Juhannusretki: Korouoma

KorouomaKorouomaKorouomaJuhannusKorouomaViime vuosien aikana oon oppinut viihtymään luonnossa, voisin jopa sanoa löytäneeni mun kauan kadoksissa olleen sisäisen erähenkeni. Aina mahdollisuuden osuessa kohdalle mä oonkin halunnut painua metsän keskelle retkeilemään nauttimaan sen kauneudesta ja äänistä – kaikessa monimuotoisuudessaan. Mä viehätyn hirveästi luonnon yksityiskohdista ja arvoituksellisuudesta, minkä vuoksi voisinkin hyvin kuvitella jossain vaiheessa jopa muuttavani (ainakin hetkeksi) keskelle-ei-mitään.

Matkalla mökille, kun istuttiin kuuden kilometrin mittaisessa ruuhkassa keskellä Pudasjärveä, sain päähäni ajatuksen päiväretkestä Korouomaan. Se sijaitsee ajomatkan päässä meidän mökiltä ja muistan hyvin etäisesti käyneeni siellä joskus yli kymmenen vuotta – eli aivan liian kauan ! – sitten. Tuumattua ajatukseni ääneen sain houkuteltua kuskin paikalla istuvan isäni retkiseuraksi ja olin tietysti aivan innoissani.Korouoma Korouoma KorouomaJuhannusJuhannusYritettiin houkutella vielä muitakin mukaan, mutta huonoin tuloksin – mikä oli loppupeleissä ihan hyvä. En nimittäin usko, että hirveän monen erähenkisyys tai huumori olis riittänyt: talsittiin nimittäin kuuden tunnin ajan lähes taukoamatta joen vierttä, kiivettiin 378 porrasta kalliolle ja käveltiin sen päällä takaisin, eksyttiin kerran ja saatiin kaatosade niskaan. Kirittäjinä meillä toimi sääsket, joita oli niin paljon ettei mikään myrkky auttanut ja heti kun vähänkään edes hidastettiin tahtia peittyi lähes koko näkökenttä niistä pirulaisista.

Onnekseni mulla on huono junttihuumori ja nappasin lähtöhetkellä mökin naulakosta päähäni kalastushatun, johon oli rakennettu sääskiverkko. Pelastus! Sen suojasta olikin kiva katsella rehevänä kukkivaa kasvustoa, jylhiä kallioita, mielettömiä vesiputouksia ja ihastella pieniä lähdepuroja.
Korouoma Korouoma KorouomaJuhannus

JuhannusJuhannusJuhannusKorouomaJuhannus Jokainen onnistunut kuva maksoi mulle vähintään kymmenen sääskenpuremaa, vaikka isi yritti parhaansa mukaan samaan aikaan hätyytellä niitä pois meidän kimpusta koivunoksista tehtyjen vastojen avulla. Kuvat ei siis todellakaan riitä kertomaan, kuinka hienoissa maisemissa saatiin päivä viettää! Takaisin mökille päästyä maistui huoltojoukkojen kokkaama ruoka, lämmin sauna ja uinti kylmässä järvessä.

Vaikka sääsket söi ja sade kasteli rupesin jo illalla haaveilemaan uudesta eräretkestä. Ei sieltä ruudun takaa sattuis löytymään mulle innokkaita vaelluskavereita?

<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa  / Instagramissa

Aino

8 vastausta artikkeliin “Juhannusretki: Korouoma”

  1. Hei suosittelen käymään myös Riisitunturilla, auttinkönkäällä ja pienellä karhunkierroksella! 🙂 Auttin reitin jaksoi kävellä jopa meidän kolmevuotias! Vaikka se olikin noin 3.5km mutta melko helppokulkuinen.

    • Joo, Riisitunturilta Karitunturiin jne oli toinen reissuvaihtoehto – taidan käydä sen käppäilemässä sitten heinäkuun helteillä 🙂 Huippua, että on sen verran helpompia reittejä että pikkuisetkin pääsee mukaan! Toi Korouoma (ainakaan meidän kulkema reitti) ei ollu ihan lapsille sopiva.. 😀

  2. Ihanan näköistä. Vitsi houkuttelis itekin lähteä jollekin ”retkelle! 🙂

  3. Korouoma jääputouksineen on hieno myös talvella. Karhunkierros sunnitteilla kohtapuoliin. Vähän sama juttu, että luontokärpänen on puraissut kaupunkilaistunutta pohjoisen tyttöä.

    Pistä viestiä, jos olet vaellusseuraa vailla 🙂

    • Joo, mä oon ihastellut Korouoman jääputouskuvia! Tekis mieli käydä siellä siis talvellakin 🙂 Ja hei – mä laitan ehottomasti viestiä tulemaan! Karhunkierros on nimittäin houkutellut jo pitkään, pieni ollaan kierretty pariinkin otteeseen mutta se iso on jäänyt vielä näkemättä.. 😀

  4. Noi Posion maisemat onkin vielä näkemättä, mahtavalta näyttää! Jos kaipaat vaellusseuraa niin oon suunnitellut syksyksi ja loppukesälle muutamia reissuja, seura vaan puuttuu! Eli laita viestiä jos vielä kaipaat reissukaveria😊

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta