Kolme hyvää asiaa

Kolme hyvää asiaa päivässäni..

♡ Tasaisuus. Olin ennen todellinen kiirenarkomaani ja säntäsin paikasta toiseen kuin päätön kana. Ajattelin, että kiire ja tehokkuus tekis musta tärkeän, mutta todellisuudessa se teki olon väsyneeksi ja tyhjäksi. Nykyään mä vietän toimistolla tietyt tunnit päivässä ja lopun aikaa teen asioita joista nautin, seurassa jossa oikeasti viihdyn – ja se on ihanaa.

♡ Mulla on maailman paras työ ja parhaat työkaverit. Toki kaikki ei aina oo ihan ruusuilla tanssimista, tuskin missään on..?, mutta musta on joka aamu kiva tulla töihin. Ja siitä mä oon tosi iloinen. 

♡ Aamut. Mä oon aina ollut aamuihminen ja nyt kun oon vihdoin selättänyt mua pitkään vaivanneen väsymyksen oon alkanut taas nauttimaan niistä uudella tapaa. Herään aikaisin, käyn koirien kanssa kävelyllä raikkaasta ilmasta nauttien, meen takaisin sänkyyn halailemaan koiria ja rupean aamutoimiin vasta sitten ”kun on pakko” tai sitten kun mieli tekee. Aamuissa parasta on hiljaisuus ja rauha, mikä on ympärillä ennen kaikkea tulevan päivän hälinää.

Kolme hyvää asiaa minussa..

♡ Huolettomuus. Vaikka äiti on aina vähän väliä huolissaan, kun suhtaudun asioihin niin kevyesti ja mun pankkikortteja löytyy auton penkkien alta niin musta on ihanaa etten osaa liiemmin stressata asioista. Kaikki kyllä järjestyy ja asiat menee niin kuin on tarkoitettu. Ja jos pankkikortti hukkuu, niin niitä saa onneksi aina uusia.

♡ Hyväuskoisuus. Lähtökohtaisesti uskon aina kaikesta hyvää ja haluaisin aina antaa kaikille, ja kaikelle mahdollisuuden. Se on musta ihana piirre ja on tuonut mun elämään paljon hyvää, mutta valitettavasti sitä on käytetty myös häikäilemättä hyväksi ja oon saanut yhden jos toisenkin puukoniskun selkääni. Oon kuitenkin onnekas, etten oo katkeroitunut vaikkei kaikki ookkaan aina mennyt kuin saduissa.

♡ Tunnen olevani fyysisesti todella toimivassa kunnossa, ehkä parhaimmassa mitä koskaan aiemmin.Enkä tarkoita pelkästään treenaamista, vaan kokonaisuutta – kuten energistä oloa ja hyvin nukuttuja öitä.. Kaikkien loukkaantumisten ja kuntoutusten jälkeen mun keho tuntuu nyt todella, todella hyvältä. Oon oppinut arvostamaan sitä ja pitämään siitä hyvää huolta, ja suhtautumaan siihen lempeämmin.

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna..

♡ No Ismo. Saisko kaikkiin kohtiin vastata Ismo? Tuo pieni luppakorva on tehny mut niin onnelliseksi etten osaa edes pukea sitä sanoiksi – mutta sen kyllä näkee mun naamasta sillä en vaan pysty peittelemään mun hymyä mikä nousee korviin asti edes ajatellessani Ismoa. Ismo on paras <3

♡ Mun kämppis, joka on maailman paras. Ja myös mun paras ystävä! Ollaan vietetty saman katon alla lähes kaikki aika oikeastaan jo elokuusta asti ja nyt vihdoin kirjoitettiin yhteinen vuokrasoppari.

♡ Tää vuosi on alkanut niin hyvin, etten malta odottaa mitä kaikkea on vielä edessä! Uskon, että tästä vuodesta on tulossa yks parhaimmista koskaan. En kaipaa mitään wow-efektejä vaan luotan siihen, että tammikuun lailla kaikki pienet arkiset asiat tekee päivistä onnentäyteisiä.

+ Extrana pakko mainita, etten malta odottaa mitä kaikkea ihanaa mun heräilevä koiraharrastus saa aikaan! Oon nimittäin jo nyt tammikuun aikana tutustunut useampaan kivaan ihmiseen ja musta tuntuu, että tää on vasta alkua.

Kolme hyvää asiaa blogissani..

♡ Rentous ja vapaus. Se, että pääsin ”blogiloman” aikana irti kirjoittamisen pakosta ja paineista jotka olin luonut itselleni blogin suhteen. Luin juuri eilen Stellan blogista kuinka hän totesi, että hänellä on ikävä ”Maailmaan, jossa blogit pyörivät oman arjen ympärillä eikä toisinpäin. Julkaisukynnys oli matala niin kuvissa kuin teksteissä.”. Ja se sai mut hymyilemään, sillä tajusin kaivanneeni samaa – ja siihen mä koen nyt palanneeni.

♡ Blogi on mulle kanava purkaa mun tiedonjanoa ja luovuutta. Kirjoittaminen on mulle terapeuttista ja musta on ihan parasta kirjoittaa jutuista, joista voi olla toisillekkin hyötyä. Omista oivalluksista ja opeista, joista oon itse innoissani! Tunnen olevani etuoikeutettu, että mulla on tälläinen mahdollisuus herätellä ajatuksia ja inspiroida.

♡ Tietysti tärkeimpänä TE, lukijat. Oikeasti, eihän tässä ois mitään kivaa ilman teitä! Kiitos kommenteista, tsempeistä, kyseenalaistamisesta, opettamisesta ja kanssaelämisestä, omien tarinoidenne jakamisesta ja ihan kaikesta. Jokainen äänetönkin tyyppi siellä ruudun toisella puolen on tärkeä sillä ajatus siitä, että mun tekstit voi inspiroida ja motivoida edes yhtä ihmistä saa mut tosi iloiseksi.

Haastan sut miettimään myös kolme hyvää asiaa sun päivässä, itsessäsi, tässä vuodessa (ja työssäsi) – nimittäin tätä kirjoittaessa tuli niin hyvä mieli, että suosittelen kaikille! <3

Xoxo,
Aino


Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto

Hyvinvointia vai hifistelyä?

Musta on ollut ihana seurata vuosien ajan paraatipaikalta, miten hyvinvoinnista on tullut yhä useammalle ihmiselle entistä tärkeämpi ja kiinnostavampi asia – sellainen, johon halutaan panostaa. Jokaisella meillä on omat motiivimme pitää itsestämme hyvää huolta, jotka yleensä ohjaa meidän päivittäisiä valintoja ja määrittää meidän käsityksestämme hyvinvoinnista ja terveydestä.

Itseensä panostaminen ja itsestään huolta pitäminen on yksi parhaista sijoituksista mitä tehdä, se on varma.

Oman kiinnostuksen ja työnkin puolesta seuraan tietysti myös paljon hyvinvointiin liittyvää keskustelua ja oon myös tutustunut enemmän alan kaupalliseen puoleen. Tottakai on hyvä tarjota apua ja omaa osaamistaan muiden tueksi (tätähän teen itsekkin), mutta yhtä asiaa en ymmärrä. Milloin hyvinvoinnista on tullut hifistelyä? 

Musta tuntuu jotenkin täysin absurdilta, että ihmisiä joilla ei välttämättä ole mitään käsitystä terveellisestä ruokavaliosta tai siitä miltä tuntuu voida hyvin aletaan ohjeistamaan yhdestä ääripäästä toiseen. Oman kokemuksen perusteella suurin osa ihmisistä, jotka alkaa muuttamaan elämäntapojaan, hyötyy jo muutamasta pienestä muutoksesta – joita sitten ajan kuluessa lisätään aina tarpeen mukaan vieden tilannetta aina vaan parempaan suuntaan.

Terveelliset valinnat eivät ole vaikeita, vaan hyvin simppeleitä, mutta kaikki eivät tunnu opettavan ja ajattelevan samoin. Aivan kuin hifistelystä olisi tehty omanlaisensa trendi – siispä monesti helpolla ja normaalilla tavalla tehdyt muutokset voi tuntua ihmisistä ikään kuin huijaamiselta, kun ei tarvitsekkaan muuttaa koko ruokavaliota ja arkea kertaheitolla.

Mutta ne helpot ja normaalit muutokset on ne, jotka loppupeleissä kantaa pisimpään hedelmää.

Toki hifistelen välillä itsekkin ja monet mun bloginkin kirjoitukset voidaan laskea hifistely -kategoriaan. Ja hifistelyhän tarkoittaa meille kaikille eri asioita. Joillekkin jo mun puhdas ruokavalio, johon ei kuulu valkaistua vehnää tai sokeria eikä liiemmin maitotuotteitakaan, on sellainen. Hifistelylle nimittäin on oma paikkansa ja se on halu/tarve: halu parantaa unenlaatua, halu optimoida lihaskasvua, halu tehostaa keskittymiskykyä, halu elvyttää hormonitoimintaa.. ymmärrätte varmaan mun pointin.

Näitä ei kenenkään tarvitse tehdä voidakseen paremmin, mutta useimmiten ”nälkä kasvaa syödessä” ja saatuaan hyvän, omaa hyvinvointia tukevan pohjan arjelleen ja siten lisää energiaa, monet alkavat kiinnitämään huomiota myös näihin yksityiskohtiin. Ja sehän on ihan parasta! Kuka nyt ei haluaisi voida niin hyvin, kuin mahdollista? Varsinkin kun pienellä panostuksella saa niin paljon hyvää aikaan?

Mutta kuten jo sanoin, ollakseen järkevää hifistely vaatii hyvinvointia tukevan pohjan. Lähtökohdat on aina ne mitkä ratkaisee, kun lähdetään tekemään parempia valintoja. Toiselle se on annoskokojen muuttamista ja toiselle taas taukojumppaa, joillekkin puolestaan hetken treenilepo on parasta mitä voi itselleen tehdä. Tuskin se kuitenkaan kenellekkään on kymmentä eri purkkia ja purnukkaa, joiden avulla parin viikon päästä ollaan kuin uusia ihmisiä?

Syy miks tää aihe menee mulle jotenkin tunteisiin piilee varmaan siinä, että mun mielestä hyvinvoinnista pitäisi tehdä valtaväestölle entistä helpommin lähestyttävä asia. Niin, että kynnys uusien juttujen kokeiluun madaltuisi ja ihmisten uteliaisuus omaan hyvinvointiin kasvais entisestään – enkä päinvastoin välillä itsestäkin aivan ihmeellisiltä kuulostavien hullutuksien vuoksi.

Tottakai jokainen saa tehdä asiat omalla tavallaan, mutta tuntuu hassulta että asioista tehdään monimutkaisia ja vaikeasti lähestyttäviä. Monelle jopa resurssien puolesta mahdottomia toteuttaa, esimerkiksi rahallisesti. Sulle, joka mietit vaatiiko terveellinen elämäntapa paksua lompakkoa ja koko elämän kääntämistä ylösalaisin haluan sanoa yhden sanan ja se on EI.

Mitä mieltä sä oot? Onko hyvinvointi mennyt trendinä ”yli”?

Yksi inspiroivin esimerkki onnistuneesta elämäntapamuutoksesta on ehdottomasti Jenny, joka on kirjoittanut aiheesta paljon blogissaan. Eikö kuulostakkin ihanan yksinkertaiselta?! Sitä se nimittäin parhaimmillaan ja oikein tehtynä onkin. Jennyä pitkään seuranneena en voi kuin ihailla Jennyn rentoa otetta ja tietynlaista tavallisuutta tän kaiken suhteen – tulee ihan tosi motivoitunut olo, että vitsi mäkin pystyn mihin vaan!! 😀

Xoxo,
Aino


Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto