Itsekuria vai itsensä kiusaamista?

Välipalat - Virtaa SuperfoodeistaVälipalat - Virtaa SuperfoodeistaVälipalat - Virtaa Superfoodeista

Kuinka moni teistä on viettänyt sokeritonta tai herkutonta tammikuuta? Entä tipatonta?

Mä oon ollut reippaasti tammikuun ilman kaikkea edellämainittua ja vielä on kolme viimeistä päivää jäljellä. Kielsin itseltäni myös raakasuklaan, koska halusin todistaa itselleni että pystyn olemaan kuukauden ilman sitä.

Ihmismieli on siitä outo, että heti kun itseltään kieltää jotain siitä tulee älyttömän houkuttavaa. Sitä huomaamattaan ajattelee ”kiellettyä hedelmää” entistä useammin ja kiusaa itseään ajatuksilla sillä herkuttelusta. Parhaiten onneksi pärjää, kun pitää itsensä kaukana kiusauksista eikä kierrä kaupassa karkkihyllyn kautta tai laita perjantai-iltana bilettäjäystävälleen viestiä – todennäköisyys karahdukseen on monissa tapauksissa normaalia suurempi.

Oon myös kuluneen kuukauden aikana viettänyt useita paastopäiviä ja niiden kautta oon oppinut huomaamaan, kuinka paljon syöminen ja siihen liittyvät asiat on mulle ennemminkin tapoja kuin tarpeita – kuten monet muutkin asiat, jotka meidän elämää pyörittää.

Kuluneella viikolla on ollut useita tilanteita, jolloin mun itsekuri on ollut tiukilla. Tytöt houkutteli tekemään raakasuklaata, workshopissa oppilaat tarjos mulle omia tuotoksiaan, hengasin toimistolla kakkutehtaan pyöriessä vieressä ja tiistaina töihin mennessä pöydät notkui herkkumaistiaisia.

Kiusaus on ollut suuri, mutta voin ylpeänä sanoa pitäneeni valitsemani tiukan linjan. Väsyneenä tosin teki mieli sortua, mutta selvittyäni tilanteista ilman herkkupalaa tiedän pystyväni siinä myös jatkossa – aina niin halutessani.

Tälläiset kuukauden lakkoilut on hyviä startteja, mutta jos kuun vaihtuessa homma palaa entisille raiteille oli kuukauden itsensä kiusaaminen turhaa. Eikä kannata masentua, jos et pystynyt olemaan kuukautta ilman sokeria/herkkuja. Mielummin kannattakin vähentää päivä päivältä pieniä määriä, tehden joka päivä muutaman paremman valinna ja vähitellen, viikko viikolta, korvaamalla herkkuja oikealla ravinnolla sekä karsimaan turhaa sokeria pois ruokavaliosta. Todennäköisemmin aikaa kuluu pidempään kuin kuukauden, mutta lopputulos on pysyvämpi: parhaassa tapauksessa jopa lopun ikää kestävä.

Mä odotan jo innolla sunnuntaita, jolloin raakasuklaa tulee taas osaksi mun arkea. Rakastan suklaata! Sen sijaan muut herkut, kuten sipsit, karkit ja jäätelöt, pysyy jatkossakin poissa kuten tavaksi on tullut ja herkkuhampaan kolottaessa pyöräytän totuttuun tapaan terveysjäätelöä tai nautiskelen palan ravinteikasta raakakakkua.

Tiesittekö muuten, että makeanhimo voi johtua myös omasta kehotyypistä? On siis täysin luonnollista, että toiset himoitsee makeaa toisia enemmän – ihan tarpeestakin, ei pelkästään tottumuksesta.

<3 Aino

PSST! Kuvat on meidän kirjan ”Välipalat – Virtaa Superfoodeista” kuvauksista. Aikamoisia herkkuja, eikö? Ja vielä terveellisiä! Mums.

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa

Aino

4 vastausta artikkeliin “Itsekuria vai itsensä kiusaamista?”

    • Tipattomasta peukku täältä! Sokerittomuus onkin oikeasti todella vaikea homma ja harva siitä pystyy täysin kertaheitolla luopumaan. Olenkin luonnostelemassa aiheesta postausta ja samalla kokoan yhteen vinkit miten siitä voi päästä vähitellen eroon 🙂

  1. Itsellänikin on pitänyt tiukka linja koko tammikuun, myös ns. hyvien herkkujen kuten raakasuklaan kera. Oon haastanu itseäni syömään enemmän sitä ”kunnon ruokaa” mikä jää harmittavan usein toissijaiseksi, jos päivän mittaan tulee naposteltua kaikkea pientä – olkootkin sitten terveellisiä naposteltavia! Tämmöiset lakot ja haasteet on ihan hyviä tapoja ravistella omia tottumuksia ja näyttää itselleen, että minä tosiaan pystyn ihan mihin vaan haluan 🙂 Ps. Ihanan näkönen tuo teidän uus kirja, pitää etsiä se omiin kätösiini asap. Onneks olkoon kirjailijakaima! 😉

    • Joo! Mulla vähän sama. Tosi paljon oon korvannut oikeita aterioita raakaherkuilla ja vaikka ne terveellisiä onkin niin kyllä ne oikeat ateriat on silti niitä fiksumpia valintoja. Varsinkin sen ainaisen napostelun sijaan. Raakasuklaan kanssa oon pysynyt tiukkana ja oon ihan älyttömän ylpeä siitä kyllä, vaikka myönnän odottavani sunnuntaita kuin kuuta nousevaa – hahha 😉

      Ja iso kiitos! Oon siitä kyllä todella ylpeä, se on ihan uskomattoman kaunis ja sisältö on suoranainen herkku. Namsk!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta