Keväthulina

KeväthulinaEn oo varmaan aikoihin odottanut sunnuntaita yhtä kovasti kuin tällä viikolla. Kuluneet pari viikkoa on nimittäin olleet tosi intensiivisiä ja varsinkin tää viimeisin, johon toi töiden lisäksi oman lisämausteensa tautiopin tentti (johon en kerennyt lukea yhtään, nolottaa) ja viikonlopun 25h koulurupeama Helsingissä.

Suorittajaluonteena mulla on ollu vaikeuksia oppia olemaan tekemättä yhtään mitään ja oonkin vasta viime aikoina oppinut olemaan ruoskimatta itseäni. Tärkeintähän on, että teen parhaani – siis sen parhaani, mihin sillä hetkellä pystyn. Jos väsyttää on levättävä tai jos aika loppuu kesken, niin sitten se loppuu. Itsensä soimaaminen ei kuitenkaan auta kummassakaan tilanteessa yhtään mitään 🙂 Tein pitkin viikkoa tosi paljon tietoisia valintoja, jotta pääsisin tipahtamaan pois suorittamisen oravanpyörästä ja mä onnistuin! Arvaattekin varmasti kuinka hyvä fiilis siitä tulee.

KeväthulinaVaikka viikot onkin ollu rankkoja ja ajallisesti tiukkoja, niin silti kiireestä huolimatta tää kaikki on ollut ihan mieletöntä. Tiedän olevani onnekas, että mulla on työ joka on niin kivaa että voisin tehdä sitä kellon ympäri puhtaasta intohimosta ja koulujutut niin inspiroivia, että yöpöytä on täynnä alan kirjallisuutta ja artikkeleita. Mutta elämässä on kuitenkin oltava muutakin sillä jos ei oo, niin jossain vaiheessa se intohimo tukahtuu. Sen liekin on saatava happea! Ja mun on saatava happea, että jaksan innostua ja elää.

Mulle happea parhaimmillaan on ehdottomasti ystävät. Hyvänä kakkosena tulee liikunta, joka on mulla niin verissä ettei sen harrastamista tarvi enää edes ajatella eikä siitä tarvi tehdä  ”numeroa” – se soljuu luonnollisesti mukana arjen kulkiessa eteenpäin, välillä ollen voimakkaammin läsnä kuin toisena päivänä.

Kaikista arvokkain oppi, ja se mikä on saanut mun pään pysymään kasassa ja hymyn huulilla, on kuitenkin ollut oman ajan vaaliminen. Ne hetket aamuisin, kun valmistaudun tulevaan päivään tai juoksen pitkin rantaraittia ja ne illan viimeiset tunnit omasta seurasta nauttien kirjaa lukien, joogaten tai muuten vaan puuhastellen. Se on ikäänkuin latautuisin itsekseni, ihan kaikessa hiljaisuudessa.

Omenahotels.com Omenahotels.comOmenahotels.comOmenahotels.comNe hetket on mulle tärkeitä ja sen vuoksi mä tänäkin viikonloppuna halusin yöpyä hotellissa sen sijaan että oisin mennyt mun ystävien luo. Pitkän viikon ja pitkien koulupäivien jälkeen kaipasin omaa rauhaa enemmän kuin mitään muuta ja haluankin kiittää omenahotels.com:ia, joka sen mahdollisti mulle viime viikonloppuna. Asuminen Yrjönkadun hotellissa tuntui aivan kuin olis kotonaan ollut ja erittäin keskeisestä sijainnistaan huolimatta mulla oli täydellinen rauha rentoutua ja latailla akkuja 🙂

Kuten kuvastakin näkee, niin joo – tuli tarpeeseen! Kiitos 🙂

Huomenna alkaakin sitten oikeastaan eka normaali viikko aikoihin ilman mitään ylimääräistä häsellystä. Osaankohan enää edes elää sellaista arkea? 😉 Ei varmaan auta kuin yrittää ottaa selvää.

<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

Aino

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta