Kolikon monet puolet

Kvinoa-seesamituorepuuro
Parhaillaan nautiskelen aamupalaksi kvinoasta ja seesaminsiemenistä tehtyä tuorepuuroa marjoilla ja banaanilla. Lauantaina söin iltapalaksi levyllisen raakasuklaata ja puolestaan eilen aloitin aamuni nauttimalla palan raakakakkua. Kuten huomaatte, en syö tietyn kaavan mukaan enkä aina vierain silmin katsottuna mitenkään ”järkevästi” vaan juuri itselleni sopivalla tapaa. Vuosien saatossa oon nimittäin oppinut, että stressaaminen on pahin asia mitä itselleen voi tehdä – oli se stressin lähde mikä tahansa, vaikkapa se ruokavalio.

Mitkä on sun omat motiivit syömisen suhteen? Huomaatko ottavas stressiä siitä, mitä suuhusi päivän aikana pistät?

Omassa ruokavaliossa kulmakivet on gluteenittomuus, tuoreus ja ravinteikkuus. Kaksi viimeistä sulkee mun näkövinkkelistä pois myös maitotuotteet sekä ehdottomasti kaikista pahimman eli valkoisen sokerin. Se ei silti tarkoita sitä, että mun mielestä jokaisen pitäis syödä samalla tavalla eikä ne myöskään oo ne ainoat ohjenuorat joita käskisin kaikkia noudattamaan. Valintoja ravitsemuksen suhteen miettiessä kun on kyse kokonaisuudesta, jossa keskiössä on tietysti aina ihminen itse.

Oon törmännyt harmillisen paljon suhteelliseen stressaantuneisiin syömiskäsityksiin ja oon pitkään pohtinut miksi ihmiset tekee syömisestään itselleen niin ison ongelman? Se on kuitenkin läsnä meidän jokaisessa päivässä ja olisi hyvä myös osata nauttia siitä – eikä suinkaan stressata tai menettää yöuniaan sen vuoksi.

Kanaa ja lehtikaalihummusta
Ihmisillä on palava halu syödä terveellisesti, mutta terveellinen ruokavalio ei oo niin yksiselitteinen käsite ja sen voi määritellä lukemattomilla eri tavoilla. Mulle se merkitsee stressittömyyttä ja sitä, että se sopii täydellisesti juuri minulle mikä näkyy mun jatkuvana hyvänä olona. Esimerkiksi kotiäidillä ja kiireisellä bisnesnaisella on aivan erilaiset lähtökohdat ja motiivit syömisiinsä kuten myös toimistotyöläisellä ja fitness-urheilijalla.

Mä ainakin itse haluan omien esimerkkini sekä juttujeni kautta rohkaista jokaista poikkeamaan normista ja kokeilemaan itselleen hyviä juttuja. Ravitsemussuositusten lautasmalli on vain suositus! Toinen tarvii enemmän perunaa ja toinen taas voi jättää täysjyväleivät kokonaan syömättä, jollekkin paleo-ruokavalio toimii kuin rasvattu ja toisen se saa voimaan huonosti. Kannustankin kokeilemaan eri ratkaisuja, jotta jokainen löytäis sen itselleen parhaan tavan pysyä energisenä ja saa pidettyä terveytensä aisoissa.

En halua missään nimessä antaa sellaista käsitystä, että jokaisen tulis olla jollain tapaa ehdoton oman ruokavalionsa suhteen. Haluan sen sijaan antaa inspiraatiota ja jakaa omia kokemuksiani sekä jo opittua tietoa siitä kuinka paljon ruokavaliolla voi vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa sekä samalla jakaa vertaistukea ja vinkkejä niille, jotka samankaltaista ruokavaliota noudattaa. Kuten keliaakikoille. Viimeksi viime viikolla lounastin sulassa sovussa mun valmistaterioilla elävän kaverin kanssa itse samassa pöydässä kasviswokkiani syöden.

