Kuuntele kehoasi

Vaikka mun tarkotuksena on vaalia ja pitää huolta itestäni aina joskus on vaikea osata kuunnella itseänsä. Mua taisi purra niin paha punttikärpänen, että unohdin käyttää järkeä. Menin fiiliksellä, lepopäivät jäi välistä koska treenaamisesta sai niin hyvän fiiliksen. Ja se kostautui.

Kävin työterveyslääkärissä perus terveystarkastuksessa näin ennen työhönpaluuta. Siinä tehtiin perustestejä, tutkittiin mun aiemmin vaivannutta selkää ja juteltiin niitänäitä. Mä aiemmin keväällä naureskelin samaiselle lääkärille joka totes että mun pitäis treenata kuten suomalaiset miehet – vähemmän. Hohhoijakkaa 😀

Ihan syystä mä tästä lääkärikäynnistäkin rupesin juttelemaan. Mulla nimittäin ”todettiin” ylikunto. Ihmekkään kun ei oo iltaisin tullut uni, uni on ollut katkonaista ja yöt oon viettäny lähinnä hikoillen. Päivisinkin oon ollu tosi väsynyt ja on tuntunu että sohvalta ei pääse ylös. Ja mun leposyke…huhhuh, mähän en oo siis voinu moneen viikkoon nukkua mun vasemmalla kyljellä sillä mun sydän on hakannut niin kovaa, että en oo saanu siltä nukkumisrauhaa. Miten mä en oo tajunnu?

Okei, oon kyllä tavallaan aavistanut että jotain on pielessä, mutta mielessäkään ei oo käynyt treenamisen vähentäminen. Nyt lupasin sekä lääkärisedälle että itselleni pitää viikon taukoa punttitreenistä ja sitten palaan salille aloittaen treenaamisen hieman keveämmin. Jospa se tästä 🙂

Nyt siis viikko pelkästään kevyttä aerobista treeniä, jos sitäkään. Onneksi riittää kiirettä muutenkin niin en tule hulluksi neljän seinän sisällä.

Sanomattakin selvää, että jatkossa lepopäiviä on enemmän ja ne pyhitetään levolle. Krapulapäiviä ei lasketa lepopäiviksi. Noista mun treeniviikko -postauksista huomaa, että lepopäiviä on ollut liian vähän ja yleensä ne on ollut just noita krapulapäiviä. Ähh… turhauttavaa, miten sitä ihminen voikin olla niin tyhmä?

Sen mä kyllä sanon, että selatessani fitness -blogeja unohdan välillä todellisuuden. Mun täytyy aina välillä muistuttaa itseäni, että mun ei tarvi olla samanlainen kuin ne. Mun ei tarvi tehdä mitään koska pitäisi tai jättää välistä jotain kivaa koska en saisi tehdä sitä. Ymmärrättekö? Mä ihailen fitness -urheilijoiden itsekuria ja elämäntapaa, mutta en itse noudata moista. Siksi mun ei tarvi elää niinkuin ne. Ne blogit on loistavaa motivaatiota ja älyttömän inspiroivia, kunhan muistaa itse treenata oman kuntonsa mukaan eikä ala vertailemaan itseä muihin!

No, ainakin jotain on opittu. Ja aion jatkossa olla armollisempi itselleni 🙂

Aino

2 vastausta artikkeliin “Kuuntele kehoasi”

  1. tää oli tosi hyvä postaus. itekin sorrun liian usein siihen vertailuun ja ne omat tavoitteet hämärtyvät. ei saa koskaan kadottaa itseään vaan on pysyttävä vahvana oman juttunsa kanssa:)

    • Jep, tää on kyllä ajoittain niin itsensä etsimistä! Kunhan pitää järjen päässä ja osais vielä kuunnella sitä, niin ois kyllä jees 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta