Kun jatkuva kutina ei jätä rauhaan

Tän postauksen kirjoittaminen ei oo ollut mulle helppoa, sillä mun on hankala myöntää kuinka hölmö ja naiivi oon ollut.  Mutta jokainen meistä kuitenkin on vain ihminen, erehtyvä sellainen.

Kaikki alkoi pienistä, kutiavista näpyistä peukalon taipeessa. Pikkuhiljaa ne pienet näpyt rupesivat kasvamaan ja niitä alkoi olemaan enemmän sormien välissä ja kämmenissä, ja ei aikaakaan kun osa näpyistä alkoi nesteytymään ja heräilin öisin siihen, että raavin itseäni vimmatusti.

Jo silloin tajusin, ettei nää näpyt voi johtua koirista kuten ensiksi olin ajatellut.Pikkuhiljaa näppyjä ja kutinaa alkoi esiintyä muuallakin. Kainaloissa, päänahassa, polvissa, kyynärpäissä, rinnoissa ja navan ympärillä.. Kutina yltyi aika hirveäksi ja kuten jo mainittu raavin itseäni myös öisin, puhumattakaan kuinka monesti päivän aikana yllättin itseni raapimasta näppyläistä ihoani.

Tää kutiaminen ja näppylöiden ilmestyminen ei kuitenkaan ollut jatkuvaa, vaan paheni aina aika-ajoin joiden seurauksena osasin paikantaa niiden syyn: gluteenin.Nyt moni teistä varmasti ihmettelee, että mistä oikein on kyse sillä mähän olen ollut vuosia gluteenittomalla ruokavaliolla. Vuosia sitten lääkäri totes mulle, että mulla on hyvin todennäköisesti keliakia sillä kaikki testit viittasi siihen – mutta koska mun suolisto oli niin tulehtunut ja huonossa kunnossa, ei diagnoosia voinut sanoa ihan 100% varmaksi. Jos olisin halunnut varman diagnoosin olisin joutunut syömään kaksi kuukautta gluteenia mihin en suostunut, sillä joka kerta gluteenia syötyäni seurauksena oli kamalat vatsakivut ja kuume.

Elin siis keliaakikkona vuosia, kunnes alkuvuodesta kävi pieni moka kun söin vahingossa ravintolassa ystäväni tavallisen annoksen ja ystävä puolestaan mun gluteenittoman. Tajuttuani virheen ahdistuin, sillä tiesin millainen tuska siitä seuraisi.. Paitsi, että tällä kertaa mitään oireita ei tullutkaan. Muistan ajatelleeni, että ehkä nyt kun mun suolisto oli vihdoin kunnossa, voisin syödä gluteenia..? Ehkä lääkärin epäilyksille oli paikkansa?

Ja mun on myönnettävä että tunsin silloin pientä helpotusta, sillä keliaakikkona gluteenin kanssa on oltava niin tarkka että se pakostakin rajoittaa ruokailua vaikka kuinka hienosti sen osaisikin toteuttaa.

Koska gluteeni ei oo muutenkaan mitenkään terveellistä, niin jatkoin pääosin hyväksi todetulla gluteenittomalla ruokavaliollani. Kunnes tuli kesä ja oltiin oikeastaan joka viikonloppu reissussa milloin missäkin… ja jokainen gluteenitonta ruokavaliota noudattava tietää, että tien päällä homma ei ole ihan niin helppoa. Joten kerran jos toisenkin nälkäisenä päädyin menemään sieltä mistä aita on matalin ja syömään jotain gluteenipitoista, kun toinen vaihtoehto olisi ollut pysyä nälässä. Enkä ajatellut sen nyt olevan niin vaarallista, koska enhän mä enää oireillut ja siten naiivina kuvittelin olevani terve.

Ja arvatenkin kesän aikana mun iho-oireet pahenivat.Tajuttuani asioiden yhteyden rupesin tarkkailemaan tilannetta ja en edes pahimmassa nälässänikään sortunut helppoihin vaihtoehtoihin. Ja se kannatti, sillä jo parin viikon jälkeen olin päässyt eroon näpyistä ja kutinasta! Tässä asiassa en olisi halunnut olla oikeassa, mutta testi vahvisti oman diagnoosini ihokeliakiasta, josta en ollut koskaan aiemmin kärsinyt.

Oli hassua, että kaikki entiset oireet oli poissa ja nyt mulla oli niiden tilalla kutina ja näpyt. Ehkä sen vuoksi mulla kestikin niin kauan myöntää asia itselleni.

Ihokeliakiahan on aivan yhtä haitallinen kuin ”tavallinenkin” keliakia, mutta vatsaoireita ei ole välttämättä ollenkaan – mutta se ei tarkoita, etteikö suolisto kuitenkin vaurioittuisi gluteenista. Ei siis ihmekkään, että olen ollut kesän jälkeen vähän väsynyt, apaattinen ja välillä huonolla tuulellakin.Tästä lähtien reissuille tulee siis varautua omin eväin ja illanistujaisissa pitää näpit erossa kaikesta, mikä sisältää tai edes saattaa sisältää gluteenia. Tai siis korjaan: ihan kaikkialla, kokoajan. Nyt kun kerkesin hetken elää vähän vapaammin ja pelottomammin gluteenin suhteen, tiedän että se tulee aluksi tuntumaan tosi vaikealta – mutta varmasti ajan myötä taas helpottaa.

Muutenhan homma on ihan helppoa, mutta sosiaalisissa tilanteissa mun pitää olla erityisen tarkkana. Ja mun on pakko myöntää, että oon sen verran kiltti että mun pitää oppia olemaan tuntematta syyllisyyttä siitä etten voi pistää suuhuni ihan mitä tahansa. Tiedän, että ajatus on tyhmä.

Tärkeintä kuitenkin on, että kutinalle ja näpyille löytyi syy ja jatkossa tuun voimaan taas entistä paremmin. Ainakin uskon ja toivon niin 🙂

<3 Aino


Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto

Helpotusta helteeseen

Tänä kesänä ollaan saatu nauttia poikkeuksellisesti helteistä! Tai siis osa on saanut, ja osa on kärsinyt – ja itse oon kuulunut juuri tuohon jälkimmäiseen porukkaan. Onneksi meillä on kotona ollut pääosin viileää ja toimistolla vielä viileämpää, joten munkin hellekesä on ollut pääsääntöisesti hyvin nautinnollinen.

Pitää aina vaan löytää kaikesta itselle ne parhaat jutut, eikö se niin mene? 😉 Jäätelön rakastajalle tälläiset säät on tietysti ollu ihania, kun on ollut hyvä tekosyy nautiskella viileistä herkuista ja tehdä niitä itse. Ja koska helteet ei näytä vielä hellittävän, ajattelin jakaa teille yhden tän kesän raikkaimmista mehujäätelöresepteistä!

RAIKKAAT MEHUJÄÄTELÖT
purkki kookosvettä
5 rkl sitruuna-inkiväärimehua

Sekoita kookosvesi ja sitruuna-inkiväärimehu huolella keskenään ja kaada mehujäätelömuotteihin. Anna jäätyä ja nauti kylmänä!

Ihanaa sunnuntai-illan jatkoa,
<3 Aino


Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto