Ja minähän pystyn!

Ja minähän pystyn!
Kuva: weheartit.com

Kerroin eilen saapuneeni Gapang Beachille, pienelle Pulau Wehin saarelle Pohjois-Sumatralle. Kuten jo kerroin täällä on juuri sellaiset, upeat puitteet joita lomaltani hain, mutta myös jotain muuta kokemisen arvoista. Tää ranta on nimittäin sukeltajien suuressa suosiossa ja sitä mäkin tulin tänne harrastamaan!

Mut tiiättekö mitä eilen kävi? Ekan kerran, kun olin vedessä ja oltiin kokeiltu kaikki turvatoimenpiteet läpi, mulle kävi jotain hassua. Veden alla mä rupesin panikoimaan. Tasaisen, rauhallisen hengittämisen sijaan en hengittänyt ulos tarpeeksi minkä seurauksena musta tuntui, että happi loppuu kesken. Oli pakko päästä ylös.

Yritettiin hommaa pari kertaa vielä sen jälkeen ja lopulta, kun mun naama oli ihan kalpea, päätettiin ottaa pieni lepotauko. Olin niin pettyny itteeni! Ihan käsittämättömän pettynyt. Kaikki tekniset hommat meni hienosti, mutten kyennyt rentoutumaan – en sitten millään. Mä rakastan ajatusta sukeltamisesta ja vedenalaisesta maailmasta, mutta sen saavuttaakseni mun on huomenna tehtävä jotain toisin: mun on luotettava.

Aino
Mä oon maailman huonoin tekemään asioita, joissa en oo hyvä. Mutta loppupeleissä aika harva on seppä syntyessään ja joidenkin juttujen kanssa pitää vaan tehdä enemmän töitä onnistuakseen – niin se vaan menee. Tärkeintä on, ettei luovuta.

Sama juttu pätee elämässä ihan kaikessa. Jos jotain haluaa, on sen eteen tehtävä töitä. Pitää mennä yli omien mukavuusalueiden ja kohdata omat ennakkoluulot sekä pelot, noustava niiden herraksi. Oon oppinut sen sata kertaa kantapään kautta ja varsinkin treenaamisen suhteen! Välillä pitää nöyrtyä ja antaa tilaa itselleen kasvaa, jotta voi saavuttaa jotain isompaa.

Treenaamisen suhteen oon oppinut nauttimaan hommasta, joka alkuperää oli mulle vaan keino pudottaa painoa. Painoa, jonka vähäisen merkityksen mun elämänlaadulle oon onneksi onnistunut tajuamaan ja tajunnut, ettei ulkonäkö merkkaa. Vaikka oonkin tällä hetkellä paljon pehmeämmässä kunnossa kuin vuosi sitten, en oo itseeni pettynyt. Oon itseeni pettynyt, jos en huomenna pue märkäpukua päälle ja tee parastani! Se on saletti se.

Joskus homma takkuaa eikä kaikki aina suju kuin tanssi, mutta parhaiden asioiden eteen täytyy välillä tehdä töitä. Ja uskokaa tai älkää: työ kyllä palkitsee tekijänsä.

<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa

Aino

2 vastausta artikkeliin “Ja minähän pystyn!”

  1. Voi Aipe muru! Kyllä sä vielä sukellat, se on just näin että uudestaan vaan pää edellä puuhun niin kauan että meet läpi siitä. (:D Vai menikö tää vertaus jotenkin toisin)

    Hali <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta