Hyvästi, hiilarimörkö!

 
Yks vaikeimmista asioista, joita oon viime syksyn jälkeen joutunut opettelemaan uudestaan on hiilihydraattien syöminen – ihan oikeasti 😀 Ensimmäisen kerran kun rupesin ajattelemaan painon pudottamista karppasin muutaman kuukauden – elin siis vähillä hiilareilla ja se toimi, tosin heti karppauksen loputtua palasivat kilotkin hiljalleen. Silloin muhun taisi iskostua ajatus hiilihydraattien pahuudesta.. ja onhan sitä viimeiset vuodet syötetty mediassakin kokoajan.
 
Musta tuntuu että en oo ainoa, joille ajatus hiilareiden syömisestä on hieman kieroutunut? 😀
 
Nykyään mua harmittaa se, kuinka huonoon maineeseen hiilihydraatit on saatettu. Meidän kroppahan ei vaan yksinkertaisesti toimi ilman niitä! Ihmisten tulis muistaa, että niitä hyviäkin hiilihydraatteja on ja niitä kannattaa sisällyttää omaan ruokavalioonsa 🙂
 
Elin pitkään tosi niukkahiilihydraattisella ruokavaliolla – kotiin en ostanut leipää, pastaa tai edes mysliä. Kaurapuuro oli ainut viljatuote mistä en luopunut – onneksi 🙂 Sain siis päivittäiset hiilihydraattini lähinnä kasviksista ja hedelmistä. 
 
Kesällä, kun elämäntapani levisivät käsiin söin paljon hiilareita – ja nimenomaan niitä höttöhiilareita.. croissantteja, leivoksia, sipsejä, karkkeja, keksiä, vaaleaa leipää ja pastaa..mmmm! Voitte uskoa millainen turvotus yhdessä alkoholipainotteisen elämäntyylin kanssa tästä seurasi 🙂 Hiilarimörkö taisi kasvaa kasvamistaan, kun syksyllä tajusin mihin kuntoon olin itseni saanut. 
 
 
Edelleenkin opettelen vielä lisäämään hiilihydraattien määrää ruokavaliooni. Hiilihydraatit on kuitenkin meidän elimistön tärkein energianlähde ja nyt vielä, kun harrastan paljon aerobista kulutan sitä normaalia enemmän. Koska hiilihydraatit on välttämättömiä elimistön toiminnan kannalta myös keho osaa muodostaa sitä – proteiineista.. eli jos hiilihydraatteja ei saa ravinnosta tarpeeksi, menee osa proteiineista ”hukkaan” eikä rakennusaineiksi, jotta haba kasvaisi 🙂
 
Höttöhiilareita en sisällytä ruokavaliooni edelleenkään, mikä on mielestäni suositeltavaa. Mutta täysjyvätuotteet ovat tulleet osaksi arkea – spagettia, riisi+ohra -sekoitusta ja ruisleipää. Unohtamatta sitä ahhh niiin ihanaa kaurapuuroa, josta edes hiilarimörkö ei saanut mua luopumaan 🙂 Vielä kun syö päälle paljon kasviksia ja hedelmiä, niin kroppa kiittää ja energiat menee sinne minne kuuluukin.
 
Ilman viljatuotteitakin toki pärjää sillä eihän ne ole ainoa hiilihydraattien lähde. Mutta jos kuluttaa paljon on myös pakko syödä paljon, jos haluaa voida hyvin. Porkkanoita saa syödä aika paljon saadakseen saman energiamäärän entä parista palasta ruisleipää 😛
 
Pikkuhiljaa opettelin siis lisäämään hiilareita lautaselle ja huomasin, että vaikutukset on ainoastaan positiivisia. Sieltä se mun energianlähde löytyi, kaupan viljatuotehyllyltä! Tarkka olen edelleenkin siitä, millaisia hiilihydraatteja suuhuni pistän – täysjyvätuotteet on siis lemppareita ja tällä mun kulutusmäärällä niitäkin saa vedellä aikamoisia lautasellisia 🙂
 
 
 
Niin… tarkka ja tarkka – tässä se mun ”paheeni” sitten, olkaa hyvä 😉 Vaikka karkki muhun ei uppoa enää entiseen malliin niin leivoksista kyllä tykkään – varsinkin itsetehdyistä. Yleensä leivon terveellisemmin eli korvaan jauhoja/rasvoja/sokereita paremmilla vaihtoehdoilla, mutta sillointällöin käytän ihan rehelisesti perinteisiä aineksia. Kun ruokavalion muuten pitää balanssissa on herkuttelukin kohtuullisuuden rajoissa mun mielestä erittäin sallittua ja ehkä jopa suotavaakin. Ei ne höttöhiilaritkaan mitään myrkkyä ole 🙂
Aino

23 vastausta artikkeliin “Hyvästi, hiilarimörkö!”

  1. Niin hyvin kirjoitettu tää postaus! Mullakin on ollut hieman ongelmia noiden hiilareiden kanssa, tiedän miten tärkeitä ne on (varsinkin kun itse treenaan maratonille), mutta silti ns. pelkään niitä 🙂

    • Jep, tuttu tunne! Arvasin, etten oo yksin hiilarimörköni kanssa 🙂 Ja mahtavaa – tsemppiä maratonille, milloin aiot juosta? 🙂

    • 4.5 olis tarkoitus lähteä juoksemaan, tosin korjaan että tiedossa on siis PUOLImaraton, unohdin mainita sen 🙂

    • Nonniin ei muutaku tsemppiä! Puolikkaasta se varmaan kantsii alottaakkin 🙂 Itelläki himottais juosta se, saa nähä kuin käy:)

  2. siis rakastan tätä sun blogia. kirjoitat jatkuvasti aihepiireistä, jotka koskettavat omaakin elämääni. tää hiilarimörkö on itelläkin ollut matkassa mukana jo vuosia ja vaikka nykyään syönkin hiilaria päivittäin, niin tiedostan, etten liikuntamäärini nähden tarpeeksi. kyllä huomaa, jos on edellisenä iltana syönyt vaikka pizzan, mitä en siis usein tee, niin seuraavana päivänä treeni kulkee ihan eri tavalla! normaaliruokavaliossa on paljon kyllä hedelmiä ja kasviksia, mutta esim leivät sun muut jostain syystä on jääneet. välillä ehkä syön, mutta ehkä liian rahkalinjoilla aina mennään. esim. aamupalalla olisi hyvä opetella syömään sitä puuroa!ja musta on niin ihanaa, että on olemassa tämmönen hyvinvointiblogi, joka ei ole niin mustavalkoinen. on ihana nähdä, kuinka hyvin voit ja minkälaisia tuloksia olet saanut aikaan, mutta silti sallit itsellesi joitain ihan perinteisiä herkkujakin ja vielä painotat, mikä on myös omasta mielestäni niin kovin totta, että herkuttelu on joskus myös oikeasti ihan toivottavaa.kiitos tästä postauksesta, nyt alankin oikeasti tarkkailemaan että sitä hiilaria tulisi enemmän!=)

    • Jep, kyllä mäkin aina ”mättöpäivien” (eli kun käyn porukoilla syömässä pussillisen leipää hahha :D…) jälkeen oon hoksannu, kuinka kroppa on jaksanu sitten paremmin 🙂 Kiitti taas Senja <3 Mä oon itse aikoinani ollu itelle liian ankara, joka ei oo koskaan johtanut mihinkään hyvään – tahdon, että ihmiset muistaa nauttia ja herkutella – pitää elämän tasapainossa 🙂 Ihanaa, että se välittyy!

  3. Mulla on myös nihkeä suhtautuminen hiilihydraatteihin, kiitos median parin vuoden vouhotuksen asiasta. Riisiä,perunaa ja pastaa välttelen koska niiden syöminen on oikeesti tullut mulle jotenkin tosi vaikeaksi. mut ruisleipää jonkun verran onneks syön päivittäin ja -jogurttia!!! En jotenki tajua että myös maustetun jogurtti sisältää hiilihydraatteja joten vetelen sitä 😀 haluisin päästä tosta jogurtista eroon ja alkaa syömään maustamatonta. Ja saamaan ne perunat ja täysjyväpastat takaisin ruokavalioon, en ymmärrä miten ne voi aiheuttaa ahdistusta, sillä en ole edes karpannut ikinä! :O juu, et ole yksin asian kanssa.

    • Tää on just sitä omilt mukavuusalueelta pois siirtymistä.. pitää vaan opetella ottamaan sitä lautaselle ja vedellä ääntä kohden. Oikeasti syömisen lisääminen on ihan yhtä vaikeaa, entä laihduttaminen – siitä ei pääse yli eikä ympäri. Juurtuneiden tapojen muuttaminen ei koskaan käy ihan sormia napsauttamalla, varsinkin kun ne on iskoutunu alitajuntaan niin pahasti :/ Tsemppiä, kyllä se ruokavalio siitä tasapainottuu ajan kanssa 🙂

  4. Täällä ihan sama juttu! 🙂 En tietoisesti ole jättänyt niitä pois, en vaan tykkää siitä olosta mikä tulee hiilihydraattipitoisista lisukkeista, niin kun esim just riisi, pasta ja peruna. Leipä menee mutta siltikään sitä ei tule syötyä 😮 Olipa kiva kannanotto tämä, sai pohtimaan omaa suhdettaan taas näihin muka hirveän pahoihin hiilareihin. Treenin kannalta ois hirveen hyvä tietty että lisäis hiilareiden määrää ainaskin päivän ajaksi.

    • Hmm, mulla ei oikeastaan tuu edes sellaista pöhnää? 🙂 Siis jostain pullan mässäämisestä tulee kamala turvotus, mutta normiannos esim riisiä tai spagettia ei kyllä tunnu missään. Hassu juttu sinällään, nimittäin muistan että aikoinaan mulla oli just toi sama fiilis hiilareista?! :DAinut juttu minkä oon hiilareiden lisäämisestä huomannut, että ruokapäikkärit on nykyään sellaista ”tyrmäunta” 😀

    • Joo ja mä en siis lepopäivinä hiilareita oikein lisukkeina syö.. kulutuksen mukaan, rankan treenin jälkeen enemmän ja kevyinä päivinä vähemmän!

    • Mulla tulee nykyään 😮 En tiedä johtuuko siitä, että kun niitä ei enää nykyään syö ja sitte kun syö niin vetää niin jäseniin. Tosiaan, reenipäivinä extrahiilarit ei ois kyllä pahitteeks. :>

    • Jep, veikkaan kanssa että tottumiskysymys! 🙂 Mulla ainakin sopivassa suhteessa syödyt hyvät, hitaat hiilarit ei tunnu missään. Sipsit ja ranskanleipä nyt on turvotuksensa kanssa sitten aivan omaa luokkaansa.. ;D

    • Mun piti kysyä samaa et miten sun vatsa on suhtautunut noihin hiilarien lisäämiseen? Kun mun mielestä ne helposti turvottavat, sillä faktahan on ne keräävät nestettä oli sitten höttö- tai kunnon hiilarit kyseessä. Ja entä isommat ruokamäärät? Kun kyllähän nekin väkisin alkaa päivän mittaan vatsassa painamaan 😀 miten sun kroppa on reagoinut/ ootko huomannut jotain eroa?Epäilen et mun pitäis lisätä hiilareita ruokavaliooni mut toivon samalla et mun litteä vatsa säilyy 😀 (myös aterioiden jälkeen, ei vain aamulla kun vatsa on tyhjä xD)

    • Siis mähän syön kulutukseni mukaan, joten kaikki mikä menee suusta alas kyllä kuluukin 🙂 Ei oo mitään pöhötysfiiliksiä tai turvotusta kyllä tullut, ei sitten ollenkaan! Ja ruuan lisäämisen jälkeen mun mahasta on vaan tullut entistä littanampi 😀 En oo kyllä tullut ajatelleeksi, että miltä se heti ruokailun jälkeen näyttää..?! Voi olla että sillon ei oo ihan littana, mutta ruuansulatus ja imeytymisprosessithan kyllä etenee hurjaa vauhtia kun kaikki toimii kropassa niinkuin pitääkin :)Mähän siis syön n.3 tunnin välein eli mahalaukku on tyhjentyy aina lähes täysin aterioiden välissä 🙂

  5. Äh kirjotin tänne mun ekan kommentin ikinä ja oikein pitkän, mutta kännykän kanssa oli ongelma eikä se tullut(ainakaan näy vielä) kirjoitan siis uusiksi…Oon siis lukenut tätä blogiasi n. 2kk ja tykkään aivan älyttömästi!:) Ensinnäkin, kirjoitat hyvää kieltä ja oikein, sekä sun teksti on mukavaa luettavaa, peukku siitä! Sun mielenkiinnon kohteesi on myös näköjään täysin samat – ruuanlaitto on munkin intohimojani ja siksi on kivaa, että täällä on reseptejä eikä vaan kuvia vihanneksista, tonnikalasta ja riisistä 😉 Vaikka ei siinä mitään pahaa ole:) Annat itsestäsi tosi fiksun, kypsän ja aidon kuvan, kiva ettei täällä tule ikinä sellanen tunne, että pitäisit tätä siksi, että voisit postata kuvia per****täsi tai vatsastasi siksi, että haluat esitell’ä niitä ja kerätä kehuja.:)Jotenkin kaikki vaan kohdallaan!Ja ainiin, tämä hiilarimörkö-kirjoitus oli kirsikka kakun päällä! 😀 karsin hiilareita lähes minimiin 3 vuoden ajan ja nyt epäröin koko ajan, kun mietin ruokailujani.. Tiedän, että tarvitsen niitä, mutta pelkään kerääväni ylimääräistä, jos niitä syön. Olen vaihtanut jo minihiilarileivän 100% ruisleipää, olen ylpeä!:D täysjyväspaghettiakin on tullut syötyä, mutta vaikeeta on ollut! Tää oli todella kivaa luettavaa, antaa rohkaisua lisätä niitä hiilareita 😉 KIITOS MAHTAVASTA BLOGISTA!!:)

    • Kiitos ihanasta kommentista <3 Mahtavaa, että tästä välittyy juuri sellainen fiilis mitä haluankin 🙂 Noniin, tuohan on jo askel parempaan suuntaan! 😀 Pienistä virtauksista syntyy suuri joki, kyllä se spagetinkin syöminen kohta helpottaa – usko pois. Itseä vieläkin hirvittää ne annoskoot, kun tuntuu että sitä hiilaria saa oikeasti syödä ihan urakalla:)

  6. Saanko kysyä, kuinka usein on mielestäsi ”suotavaa” vetää herkkuja? Mulla on melkein samat treenimäärät mitä sulla ja mitä nyt oon kuviasi katsonut niin ollaan suht samoissa mitoissa. Itse haluan kuitenkin herkutella viikonloppuisin, koska ajattelen, että se on ”sallittua” näillä treeneillä ja senkin takia, et viikon aikana sitä syö peruskotiruokaa terveellisesti. Nää mun herkuttelut ei oo sellaisia et ”vedetään suklaalevy + jätskipaketti + sipsipussi”, vaan enemmän haluan syödä ison cookien jos tekee mieli (mullakin lemppariherkut leivonnaiset 😉 ja tummaa suklaata pari palaa. Onko se susta liikaa, tai siis jarruttaako kehitystä liikaa..? Ihan vaan mielipidettäsi kyselen, ku itse haluaisi päästä huonosta omatunnosta veke. Kiitos mahtavasta blogista! 🙂 -veronica

    • No tottakai! Ei oo mun mielestä ollenkaan liikaa, mun mielestä just joku kerran viikkoon kohtuudella herkuttelu on oikeasti tosi jees 🙂 Buustaa kivasti aineenvaihduntaa – ennemmin mä koen sen hyödylliseksi entä haitalliseksi!

  7. Pakko kyllä vielä hehkuttaa nuita kuvan muffinsseja (muumikekseistä puhumattakaan 😉 )!! Ommoomm!! Kiitos ♡

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta