Miten vastoinkäymisistä selviää?

Kerroin tuossa viime viikolla mun elämäntapamuutoksesta – matkasta joka alkoi aikalailla viisi vuotta sitten ja joka on jatkunut tähän päivään asti – yhtä haastattelua varten ja tästä koko taipaleesta jutellessa mä tajusin ettei tää homma oo mitenkään ihan helppoa. Klisee ”ainoa pysyvä asia on muutos” pitääkin mun kohdalla erittäin hyvin paikkaansa 😉

Saattaa vaikuttaa, että monet jutut on mulle ”itsestäänselvyyksiä” ja oonkin jakanut teille paljon vinkkejä mun oman elämäni kautta siitä miten omaa elämänlaatuaan voi parantaa ja voida paremmin. Ne kaikki on ollut pieniä juttuja, joita oon oppinut ja sisäistänyt mun arkeeni yksitellen. Mutta silti mä opin itsekin jatkuvasti uutta ja kohtaan edelleen haasteita, jotka on varmasti monelle teillekkin tuttuja ja sellaisia, jotka on välillä saanut olon tuntumaan vähintääkin epätoivoiselta.

Mulla on vuosien aikana ollut ylikuntoa, häiriöitä niin hormonitoiminnassa kuin ruoansulatuksessaki ja onhan tässä jalkakin on murtunut (ja saanut osakseen kolme hoitovirhettä..) unohtamatta sitä, kuinka kaiken fyysisen lisäksi mulla ollut aina välillä henkisestikkin haasteellisia aikoja.

En oo siis eläny näitä vuosia oppikirjan mukaisesti, enkä elä nytkään. Mutta oon tehnyt aina parhaani tilanteeseen ja olosuhteisiin nähden – ja se on se, mikä riittää.

Elämä ei ookkaan pelkkää syömistä ja treenaamista, vaan kokoajan on läsnä niin paljon enemmänkin! On työ, perhe, lapset, matkustelu, opiskelu, loukkaantumisia, kiirettä, stressiä, lemmikkejä, sukulaisia, harrastuksia.. Sen takia mä en tykkääkkään mistään kuureista tai kielloista – mitä sitten tapahtuu, kun elämä muuttuu tai eteen tulee jonkinlainen vastoinkäyminen?

Tietysti silloin kun tehdään tavoitteellisesti töitä jonkin asian eteen on ymmärrettävää, että sen priorisoi kaiken muun edelle ja se myös vie vauhdilla eteenpäin. Kuitenkin mun mielestä on tärkeämpää luoda ymmärrystä siitä mitä tekee ja miksi sen sijaan, että tekis paljon kaikkea kerralla mikä varmaan osaltaan myös luo omanlaisia ”suorituspaineita” mikä syö puolet kaikesta hauskuudesta vaikka toisaalta ymmärrän myös sen, kuinka osa ihmisistä saa siitä myös suurta nautintoa.

Mutta isompi kysymys onkin, että jaksaako sellaista pitkään? 

Tavoite

Syvempi ymmärrys luo vahvempaa motivaatiota sekä auttaa tekemään päivittäin niitä pieniä hyviä tekoja itselleen, ja niistä pienistä puroista muodostuukin se suuri virta. Näin ne tavat myös juurtuu meihin ja ne kulkee helpommin mukana arjessa, tapahtuipa mitä tahansa 🙂 Ja mä uskonkin, että meille tavan tallaajille se on paljon järkevämpää ja motivoivempaa kuin liiallinen yrittäminen.

Ja kun ne hyvät tavat juurtuu ”omaan ytimeen” ei niistä edes pääse kovin helpolla eroon 😉 Mä en enää edes osaa kuvitella millainen tilanne tulis vastaan, että mä palaisin takaisin entiseen – sillä oikeastaan sitä entistä ei enää ole vaan tää kaikki mitä teen ja miten elän on osa mua enkä usko sen lähtevän musta kulumallakaan pois.

Eikös se oo kuitenkin se sellainen ideaali tilanne? Ettei se terveellinen elämä olis mikään suoritus joka lopetettais kesken vastoinkäymisten tullessa kohdalle? Jos huomaat kauppareissun jälkeen huomaat yhden kananmunan menneen rikki kotimatkalla, niin tuskin heität koko kennoa menemään: samalla tavalla arjessakin joskus tulee syötyä jotain ”mitä ei pitäisi” tai jätettyä treeni välistä, mutta se ei kuitenkaan pilaa kokonaisuutta. Siis ellei me itse anneta sen tehdä niin 🙂

Voiko kaikkia miellyttää?Kuvat minusta: Kata

Mulla on ollut ajanjaksoja, jolloin oon voinut keskittyä 100% treenaamiseen ja syömiseen. Mä tiedän, että jos haluaisin voisin tehdä sen saman nytkin – mutta mä haluan tällä hetkellä niin paljon kaikkea muutakin. Saan treeneistä rutkasti hyvää mieltä ja iloa, aivan kuten fiksuista ruokavalinnoista terveyttä ja energiaa – ne parantaa mun elämänlaatua ja saa mut nauttimaan elämästä enemmän. Siis siitä kaikesta muusta, mikä tapahtuu kaiken sen ympärillä <3

Niinpä mä suosittelenkin, että isojen muutosten sijaan kannattaa keskittyä opettelemaan viikossa tai kuukaudessa yks juttu joka saa sut voimaan paremmin. Oli se sitten aamulenkki tai viherjuoma, päivittäinen meditaatiohetki tai fiksumman unirytmin opettelu – sä päätät, sillä sä itse tiedät mikä sulle on tärkeää 🙂

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

22. Heikkous on vahvuus

”Heikko nainen” on stereotypia, joka saa useimmat naiset raivon partaalle. Heikkous nähdään hallitsevana ominaisuutena ja usein me annetaan sen määritelellä meitä negatiivisesti tiettyihin boxeihin. Mutta heikkous voi olla myös hyve, ja ennenkaikkea se voi olla balanssissa myös vahvuuden kanssa – sillä jokainen meidän ominaisuuksista voi olla joko heikkous tai voimavara, riippuen siitä miten me siihen itse suhtaudutaan ja miten me sitä käytetään.

Se että on heikko ei siis oo automaattisesti huono asia, eikä vahvuus puolestaan hyvä.

aino-tiikeri4 (1 of 1)

Omalta osaltani mä koen olevani niin heikko kuin vahvakin. Oon itsenäinen ja selvinnyt aika monesta kolauksesta elämäni aikana – tosin jos en ois nöyrtynyt ja myöntänyt itselleni etten pysty kaikkeen yksin, en välttämättä olis tässä nyt. Oon aina halunnut olla rohkea, joten pelon hetkellä sen rohkeuden löytämiseen on tarvittu vahvuutta – kun taas toisina hetkinä oon tarvinut vahvuutta, jotta oon pystynyt rohkeasti ilmaisemaan itseäni ja tunteitani, olemaan juuri sellainen kuin olen.

Välillä oon ollut vähän liiankin vahva. Yrittänyt liikaa, pitänyt asioita sisälläni, kuvitellut itsestäni liikoja – oon ollut mun egon johdateltavissa, joka on piiskannut mua eteenpäin ja kertonut millainen mun tulisi olla. Silloin sitä tekee kaikkensa ettei muut näe sitä omaa heikkoutta ja silloin herkästi yrittääkin rakentaa ympärille suojamuurin minkä sisään piilottais oman heikkoutensa – sen, jonka paljastamalla vois saada paljon enemmän hyvää aikaan.

Kaikkeen ei tarvitse pystyä itse, vaan välillä on hyvä pyytää apua. Eikä kaikkea tarvitse tietää tai osata valmiiksi, vaan nöyrtymällä kysymään apua tai mielipidettä toisilta voi oppia uutta ja saada paljon enemmän. Mitättömiltäkin tuntuvista asioista on hyvä puhua ja olla rehellinen omille tuntemuksilleen, sillä kenenkään meistä ei tarvitse kantaa raskasta taakkaa yksin. On rohkeutta olla rehellinen itselleen ja omalle heikkoudelleen.

Kenenkään meistä ei tarvitse hävetä omia tunteitaan tai heikkouttaan sen enempään kuin vahvuuttakaan.

aino-tiikeri2 (1 of 1)

Toistan itseäni: heikkous on inhimillistä ja se on osa meitä. Myöntämällä sen, katsomalla sitä silmiin ja olemalla sille lempeä voit saada itsellesi uuden parhaan ystävän. Olemalla avoin, jopa haavoittuvainen voit oppia ja kokea niin paljon enemmän kuin piiloutumalla kilven taakse ja kieltämällä osan itsestäsi.

Mitäs jos ens viikolla oltais jokainen niin vahvoja, että uskallettais näyttää myös heikkoutemme?

Ilman sitä me nimittäin jäädään helposti paikallemme.

Allekirjoitus

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa