Kuvattomat hetket

10549624_592803370838212_519940343_n10514013_302835056550102_960068342_n 10467732_317638998410814_471908653_nTerkkuja Jyväskylästä!

Viime viikolla istuttiin Marissan kanssa monta tuntia Lasipalatsin terassilla jutellen niitä näitä samalla nauttien auringosta. Sen jälkeen kun meidän tiet erkaantu ja lähdin pyöräilemään kotiin tajusin yhden asian: me ei otettu yhtään kuvaa! Apua, saadaankohan me nyt joku maailman huonoimmat bloggaajat -palkinto? Miten nyt käy kun en voikkaan kertoa koko maailmalle, että mulla on oikeasti sosiaalistakin elämää?

Nuo ylläolevat kuvat on mun instagramista, jonne postailen päivittäin kivoja juttuja mun elämästä, mutta oikeastaan sen perusteella vois melkeen luulla mun elämän koostuvan pelkästään herkuttelusta ja treenaamisesta sillä ne kaikista parhaimmat jutut jää selkeestikkin sen ulkopuolelle! Oon niin onnellinen siitä, että osaan olla mukana hetkessä ja nauttia tilanteesta niin että kykenen unohtamaan koko sosiaalisen median olemassaolon hetkeksi – puhelin pysyy tiukasti laukussa, kun pöydän toisella puolen istuu itselle oikeasti tärkeä ihminen, jonka sanomisiin haluaa syventyä täysin.

Täällä Jyväskylässä on nyt tapahtunut ihan sama jo useamman kerran sillä oon nähnyt ihania tyttöjä mun nuoruusvuosilta – juuri niitä, joita en oo nähnyt ihan liian pitkään aikaan. Tiedättekö kuinka mahtavaa se on, että heti toisen nähdessään tuntuu että oltais nähty viimeksi eilen? Se on mun mielestä just sitä ystävyyttä. Niistäkään hetkistä mulla ei oo yhtään kuvaa tallennettuna puhelimen muistiin, mutta onneksi se ei oo se kaikista tärkein mittari – vaan se mun kasvoille nouseva hymy mun pysähtyessä muistelemaan niitä kahvihetkiä.

Tänään aamulla kävin myös vetämässä porras- ja mäkivetoja Harjulla. Musta oli aika hauskaa, kun pari tyttöä aloitti treeninsä mun kanssa samoihin aikoihin ja hulluna tsemppasivat toisiaan: ”Nyt me tehään tää, kyllä me pystytään!” ja ensimmäisen portaiden jälkeen treeni vaihtui #selfie iden ottamiseen portaiden yläpäässä. Omasta treenistä ei oo valitettavasti yhtään todisteita sillä puhelin odotteli mua kiltisti majapaikassa laturin nokassa torkkuen. Kuinka paljon loppupeleissä sosiaalisessa mediassa vaan halutaan todistella jotain muille? Ainakin mulle se loppupeleissä on vaan sitä hauskuuden ja hyvän fiiliksen jakamista eteenpäin eikä se oo oikea paikka niille kaikista henkilökohtasemmille jutuille.

Kohta starttaakin sitten viikonlopun ekat bileet täällä Jyväskylässä elikkäs LocoBattles -katutanssitapahtuma Veturitalleilla! Oon enemmän ku innoissani sillä tollasissa tapahtumissa fiilis on aina ihan huikee. Ja huomenna onkin sitten The Payback Jam 😀 Kivvaakovvaa! Fiiliksiä viikonlopulta kannattaa seurailla instagramista @makelaino ja jos mahollista niin tulla mukaan moikkailemaan sekä fiilisteleen meininkejä meiänn kanssa 😉

Hassunhauskaa viikonloppua,
<3 Aino

Aino

10 vastausta artikkeliin “Kuvattomat hetket”

  1. Niinpä, siitä ainakin tietää että on hyvässä seurassa kun ei tuu kaivettua puhelinta esiin 😉 Itse haluan pitää blogissa ja instagramissa yllä positiivista fiilistä ja mulle se on ruokajuttuja pääosin jakavana tosi helppoa. Jos on huono päivä enkä laita mitään ruokaa niin sitten multa ei tuu mitään matskua 😀 Lifestylebloggareilla on vähän kovempi homma ’imagon’ ylläpitämisessä. Mutta just siks on kiva että kirjoitat välillä tällasiakin juttuja!

    • Totta! 😉 Mutta kyllä mun mielestä mullakin saa olla huonoja päiviä ja eikä oo sinällään väärin kertoa niistäkään – ihminenhän mä vaan on ja se kaikki on osa elämää, ne hyvät ja huonot jutut. Huonoistakin jutuista tosin voi aina yrittää löytää niitä positiivisia puolia 🙂

  2. ”Tiedättekö kuinka mahtavaa se on, että heti toisen nähdessään tuntuu että oltais nähty viimeksi eilen? Se on mun mielestä just sitä ystävyyttä. ”

    Voi, mulla oli juuri tällainen hetki muutama viikko sitten <3 Se ON mahtavaa! Ja oli muuten vuoden paras päivä, se. 🙂

  3. Hei Aino! Kyseiseen postaukseen mitenkään liittymättä miulla olisi pari kysymystä sulle. Käsitykseni mukaan olet käynyt HEO:n liikunta- ja terveystieteet linjan? Olet tainnut jonkun postauksenkin siitä kirjoittaa mutta haluaisin tietää vielä lisää:) Olen nimittäin itse aloittamassa ko. koulua syksyllä. Millaista tuo opiskelu käytännössä siellä on? Vaaditaanko tunneilla paljon rohkeutta ja esillä olemista? Itse olen luonteeltani melko ujo, ja nyt on alkanut epäilyttämään pärjäänköhän tuolla:( Millaisia opettajat ovat? Onko oppitunnit enemmän teoriaa vai käytäntöä, vai sekä että? Mitä itse pidit kokonaisuutena tuosta vuodesta?
    Kiitos paljon sinulle jo etukäteen ja ihanaa kesää!:)

    • Heippa! Lähetän sulle sähköpostia niin saat kattavamman vastauksen 🙂 Mun on pitänyt itseasiassa lähettää yhdelle toisellekkin tyypille, joten kiitos muistutuksesta – palaan siis asiaan heti huomenna!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta