Hyvinvointia vai hifistelyä?

Musta on ollut ihana seurata vuosien ajan paraatipaikalta, miten hyvinvoinnista on tullut yhä useammalle ihmiselle entistä tärkeämpi ja kiinnostavampi asia – sellainen, johon halutaan panostaa. Jokaisella meillä on omat motiivimme pitää itsestämme hyvää huolta, jotka yleensä ohjaa meidän päivittäisiä valintoja ja määrittää meidän käsityksestämme hyvinvoinnista ja terveydestä.

Itseensä panostaminen ja itsestään huolta pitäminen on yksi parhaista sijoituksista mitä tehdä, se on varma.

Oman kiinnostuksen ja työnkin puolesta seuraan tietysti myös paljon hyvinvointiin liittyvää keskustelua ja oon myös tutustunut enemmän alan kaupalliseen puoleen. Tottakai on hyvä tarjota apua ja omaa osaamistaan muiden tueksi (tätähän teen itsekkin), mutta yhtä asiaa en ymmärrä. Milloin hyvinvoinnista on tullut hifistelyä? 

Musta tuntuu jotenkin täysin absurdilta, että ihmisiä joilla ei välttämättä ole mitään käsitystä terveellisestä ruokavaliosta tai siitä miltä tuntuu voida hyvin aletaan ohjeistamaan yhdestä ääripäästä toiseen. Oman kokemuksen perusteella suurin osa ihmisistä, jotka alkaa muuttamaan elämäntapojaan, hyötyy jo muutamasta pienestä muutoksesta – joita sitten ajan kuluessa lisätään aina tarpeen mukaan vieden tilannetta aina vaan parempaan suuntaan.

Terveelliset valinnat eivät ole vaikeita, vaan hyvin simppeleitä, mutta kaikki eivät tunnu opettavan ja ajattelevan samoin. Aivan kuin hifistelystä olisi tehty omanlaisensa trendi – siispä monesti helpolla ja normaalilla tavalla tehdyt muutokset voi tuntua ihmisistä ikään kuin huijaamiselta, kun ei tarvitsekkaan muuttaa koko ruokavaliota ja arkea kertaheitolla.

Mutta ne helpot ja normaalit muutokset on ne, jotka loppupeleissä kantaa pisimpään hedelmää.

Toki hifistelen välillä itsekkin ja monet mun bloginkin kirjoitukset voidaan laskea hifistely -kategoriaan. Ja hifistelyhän tarkoittaa meille kaikille eri asioita. Joillekkin jo mun puhdas ruokavalio, johon ei kuulu valkaistua vehnää tai sokeria eikä liiemmin maitotuotteitakaan, on sellainen. Hifistelylle nimittäin on oma paikkansa ja se on halu/tarve: halu parantaa unenlaatua, halu optimoida lihaskasvua, halu tehostaa keskittymiskykyä, halu elvyttää hormonitoimintaa.. ymmärrätte varmaan mun pointin.

Näitä ei kenenkään tarvitse tehdä voidakseen paremmin, mutta useimmiten ”nälkä kasvaa syödessä” ja saatuaan hyvän, omaa hyvinvointia tukevan pohjan arjelleen ja siten lisää energiaa, monet alkavat kiinnitämään huomiota myös näihin yksityiskohtiin. Ja sehän on ihan parasta! Kuka nyt ei haluaisi voida niin hyvin, kuin mahdollista? Varsinkin kun pienellä panostuksella saa niin paljon hyvää aikaan?

Mutta kuten jo sanoin, ollakseen järkevää hifistely vaatii hyvinvointia tukevan pohjan. Lähtökohdat on aina ne mitkä ratkaisee, kun lähdetään tekemään parempia valintoja. Toiselle se on annoskokojen muuttamista ja toiselle taas taukojumppaa, joillekkin puolestaan hetken treenilepo on parasta mitä voi itselleen tehdä. Tuskin se kuitenkaan kenellekkään on kymmentä eri purkkia ja purnukkaa, joiden avulla parin viikon päästä ollaan kuin uusia ihmisiä?

Syy miks tää aihe menee mulle jotenkin tunteisiin piilee varmaan siinä, että mun mielestä hyvinvoinnista pitäisi tehdä valtaväestölle entistä helpommin lähestyttävä asia. Niin, että kynnys uusien juttujen kokeiluun madaltuisi ja ihmisten uteliaisuus omaan hyvinvointiin kasvais entisestään – enkä päinvastoin välillä itsestäkin aivan ihmeellisiltä kuulostavien hullutuksien vuoksi.

Tottakai jokainen saa tehdä asiat omalla tavallaan, mutta tuntuu hassulta että asioista tehdään monimutkaisia ja vaikeasti lähestyttäviä. Monelle jopa resurssien puolesta mahdottomia toteuttaa, esimerkiksi rahallisesti. Sulle, joka mietit vaatiiko terveellinen elämäntapa paksua lompakkoa ja koko elämän kääntämistä ylösalaisin haluan sanoa yhden sanan ja se on EI.

Mitä mieltä sä oot? Onko hyvinvointi mennyt trendinä ”yli”?

Yksi inspiroivin esimerkki onnistuneesta elämäntapamuutoksesta on ehdottomasti Jenny, joka on kirjoittanut aiheesta paljon blogissaan. Eikö kuulostakkin ihanan yksinkertaiselta?! Sitä se nimittäin parhaimmillaan ja oikein tehtynä onkin. Jennyä pitkään seuranneena en voi kuin ihailla Jennyn rentoa otetta ja tietynlaista tavallisuutta tän kaiken suhteen – tulee ihan tosi motivoitunut olo, että vitsi mäkin pystyn mihin vaan!! 😀

Xoxo,
Aino


Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto

Aino

Yksi vastaus artikkeliin “Hyvinvointia vai hifistelyä?”

  1. Olipa kiva postaus!
    Ja olipa hauska löytää itsensä siitä, kiitos Aino!

    Oon varmasti itsekin joskus sortunut hifistelemään eri asioilla, mutta tämä elämäntapamuutos on tosiaan tehty pienillä muutoksilla. Ja kuten tänäänkin mietin aamulla, niin vaikka aluksi mietin toki kilojakin, niin aika nopeasti motiiviksi alkoi nousta se, mistä itselle tulee hyvä olo. Kaikki on sallittua, mikään ei ole kiellettyä, mutta kun aloin löytää niitä itselle hyviä asioita, jotka tekevät olosta hyvän, niin ne asiat, jotka moni itseltään kieltää, ovat jääneet vähemmälle kuin huomaamatta ja ilman mitään ponnisteluja.
    Olenkin sun kanssa tismalleen samaa mieltä, terveelliset valinnat eivät ole vaikeita, vaan simppeleitä. Joskus ne voi olla niin naurettavan pieniä asioita, ettei niihin ehkä ryhdytä, siks just, kun kuvitellaan, että elämäntapojen muuttaminen pitäisi olla jotenkin jotain enemmän ja paremmin ja massiivisempaa.

    Ja vielä kun motiivina jos ei alussa heti niin jossain vaiheessa on hyvä olo, niin ei ole pelkoa, että niihin huonompiin elämäntapoihin sitten haluaisi palata. Se ei vain ole vaihtoehto eikä käy edes mielessä.

    Ihanaa viikon jatkoa sulle <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 8
Tykkää jutusta