Kasvun paikka, 2015

Kasvun vuosi, 2015Perhe <3 Kasvun vuosi, 2015Ystävät..Kasvun vuosi, 2015 ..ystävät <3Kasvun vuosi, 2015Asennemedia!Kasvun vuosi, 2015Ja ystävät <3Kasvun vuosi, 2015Ystävät & yhteinen kirjaprojekti <3Kasvun vuosi, 2015Liikunta & lempeysKasvun vuosi, 2015Nautiskelu, seikkailuKasvun vuosi, 2015Reissut, uudet kokemukset!Kasvun vuosi, 2015Budapest & ystävät! Body - tyttöjen hyvinvointikirjaEnsimmäinen oma kirja 🙂Kasvun vuosi, 2015Blogin awards-sijoitus!Kasvun vuosi, 2015Berliini & ystävä <3Kasvun vuosi, 2015Koti <3  Kasvun vuosi, 2015Liikunta, riemu, elämänilo <3

Näin joululoman jälkeen kärsin pienestä kirjoittajan blokista – ongelma ei oikeastaan piile siinä, ettei ois mitään mistä kirjottais vaan mulla on lähinnä vaikeuksia miettiä mistä sitä oikeen alottais. Siispä aloitetaan ottamalla pieni pikakelaus kuluneeseen vuoteen 2015.

Mitä vuodesta jäi käteen?

Mun koko vuosi oli aika levoton. Tapahtui paljon ja kaikenlaista, mutta aika vähän mitään ”pysyvää”. Tosin koko vuoden ajan oon majaillut samassa osoitteessa, joten se lienee lasketaan plussaksi edellisen vuoden neljän osotteen jälkeen – hahha!

Levottomuus ei oo ollu mitenkään huono asia, vaan päin vastoin. Oon tutustunut paljon uusiin ihmisiin, saanut hienoja työtilaisuuksia, opiskellut, julkaissut kaksi kirjaa ja tärkeimpänä: etsiessäni itseäni, oon oppinut elämästä valtavan paljon. Musta on ollut ihana oivaltaa aina vaan uusia asioita, tulla yhä tietoisemmaksi ympäristöstäni ja itsestäni, kokea onnentunteita ja antaa tilaa myös negatiivisillekkin asioille.

Vuoteen onkin mahtunut paljon tunteita, laajalla skaalalla. Suurin juttu on tietysti ollut mun rikkinäinen jalka ja sen kohtalo, jota jännitettiin koko kevät ja johon loppuviimein alistuin – minkä jälkeen syksyllä kuin ihmeen kaupalla sain kirjoitettua kohtalon uusiksi. Riemua, surua, ahdistusta, epätoivoa ja ennenkaikkea vahvaa uskoa itseensä, päämäärätietoa ja tahdonvoimaa. Ikinä ei kannata sanoa ”ei koskaan”.

Liikunnan suhteen oon oppinut olemaan itselleni lempeämpi ja oon vihdoin oppinut sisäistämään, ettei mun tarvi olla mikään kone. Superihminen ja siten vaatia itseltäni mahdottomuuksia. Elämässä tapahtuu asioita, joita me ei voida hallita ja ainoa mihin voidaan vaikuttaa on se, miten otetaan ne asiat vastaan. Annetaanko niiden lannistaa, vai otetaanko niistä voimaa seuraaviin taisteluihin? Mä mielummin valitsen jälkimmäisen 🙂

Vuoden aikana opin, ettei koskaan kannata tyytyä mihinkään. Tyytyä unelmoimaan ja odottelemaan. Pitää uskaltaa kuunnella intuitiotaan, kokeilla rohkeasti omia siipiään ja ottaa opiksi kokemuksista – nöyrtyä tarpeen tullen ja vahvistua. Aion jatkaa sitä samaa, joidenkin mielestä levottomalta tuntuvaa haahuilua, niin kauan kunnes aika on kypsä.

Aion elää ensi vuodenkin yhtä vapaana, säilyttäen uteliaisuuteni ja pitää mieleni avoimena. Se olkoon mun ainut lupaus vuodelle 2016.

<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

Aino

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta