Laihdutusmyytti, jota liian moni luulee todeksi

Jo vuosien ajan ihmiset ovat toistelleet – ja toistelevat yhä – kuinka ihminen laihtuu kunhan syö vähemmän kuin kuluttaa! Vau.

Tavallaan se on totta, mutta tavallaan taas ei yhtään. Kaiken järjen mukaan sen pitäisi toimia juuri niin koska sehän on puhdasta matematiikkaa – ja toki joillakin ihmisillä ja usein ensimmäisiä kertoja laihduttaessa se toimiikin –, mutta valitettavasti ihminen ei ole kone eikä laskelmoitavissa. Meidän kehoomme vaikuttaa niin moni asia, jota harva ymmärtää.

Tähän samaan myyttiin liittyy mun mielestä nimittäin useampikin huolestuttava juttu:
– ensinnäkin ihmiset laskevat ja syövät kaloreita ruoan sijaan
– moni rupeaa kuluttamaan älyttömiä määriä kilojen pudotuksen toivossa

Pahinta ehkä on se kuinka usein hommassa mennään miinuksen puolelle, kun oma suhteellisuudentaju katoaa tai jos yksinkertaisesti ei vain ymmärrä omaa kulutustaan tai tarvetta. Ja itseasiassa laihduttamisen hyödyttömyys on myös todettu uudessa väestotutkimuksessa, jonka mukaan laihduttaminen lisää lihomisen riskiä.

Kaloreiden laskeminen on edelleen yleistä. On toki hyvä tiedostaa mitä syö ja mistä saa paljon energiaa, mutta jatkuva kyttääminen ei ole tervettä. Myöskään ajatus ”kalori kuin kalori” ei ole järkevä sillä kalorien sijaan meidän jokaisen terveydelle, aineenvaihdunnalle ja näin myös pitkäaikaiselle painonhallinnalle sekä suorituskyvylle on kaloreita tärkeämpää kaikki ne ravinteet ja rakennusaineet, joita kehollesi päivittäin tarjoat.

Sen vuoksi ravinteeton roskaruoka on huonompi vaihtoehto, kuin jokin aito ja ravinteikas ateria vaikka se sisältäisikin enemmän kaloreita – sillä se kaloreiden lisäksi se sisältää myös paljon ravinteita. Ja vaikkapa kourallinen pähkinöitä voi olla isompi energiapommi kuin suklaapatukka, mutta oikeasti – kumpikohan niistä on se oikeasti parempi vaihtoehto?

Syötyjen kalorien laskennassa ”vähemmän on parempi” -ajatus tuntuu olevan yleinen, mutta huolestuttava. Nimittäin keho tarvitsee energiaa ja kalorit on juuri sitä! Kuin bensaa meidän keholle eikä me pärjätä pitkään ilman, ainakaan niin ettei terveys kärsisi. Varsinkin kun tähän ajattelutapaan yhdistyy vielä liikunnalla maksimoitu energiankulutus ”enemmän on enemmän” -periaatteella.

Pahimmillaan hyvin simppeli ja yksinkertainen, erittäin järkeävältä tuntuva ”syö vähemmän kuin kulutat” -ajattelutapa saa aineenvaihdunnan hidastumaan ja kehon tarraamaan entistä tiukemmin kiinni kaikkeen ylimääräiseen. Monesti laihduttajien lopettaessa laihduttamisen ja alkavan syömään enemmän moni yllättyykin, kuinka paino alkaakin ihmeen lailla putoamaan..! Saadessaan tarpeeksi ravintoa ja ravinteita keho pääsee irti hätätilastaan ja alkaa päästämään irti kaikesta ylimääräisestä, mitä on hädän hetkellä taltioinut pahojen päivien varalle.

Järkeviä, terveellisiä valintoja on hyvä tehdä ja ne johtavat yleensä pitkällä aikavälillä tasapainoon. Tilaan, jossa niin keholla kuin mielelläkin on hyvä olla – ja silloin myös paino asettuu omiin uomiinsa. Kun keho saa tarpeeksi ravinteita ja rakennusaineita ei sen tarvitse pitää väkisin kiinni jokaisesta grammasta vyötäröllä ja siitä harrastetusta liikkunnastakin saa enemmän hyötyä!

Kuulostaa aika win-win tilanteelta, eikö? Joten mitä jos lopetettaisiin kaloreiden laskeminen ja jatkuvassa nälkävelasa eläminen? 😉

Lempein fiiliksin,
Aino


Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto

Kohtuudesta ja kohtuuttomuudesta

 

Multa kysytään usein mielipidettä herkuttelusta ja sitä, että herkuttelenko itse ja kuinka usein. Yleisesti tuntuu olevan vallalla käsitys ettei ihminen voi herkutella ja nauttia elämästään, jos sitä haluaa elää kuten minä haluan – eli terveellisesti, tiedostavasti.

Uskon sen johtuvan hyvin pitkälti median siihen liittämistä harhakuvista mitkä on alkaneet muodostua enemmän kuin vakioiksi, kun terveellinen elämäntyyli on noussut yhä enemmän pinnalle ja saanut ihmisiltä yhä suuremmassa määrissä huomiota on myös. Lehtien ja netin ollessa pullollaan onnistumistarinoita, joissa muutamassa kuukaudessa on pudotettu hurja määrä kiloja kieltäytymällä tästä ja tuosta, punnitsemalla jokaisen suupalan ja kellottamalla ateriansa on varmasti siihen vaikutuksensa – eikä se ole mikään ihme.

Mitä ihmisten juttuja kuuntelee ja lukee esimerkiksi netin keskustelupalstoilta musta tuntuu, että yksi oleellinen tosiseikka on unohtunut: laihduttaminen ja terveellinen eivät ole synonyymeja toisillensa. Mielessä tuntuu usein olevan vain painonpudotus ja nykykulttuuriin sopivalla tavalla ”mulle-kaikki-heti-nyt” -tyylillä, jolloin helposti sokaistuu todellisuudelle.

Suunnitellaan ja eletään siellä ”sitten kun” -maailmassa ja unohdetaan, että voitais olla onnellisia ihan just nyt – ihan vaan yksinkertaisesti miettimällä vastausta kysymykseen ”miksi?”.

Nyt moni siellä varmaan miettii, että miten tää liittyy otsikon kohtuulisuuteen ja kohtuuttomuuteen, ja siihen herkutteluun? 

Hyvinkin oleellisesti! Mä olen nimittäin elänyt niin, että oon ostanut kaupasta lähestulkoon pelkkiä herkkuja. Oon myös punninnut jokaisen suupalani ja vetänyt herkkuövereitä ”tankkauspäivinä”. Molemmat oli selviä heijasteita mun malttamattomuudesta, joka johti huonoihin valintoihin ja jatkuvaan tyytymättömyyteen.

Monilla tuntuukin olevana ongelmana juuri se tyytyämättömyys omiin valintoihin. Ensin ”kituutetaan” syömällä terveellistä ruokaa ja sitten joko selkärangan katketessa tai herkkupäivän koittaessa lähtee mopo käsistä ja siitä seuraa yleensä jäätävä morgan.

Sillä hetkellä on tärkeintä oppia kysymään itseltä ”miksi”. Se oli se, mitä mä rupesin tekemään kun en ymmärtänyt omaa holtitonta käytöstäni. Rupesin kyseenalaistamaan omia valintojani ja tajusin, ettei niissä ollut mitään järkeä. Mun omat perustelut oli onttoja ja jätti mut tyhjäksi.

Nykyään mitä tulee herkutteluun ihmiset yleensä yllättyy mun löysästä asenteesta sen suhteen. Herkuttelu ei ole mulle mikään ongelma ja vastaan aina harrastavani sitä lähes päivittäin – enkä edes valehtele! Elän terveellisesti, mutta nautinnot on mulle tosi tärkeitä. Enkä varmasti ole ainoa, joka ajattelee samoin. Nykypäivänä meidän ”tavalliset” nautinnot ei vaan onnistu tyydyttämään meidän tarpeita sillä ne toistaa halvalla/helposti/nopeasti -reseptiä mikä toistuu aika monessa meidän elämässä. Ja sellaiset asiat tuo hetkeksi iloa, mutta lopulta tekee olon aika kurjaksi.

Jokaiselle meistä kohtuus on omanlainen käsite, mutta siitä huolimatta mun mielestä jokaisen ihmisen kuuluis saada osakseen nautintoja. Nykyään tuntuu olevan vallalla se ajatus, että on tosi hienoa jos on pystynyt kieltämään itseltään jotain pitkäksi aikaa – ”vitsi mä oon kova tyyppi” – ja tottakai oman mielensä lujuutta on hyvä aina välillä testata.. Mutta, onko jatkuva kielloissa eläminen lopulta kovinkaan antoisaa? Onko se egon saama kicksi siitä muka niin mieletön? Voin kertoa: ei se ole. Mä oon nimittäin elänyt sillä tavalla. Monesti holtiton herkuttelu johtuu pohjimmiltaan tyytymättömyydestä ja tunnelukoista – kun taas joskus mielihalujen takana on ihan muita kuin tunnesyitä, esimerkiksi energianpuute tai suoliston hiiva.

Kuitenkin silloin kun on itse tietoinen omien valintojensa taustoista, myös nautinnot tuntuu entistä paremmilta eikä niistä tarvitse potea huonoa omaatuntoa. Kun aidosti haluaa elää terveellisesti ja tehdä itselleen vain parhaita valintoja, myös herkuttelu ja elämästä nauttiminen muuttuu yleensä helpommaksi. Silloin ne epäterveelliset, itselle huonot valinnat ei yleensä edes tunnu vaihtoehdoilta – mutta niidenkään nautiskelu ei aiheuta sen kummempia tunnontuskia, kun omat motiivit on selkeät.

Mun motiivina toimii se, että viihdyn hyvinvoivana ja energisenä. Silloin kun syön hyvin mä myös oon paljon positiivisempi, tehokkaampi ja enemmän läsnä. Ja niinä hetkinä, jos lähden kavereiden kanssa ulos ja ilta päättyy shottiralliin tai ravintolassa otan jälkiruoaksi talon jäätelöä mä osaan nauttia myös niistäkin – sillä ne ei oo mun normi, vaan pieni nyanssi joka tekee juuri siitä hetkestä täydellisen.

Ja sitä elämä juuri on: hetkiä. Kokonaisuus ei tuu koskaan olemaan täydellinen eikä me koskaan tulla olemaan valmiita, mutta juuri tästä hetkestä me voidaan saada kaikki mahdollinen ilo irti, jos vain niin halutaan.

Mikä motivoi sua voimaan hyvin? Ihanaa uutta viikkoa kaikille, mä haen nyt pakkasesta mun karamelli-karpalojäätelön ja alan viettämään leffailtaa 😉

Allekirjoitus

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa