkaan halua turvautua niihin liiaksi vaan ennemminkin käyttää niitä kausittain sillä en halua tulla ”riippuvaiseksi” mistään. En halua, etten pysty nukahtamaan iltaisin ilman reishiä, vaan mielummin nautin sen rentouttavista ja rauhoittavista vaikutuksista silloin kun se on tarpeen. Kuitenkin pyrin siihen, että mun keho luonnostaan toimis normaalilla tavalla ilman mitään ylimääräisiä apuja – vaikka ne luonollisia oliskin.

En tiedä kuinka moni teistä on koskaan pohtinut tätä adaptoitumisen taikaa sen syvemmin, mutta viimeaikoina se on pyörinyt omassa päässä vähän enemmänkin. Se on nostanut päätään useissa keskusteluissa ja saanut aikaan mussa jos jonkinlaisia oivalluksia, jotka halusin nyt kirjoittaa ylös ja jakaa teillekkin, samalla ehkä vähän ymmärtää itsekin itseäni paremmin. Ja kuka tietää – kenties parhaassa tapauksessa teidänkin mielessä herää jotain, jonka voisitte jakaa mun kanssa ja josta voisin itse taas päästä asiassa vähän syvemmälle?

Tällä hetkellä oon mun pohdinnoissa siinä pisteessä, että adaptoituminen on mun mielestä sekä yksi kehon parhaimmista että huonoimmista puolista. Silloin kun on stressi ja kiire, niin on hyvä että meidän keho reagoi siihen – mutta kuinka hyvä se silloin on, kun stressi pitkittyy? Huomaamatta me nimittäin totumme siihen: unettomuuteen, jatkuvaan kiireeseen, ahdistukseen, ainaiseen paineen tunteeseen, suorittamiseen, ruokahaluttomuuteen – mitä näitä nyt onkaan.. Adaptoitumista tapahtuu aikalailla kaiken suhteen, niin hyvässä kuin pahassakin eikä pelkästään stressin suhteen (vaikka se loistava esimerkki onkin).

Keho tottuu kaikkeen – niin hyvään kuin huonoonki.

Tai ehkä voisi paremminkin sanoa, että stressin eri olomuotoihin sillä mä itse näen stressin enemminkin kehon epätasapainotilana. Kun me alamme toimimaan meille uudella/vieraalla tavalla keholla menee hetki tottua siihen, mutta kuitenkin se oppii pian käyttämään sille annettuja voimavaroja olosuhteisiin sopivalla tavalla. Ja koska ihmismieli on vahva niin me monesti uskotaan asioiden olevan ihan kunnossa, koska me koetaan olomme hyväksi – ja yleensä tämä hyvä olo on juurikin kehon nerokkaan mukautumiskyvyn ansiota.

Tästä yks loistava, tai ehkä vähän surullinenkin, esimerkki on nuorten naisten kuormittava elämäntyyli (liiallinen treenaaminen/liian vähäinen syöminen/riittämätön palautuminen ja lepo/henkinen stressi ja riittämöttömyyden tunne) joka on usein helposti ”järjellä perusteltavissa” jolloin meidän helppo uskoa, että se on oikein. Monesti tälläisessä tilanteessa kuitenkin hormonitoiminta menee sekaisin ja kuukautiset jäävät pois – mutta siitä ei huolestuta, koska olo on energinen ja hyvinvoiva. Ainut vaan, että järjellä ajateltuna moni varmasti tajuaa ettei se ole tervettä lisääntymisikäisellä naisella.

Myös painonpudotus selittyy paljolti tällä samalla – tai siis eniten se myytti, miksi paino yleensä ensin putoaa nopeasti ja sitten yhtäkkiä se hiipuu: keho nimittäin tottuu muutokseen, ja oppii käyttytymään itselleen parhaimmalla tavalla niissä olosuhteissa.

On myös paljon ihmisiä, jotka nukkuu vain pari tuntia yössä ja silti kokevat voivansa hyvin. Tai tyyppejä, jotka syövät päivästä toiseen ravinnotonta roskaruokaa eivätkä koe olossaan mitään valittamista – faktahan on, että kyllä keho siitäkin energiaa saa ja se oppii käyttämään polttoaineekseen sitä mitä sille annetaan, mutta se onko se kovin terveellistä on taas sitten asia erikseen.

Tästä syystä ”kuuntele omaa kehoasi” on hieman valju ohje, jos olosuhteet joissa elät eivät ole hyvinvoinnille optimaaliset. Jos sua väsyttää joka päivä kun tuut töistä kotiin ei se välttämättä ole merkki siitä, että sun pitäisi nukkua enemmän. Tai jos sulla ei ole koskaan nälkä, niin se ei tarkoita sitä ettei sun tarvitsisi syödä. Tietysti joskus on päiviä jolloin väsyttää tai ei nälätä yhtään, mutta jatkuvana olotilana se ei ole normaalia. Sen varmaan kertoo jokaisen järki?

Ja vaikka me kuinka haluttais kuvitella olevamme jotenkin spesiaaleja niin tän asian suhteen valitettavasti kukaan meistä ei ole superihminen, joka kestää ylimäärin stressiä osakseen – tulipa se stressi sitten mistä tahansa: töistä, fyysisestä tai henkisestä kuormituksesta, huonosta ruokavaliosta, unettomuudesta, jatkuvasta sokerikoukusta, hormoniongelmista.. Henkilökohtaisia eroja toki on siinä mikä saa kenenkin tasapainon järkkymään ja tottakai toiset jutut sopii toisille paremmin kuin toisille, mutta tyhmä ei kuitenkaan kannata olla.

Kuten jo aiemminkin oon kirjoittanut, niin hetkellisenä juttuna kaikenlaiset epätasapainotilat elämässä on ihan okei ja yleensä ne on niitä jotka saa myös aikaan muutosta. Muutosta, jota me tarvitaan ja kaivataan, että päästään elämässä eteenpäin. Mutta yhtä juttua oon miettinyt, ja monen kanssa tästä itseasiassa keskustellutkin.. Mitä jos me jumahdetaan ja uskotaan voivamme hyvin tilassa, joka on meille epäluonnollinen ja etenkin sellaiseen joka pidemmällä tähtäimellä syö meidän terveyttä – vaikkakin se hetkellisesti tuntuiskin ihan hyvältä ? Onko meidän aina pakko käydä rajalla, että opitaan mikä on oikeasti meille parasta?

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

Aino

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 6
Tykkää jutusta