Kaveri ei kyseenalaistanu mun lautasen sisältöä enkä mä nauranut hänen valinnalleen – tosin jos mielipidettä ois kysytty oisin sellaisen toki antanut.

Vanilja-inkivääri ja mustaherukkajäätelö
Koska joudun olemaan ehdoton gluteenittomuuden suhteen oon oppinut olemaan kiitollinen niistä kaikista jutuista, joita saan syödä. En ole ehdoton maidottomuudesta tai sokerittomuudesta, vaikka niiden syömisestä mulle tuleekin kauhea olo. Tunnustan olevani vain ihminen ja välillä mielihalujen ottavan vallan… hahha! Myönnän kyllä sen olevan hieman ristiriitaista, mutta välillä on hyvä törttöillä ja muistuttaa itseään miksi onkaan joskus valinnut oman tiensä ja ainakin omalla kohdallani se ylläpitää motivaatiota pitää omasta normaalista ruokavaliostaan kiinni.

Ruokavalion ei tulis olla uskonto eikä syömisen suoritus. Molemmista pitäis pystyä nauttimaan täysin siemauksin ja mun mielestä jokaiselle pitäis antaa oikeus syödä just niinkuin itse haluaa: ketään tuomitsematta tai pilkkaamatta.

Loppupeleissä oon kuitenkin sitä mieltä, että me itse tehdään asioista ongelmia ja tietyllä tapaa kuvitellaan itsestämme liikoja. Mietitään aina, että mitäköhän naapurin Maijakin nyt ajattelee kun en kahvilla haluakkaan syödä pullaa? Tai nauraakohan työpaikan Liisa jos lounastauolla kaivan laukusta omat eväät? Kohteliaasti kieltäytyminen ei vaadi selittelyä, jos sitä pullaa ei oikeasti halua syödä – usein se ongelma piileekin siinä, että oikeasti sitä pullaa ei haluaisi jättää syömättä jolloin saattaa tulla pakollinen tarve selitellä omia valintojaan. Se on yleensä merkki motivaation puutteesta aivan kuten liikunnankin suhteen jolloin lenkille jätetään menemättä koska pikkuvarpaan kynnenalle on mennyt roska.

Punajuurikeitto
Terveelisen ruokavalion kulmakivet perustuu hyvin pitkälti omiin motivaatioihin, jotka pohjautuu omaan hyvään oloon. Joillekkin irtokarkit kerran viikossa tekee onnelliseksi ja toiselle niiden aiheuttama sokeri tekee pahan olon – on siis täysin ymmärrettävää, että ensimmäisessä tapauksessa karkkia syödään ja toisessa ei? Eikä kummankaan tarvi tuntea omista valinnoistaan huonoa omaatuntoa sillä ne kumpuaa suoraan omasta halusta.

Mielipiteitä? Ylläolevat oli tosiaan omiani ja kuulisin mielelläni niitä myös teiltä.

<3 Aino

Enkä nyt tarkoittanut missään mielessä, että mun mielestä valmisruokien syöminen olisi terveellistä. Mun mielestä vaan ei oo kovin kannattavaa puuttua toisten syömisiin ihan vaan omaksi huvikseen 🙂

Aino

Yksi vastaus artikkeliin “Kolikon monet puolet”

  1. Oon täysin samaa mieltä sun kanssa syömisestä! Mun mielestä ruoan pitäisi olla ravitsevaa mutta myös tuoda nautintoa. Jos terveellinen ruoka on tuskaa ja karkit tekee onnelliseksi niin ehkä silloin voi vaikka kerran viikossa herkutella. Itse taas nautin kasviksista ja tunnen jo herkuttelevani päivittäin joten karkkeja ei tee mieli. Mun mielestä sekin on ok. Tärkeintä on juurikin ettei stressaa ja että kroppa ja mieli pysyy terveenä!
    http://www.karhusportscience.com

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta