Krokotiilin kidassa

Krokotiilin kidassa

Terveiset Ecuadorista! Oon viettänyt täällä nyt jo useamman päivän, ja mitä enemmän mä tähän maahan tutustun sitä enemmän mä tästä tykkään 🙂 Parhaillaan oon Baños nimisesä pienessä kaupungissa rentoutumassa ja nauttimassa kaikista sen tarjoamista seikkailuista!

Snapchatin puolella jo kerroinkin. kuinka mun matka Ecuadoriin alkoi pieni jännitys vatsanpohjassa. Eikä se ollut mikään positiivinen kutkutus. Oltiin sovittu mun kaverin kanssa, että nähdään toisemme Guayaquilissa ja niinpä otin sinne lennon, yhtään sen enempää ajattelematta.

ecuador-2

Krokotiilin kidassa

Päivää ennen lentoa nimittäin tajusin, että Guayaquil on Ecuadorin vaarallisin kaupunki. Olin Perussa tuntenut oloni tosi turvalliseksi, joten järkytettyäni mieltäni lukemalla kauhutarinoita matkoista Guayaquiliin olin jo melkein valmis perumaan oman lentoni – sillä se oli tietysti perillä koskas muulloinkaan kun puolenyön aikoihin..

Lentokentälle saapuessani ei siis ihan hirveästi naurattanut, eikä lentokentän virkailijoiden huolestunut kysymys ”oh, Guayaquil is your final destination – for real?” helpottanut oloa yhtään.

ecuador-3

ecuador2

Onneksi mun pelko osoittautui loppupeleissä turhaksi ja kaikki meni lopulta tosi hienosti! Sain lentokentältä helposti turvallisen taksin ja kuski jopa saatteli mut ovesta sisään hostelliin, jossa mua jo odotettiinkin 🙂

Ja vaikka mulla ei ollutkaan yhtään innostunut fiilis koko kaupungista, päätettiin viettää siellä yksi päivä ennen matkan jatkamista. Käveltiin kuuluisa Malecon 2000 päästä päähän ja vuokrattiin pyörät, joilla huristeltiin läheiselle viidakkosaarelle rentoutumaan. Se oli ihana pakopaikka suurkaupungin vilskeestä! Saarella ystävystyttiin villihevosten kanssa, jotka alkoi seuraamaan meitä ympäriinsä, ja nähtiin myös itse krokotiileja turvallisen etäisyyden päästä.

Krokotiilin kidassa

Guyaquil osoittautuikin paljon kivemmaksi paikaksi mitä kuvittelin, ja vaikka olinkin googlettanut siitä ties minkälaisia kauhutarinoita oon onnellinen että annoin kaupungille mahdollisuuden 🙂 Taas kerran osoitin itselleni, että omalla asenteella ja käytöksellä – fiksuudella ja maalaisjärjellä pääsee hyvinkin pitkälle.

Krokotiilin kita osoittautui siis vaarattomaksi, sinne vaan täytyi uskaltaa kurkistaa jotta tajusi pelon turhaksi. Oon sitä mieltä, että on kuitenkin tärkeä tiedostaa millaisten vaarojen ympärillä sitä milloinkin seikkailee sillä siten pystyy myös varautumaan mahdollisiin, uhkaaviin tilanteisiin – kunhan ei anna sen pelon hallita liikaa, ja estää nauttimasta hetkestä.

Allekirjoitus

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

Aino

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta