Home is where your heart is

Hihhiihii ja terkkuja Oulusta!

Mun lento lähti eilen Helsinkiin ilman mua – mulla ei ollu yhtään fiilistä vielä jättää Oulua ja tajusin, että mua tarvitaan Helsingissä vasta torstaina joten jatkoin lomaa vielä parilla ekstrapäivällä. Ja mä oon niiin onnellinen, täällä jos jossain on ihmisen hyvä olla! Ei velvollisuuksia, ei töitä, ei opiskelua vaan ainoastaan minä sekä kaikki ne ihanat jutut joita tehdä sekä vielä ihanammat ihmiset joiden seurasta nauttia. Voin muuten kertoa, että tää kolmen päivän postaamattomuus on ollu vaikeeta. Mä jätin tietokoneen kotiin ihan tarkoituksella ja oonkin kirjotellu mun puhelimen täyteen kaikenlaisia ajatuksia, joista haluan teile kertoa! Tää siis tulee nyt kostautumaan tälläsenä kilometripostauksena – koittakaa kestää. Koitan muistaa kertoa kaiken ja käynkin tätä postausta läpi mun instagram-kuvien (@makelaino) kautta, sillä enhän mä täällä mitenkään saa kuvia mun kameralta koneelle.. kuvasaastettakin tulossa siis myös myöhemmin, hahha!

Muutenkin ois kyllä paljon postausideoita (ja reseptejä, niitä varsinkin!) muhimassa päässä – jännä juttu miten ne ideat rupeaa syntymään kuin itsestään heti kun vaihtaa vähän vapaalle, mutta tää on nyt vähän haastavaa kun en saa oikeastaan mitään kuvattua teille.. hahha! Joskus se oma fiksuus ei aina ookkaan niin fiksua, mut enköhän mä jotain keksi.

Aamupala ennen koitosta – kalkkunamunakas avokadolla ja Four Sigma Foods:in Brain Poweria, hihhi!

Alotetaan perjantaista ja reissun virallisesta osiosta eli pääsykokeista. Pääsykokeet itsessään sujui tosi hyvin varsinkin jos miettii sitä kuinka paljon mä niihin kerkesin valmistautumaan. Faktahan nyt kuitenkin on se, että liikuntaa mä en edes tahdo opiskella pääaineena vaan ideaali ois terveyskasvatus ja sen sivuaineena sitten liikunta, hihhi! No mut kuitenkin – pääsykokeet siis meni hyvin ja niistä jäi tosi hyvä fiilis.

Tää Suomen koulutussysteemi vaan mun mielestä vaatis vähän kehittämistä. Nyt kun oon paljon jutellu mun kavereiden kanssa asioista niin oon oikeesti huomannut, kuinka harva opiskelee sitä alaa jota oikeasti haluaa – puhtaasti siitä syystä, että opiskelemaan on niin hankala päästä. Sitten mennään johonkin ”varavaravara”-vaihtoehtoon ja kun motivaatiota ei löydy, niin opiskelukaan ei suju ja kun opiskelu ei suju, niin hommat kasaantuu ja tulee stressiä. Rästihommia ja kokoajan on huono omatunto, mutta minkäs sille voi kun ei oikeasti kiinnosta?

Musta on ihanaa että Suomessa koulutus on ilmaista, mutta vielä parempi ois jos jokainen pääsis opiskelemaan just sitä alaa, jota haluaa – sen mukaan sitten miten opinnoista suoriutuu, niin joko sais jatkaa opintoja tai pääsis etenemään. Siinähän sitä sitten samalla oikeasti myös hoksais, että onko se haluama ala edes itseään varten! Joissain maissahan tällänen systeemi onkin ja mun mielestä se ainakin kuulostaa aika loistavalta, ainakin jos mietitään niitä jotka oikeasti haluaa opiskella ja kehittää itseään.aitienpaivaherkutHerkkujakin on tottakai tullu täällä tehtyä ja paljonkin. On niin ihana, kun on iso keittiö jossa pääsee tekemään mitä haluaa ja vielä siistimpää on se, että niitä herkkuja saa tarjoilla omille rakkaille! Äitienpäivän kunniaksi tein siis kolmea erilaista suklaata ja suklaa-mansikka-vaniljaraakakakun. Reseptit kehittelin ihan äitiä varten ja olinkin tosi ilonen, kun kaikki onnistui tosi hyvin ja herkut maistui kaikille ihan lapsia myöten, hihhi!

Resepti kakkuun tulossa sitten perästä! Samaten pari suklaajuttua myös sillä tein vahingossa aivan uskomattoman hyvää suklaata – vai maistuisko teille edes sitruuna-lakritsisuklaa? Hihhi! Viinin merkeissä tuli myös ansaitusti rentouduttua perjantaina pääsykokeiden jälkeen, hihhi. Mä en ihan hirveästi tykkää edes Helsingissä käydä ulkona, mutta Oulussa fiilis on ihan eri – on niin siisti, että yhdestä baarista yleensä onnistuu löytämään kaikki just ne ihmiset, joita haluaakin nähdä! On näissä pienissä paikkakunnissa siis jotain hienoakin, hahha. Eikä musta edes tunnu siltä että olisin ollu välissä pois vaan tuntuu iahn siltä, että täällä on kaikki aina niinku ennenkin. Vaikka oonkin viimeksi käyny Oulussa baarissa viime elokuussa, hahha!Muuten oon ollukki sitten tosi kiltisti ja ottanu vaan rennosti, hengaillu kavereiden kanssa ja kattonu jääkiekkoa (ja kyllähän ne Suomen pelit on aika surullista katottavaa ollu..), syöny hyvin ja yrittäny elää ilman kelloa. Niin ja eilen, kun päätin skipata mun lennon ja jäädä kotiin niin innostuin niin paljon, että rohkenin jopa heittämään talviturkin järveen! Vaikka pakkohan mun on myöntää, että ilman rantasaunaa (siinä muuten yks syy, jonka takia ehdottomasti kannatti jäädä) en ois sitä todellakaan tehny, mutta fiilis sen jälkeen oli ihan mahtava! Koko kroppa kihelmöi, kun aineenvaihdunta rupes hyrräämään ihan täysillä. Ainiin ja oonhan mä käyny salillakin. Nyt kun oon lomalla niin mulla on aikaa, joten mikäs sen ihanampaa! Ollu niin siisti käydä treenaamassa ilman ajatusta, että kohta pitäis olla jo menossa jonnekkin tai että jos tekee pari ekstrasarjaa niin saattaa myöhästyä seuraavasta tapaamisesta, hahha. Oikeesti vähän surullista tajuta, että oma arki on ollu niin kiireistä että en oo pystyny ees täysillä nauttimaan niistä asioista joista oikeasti nautin – mutta hei, parempi myöhään entä millonkaan, eikö?

Pari päivää siis otan vielä iisisti täällä Oulussa hengaillen ja latailen akkuja kotiinpaluuta varten – sitten pystyykin vetämään kunnialla kouluhommat loppuun ja panostamaan terveyskasvatuksen pääsykokeisiin! Kävin muuten eilen kaivamassa varastosta viime vuoden materiaalit ja vitsit kuin ylpee voi olla siitä miten hyvin tuli viime vuonna luettua – nyt ei tarvi kun vaan kertailla ja palautella asioita mieleen, ihanaa.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille! Ja nautinnollista maanantaita.

Aurinkoa,
<3 Aino

Aino

17 vastausta artikkeliin “Home is where your heart is”

  1. Ihana toi sun hihhih-hihittely aina näis postauksis!! täällä yks oottamas innolla kakun ohjetta 😉

    • Hahha mä yritän aina välillä hillitä sitä, mut minkäs sille voi..! Ihana, ettei ainakaan (sua) ärsytä 😀 Yritän saada kakun ohjeen viikonlopuksi! Viimestään ens viikolla kuitenkin 😉

  2. Jaan kyllä ajatuksesi tuosta suomen koulusysteemistä – siinä on kehitettävää. Itse olen hakenut esim. sosiaalialalle ja kulttuuri/taidepainotteiselle alalle jo monta vuotta, ilman tulosta. Pääsykokeet lähtevät monessa koulussa jo alun alkaen epäreilulta pohjalta. Esim. monissa kouluissa saa lisäpisteitä siitä, että on käynyt lukion. Kaikilla (kuten minulla) ei välttämättä ole ollut vanhempia, jotka kannustaisivat lastaan opiskelemaan lukiossa ammattikoulun sijaan ja harva 15-16v osaa ajatella kovin pitkälle tulevaisuuteensa. Olen nyt 30-vuotias, ja ammattitutkinnon käynyt. Voisin edelleenkin käydä lukion, jotta saisin parannettua mahdollisuuteni päästä erityisesti ammattikorkeakouluin sisään (yliopistot ovat tässä asiassa tasa-arvoisempia). Kello kuitenkin käy, ja tässä iässä haluaa opiskella sitä ammattia varten, ei sen takia että voisi päästä toiseen kouluun.

    Ennakkotehtävät monissa kouluissa on myös aivan järjettömät. Mistä tiedetään, että kaikki ovat itse tehneet omat ennakkonsa? Joillakin saattaa olla lisäski todella vaikea saada sitä aikaa tehtävien tekemiseen, vrt työssäkäviä vs vanhenpien luona asuva 19-vuotias.
    Moniin kouluihin päästään pelkillä hyvillä papereilla, ja onkin ihan ok, että ahkeruus palkitaan jos ala on tosiaan kouluun hakevalle ykkösvaihtoehto. En kyllä usko, että kovin moni 16-vuotias tietää mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa.

    Ranskassa on systeemi, jossa kaikki pääsevät opiskelemaan haluamiaan aineita. Vuoden jälkeen parhaiten menestyneet oppilaat saavat jatkaa tutkinnon loppuun. Mun korvaan tää kuulostaa todella hyvältä, ja vaikka se maksaa yhteiskunnalle että siellä on paljon ”ekaluokkalaisia”, niin uskon että loppupeleissä systeemi tulee halvemmaksi, kun ihmiset ei nostele työttömyystukia yms kun ei oma ala kiinnostakaan.

    Nyt varmaan moni miettii, että no joo se pitää tehdä mikä pitää tehdä.. Jos asiat olisivat aina noin yksinkertaisia! Lukioon en mene, mutta esim ennakkotehtävät olen vääntänyt aina mahdollisimman huolellisesti kiireistä huolimatta jne. Se hyöty kokeissa ravaamisesta on ollut, että alan ymmärtää miten systeemi toimii, ja sitä se sisään pääseminen usein valitettavasti vaatii.. Ehkä tänä vuonna on minun aika!

    • Jep, näitä juttujahan nää on! Mun mielestä tää nykynen koulutussysteemi ei oikeastaan palvele ketään siinä mielessä, että pääsykokeisiin kerkeää valmistautua ne, jotka on juuri valmistunut lukiosta (eli ei vielä tarvi käydä töissä elättääkseen itseään) ja ne harvoin tietää mihin oikeasti haluaa elämässään eikä se motivaatio lukemiseen silloin ole kovin korkea. Jos sitten taas myöhemmin haluais pääsykokeisiin panostaa tarkottais se oikeastaan parin kuukauden palkatonta lomaa töistä mikä taas tarkoittais sitä, että syksyllä/talvella pitäis tehdä tosi paljon töitä että sellanen ois taloudellisesti mahdollista.. ainakin tälleen mun näkökulmasta.

      Mun mielestä kans Ranskan systeemi kuulostaa hyvältä. Parempihan se on, että niitä ekaluokkalaisia on paljon entä sitten taas että koko koulu on täynnä epämotivoituneita opiskelijoita, vaikka tarjolla olis ollu sellaisiakin opiskelijoita jotka oikeasti haluaa alaa opiskella – tälleen kärjistetysti.

      Mutta joo, tää on näitä juttuja joita pitäis kyllä kehittää.. ihana tietää, että en oo ainut joka on tätä mieltä! Tsemppiä Maiju koitokseen!:)

  3. Moikka,
    mulla tuli mieleen tosta koulutus jutusta sellanen, että eikö ne pääsykokeet just mittaa sitä motukkaa ja tahtoa päästä kouluun? Totta varmaan, että AMK on tässä epätasaarvosempi, mutta yliopistoon nyt ainakin pääsee, jos on valmis tekemään töitä.

    Ite oon käynyt läpi kevään, jossa kirjaston penkkiä kulutettiin 8h päivässä ja illalla 3h valmennuskurssi. Kyllä kevään edetessä näki, ketkä jaksaa painaa ja kellä motukka loppu.

    Ite en kyllä myöskään ikinä osannut ajatella, että en voi hakea johonkin kouluun, koska sinne on vaikea päästä. Enemmänkin oli ajatus, että meen sinne minne haluan ja teen töitä sen eteen. Tässä ehkä kyllä perheen ja ystävien tuki, tsemppi ja kannustus on ollut takana. Vanhemmat tuki ja ystävätkin meni just sinne mihin halusivat ja tekivät ihan uskomattomia määriä töitä sen eteen. 🙂

    Mä taas kokisin ihan hirveen ahdistavaksi jos koulua saisi jatkaa vain, jos esimerkiksi arvosanat on tarpeeksi hyvät. koko opiskelu aika olisi sitä samaa pääsykoekevättä, koska kilpailu ainakin tietyillä aloilla olisi kovaa. Tällöin ei myöskään jäisi aikaa sisäistää asioita ja kehittää omaa ajattelua, kun olisi kiire oppia yksityiskohtia. Ero arvosanojen 1 ja 5 välillä on meinaan ne pikku detaljit, ei kokonaisuuden hahmottaminen. Tykkään myös oman opiskelijaporukan toisia tukevasta tavasta opiskella, tietoa jaetaan ja pohditaan yhdessä. Tämä kyllä katoaisi, jos olisi jatkuvasti kilpailua opintojen jatkopaikoista.

    Tottahan siis joillain aloilla voisi sopia erilainenkin järjestely, mutta en jotenkin usko, että oikis, kauppis, lääkis yms kombossa siitä saisi hyvää muutosta aikaan. Toki tää on vaan mun mielipide. 🙂

    • Periaatteessahan ne mittaa juurikin sitä, mutta ainakin mun mielestä aika harvalla on MAHDOLLISUUS panostaa pääsykokeisiin niin paljon kuin tahtoo. Harvoin nimittäin juuri lukiosta valmistauduttua tietää mitä haluaa elämällään tehdä ja myöhemmällä iällä on harvemmin taloudellisesti mahdollista omistautua lukemiselle täyspäiväisesti pääsykokeita varten – se vaatii aikamoisia uhrauksia, jotka on sitten loppupeleissä ”turhia” jos kouluun ei sisään pääsekkään.. aikamoista riskipeliä siis. Mutta motivaatiota ja kypsyyttähän pääsykokeet juurikin mittaa, mutta silti systeemissä on mun mielestä ainakin paljon parantamisen varaa.

      Toi on kyllä yks näkökulma tuohon:) Musta taas tuntuu, että kun saan opiskella juuri sitä mitä haluan niin niiden arvosanojen eteen ei tarvi tehdä niin paljon töitä… hahha kuulostaa hassulta, enkä tiedä että tajuaako kukaan mitä ajan takaa, mutta mä ainakin oon sellanen tyyppi, että kun asia kiinnostaa niin opiskelu ei edes tunnu opiskelulta 😀 Toi arvostelu varmaan riippuu paljon alasta, musta ainakin tuntuu että tällä liikunta/terveysalalla juurikin kokonaisuuden kautta hahmottaa ne yksityiskohdatkin helpommin koska kaikki on yhteydessä kaikkeen niin tieto ei oo niin hajanaista… hmm. Tuossa oot kyllä ihan oikeassa, että yhteishenki kouluissa kyllä varmaan kokis jonkinmoisen inflaation, jos kilpailu tulis osaksi opiskelua.. Kehittämistä siis siinäkin! 😀

      Kiitos kommentista, hyviä mielipiteitä! Herätti ainakin mussa paljon ajatuksia 😛

  4. Kyllähän ne pääsykokeet mittaa juuri sitä motivaatiota :). Asia ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertainen. AMK on vaikea päästä sisään, ja varsinkin 30-vuotiaalle vaikea rasti. Nuorten puolella saa juuri niitä lisäpisteitä lukion käynyt, aikuispuolella taas alan työkokemusta hankkinut. Voi varmaan arvata, että ei ole helppo päätös mennä nuorten koulutukseen (ei millään pahalla, mutta 20-vuotias koulukaveri ei ehkä motivoi kauheasti, ja yhdessä amk:ssa pari kk opiskelleena totesin, että mielummin aikuispuoli, jos saa valita), mutta aikuistenkaan puolella ei ole tsänssiä ,kun vastassa on n. 40-vuotiaita naisia, jotka ovat työskennelleet päiväkodissa jne.

    Pääsykokeet ovat myös osaltaan tuuripeliä. Monet eivät osaa ollenkaan toimia paineen alla, ja itselläkin keskittyminen on vaikeassa, onneksi keksin käyttää korvatulppoa ettei ylimääräiset rapistelut ym häiritse. Monissa pääsykokeissa (etenkin taiteellisten aineiden) mitataan lopulta sitä, osaatko tehdä asiaa x ajassa x. Tämä ei tarkoita välttämättä sitä, oletko taitava jossakin, sillä jotkut ihmiset nyt eivät vain ole niin nopeita kuin toiset. Toisekseen vaikka olisit kuinka ”hyvä”, niin et voi tietää, mitä ominaisuusksia juuri kyseisenä vuonna haetaan uudelta opiskelijalta. Saatat siis pudota vain sen takia, ettet kuulu siihen kategoriaan. Ja tämähän on tietenkin asia, mistä ei ns puhuta ääneen.

    Koskaan en ole jättänyt hakematta sen takia, että en voisi päästä sisään. Aina olen yrittänyt, ja toki tiedän että hakemani alat ovat olleet myös niitä suosituimpia aloja, joihin on kovempi kilpailu.

    Ranskan systeemi on mielestäni ihan hyvä – ”tsempata” tarvitsee vain se ensimmäinen vuosi, jonka jälkeen saa ”rauhassa” jatkaa opintoja eteenpäin. Kyllä muutenkin ensimmäinen vuosi pitäisi nimenomaan olla sitä aikaa, että se ala vielä kiinnostaa ja jaksaa yrittää. Toki motivaatio-ongelmia tulee varmasti jokaiselle koulussa kuin koulussa, mutta jos se tulee jo ensimmäisenä vuonna, niin silloin voi ehkä kyse olla myös siitä, ettei ala kiinnostakaan.

    En tiedä, olisiko yksi kehitysaskel lukion sisällyttäminen jotenkin peruskouluun, tai ainakin vuosi sitä tms. Tavallaan että kaikki olisivat automaattisesti ns samalla viivalla jatkokoulutukseen hakiessa.

    • Hihhi juuri tätä mäkin hain, ollaan hyvin samoilla aaltopituuksilla tästä asiasta Maiju!

  5. Oon sun kans samaa mieltä tuosta koulutusasiasta, mutta tosi kovalla työllä voi kyllä päästä sinne mihin haluaa 🙂
    Missä salilla Oulussa käyt? Meetkö kertamaksulla vai? Kun ite asun Rovaniemellä, mutta koti-koti Oulussa, enkä oo siellä asuessani vielä salia harrastanu, niin olis kiva tietää et mikä ois hyvä sellanen sali jossa vois käydä aina kun käy kotona.

    • Se on kyllä totta! Ei ainakaan voi voittaa, jos ei koita 😉 Ja kyllä se uurastus aina jossain jotenkin palkitaan – mä ainakin koen, että oon saanut ihan älyttömästi irti jokaisesta pääsykokeisiin valmistautumisproggiksestani vaikka koulupaikka on aina jäänytkin ihan pienestä kiinni, hihhi.

      Mulla on Oulussa ihan kortti kaupungin salille – se on tosi kätevä, kun voi ladata just sen kymmenen kertaa ja käyttää milloin haluaa! Itseasiassa mä käyn Kiimingin salilla ja se on jopa oikeasti viihtyisä sekä suhteellisen rauhallinen, joten siellä jopa viihyy. Käyn myös paljon Vocatumilla, joka oli mun ”oma sali” ennen Oulusta poismuuttoa! Ihana henkilökunta ja älyttömän mukava ilmapiiri sekä se on ihan huipussa kunnossa:) Huomenna meenkin sinne infrapunasaunaan, eka kertaa ikinä hihhii!

  6. Samaa mieltä tuon koulusysteemin kanssa. Olin pari kuukautta Espanjassa Suomalaisessa lukiossa lukion 1. vuoden aikana ja siellä käytiin tutustumassa Malagan yliopistoon , jossa on mm. tuollainen systeemi, että pääsee kouluun melkeen kuka vaan ( ehkä jotain arvosanoja/ motivaatiota katsotaan jo aluksi) , mutta tippuu pois jos ei jaksa opiskella tai jos ei menesty opinnoissa! Se olis mun mielestä todella hyvä juttu, ainakin joltain osin, ottaa myös Suomessa käyttöön!! Auttais varmaan opiskeluaikojen lyhentämisessä ja työelämään menossa yms! 🙂

    • Juu mä kans tykkäiisn tuollasesta! Varmasti motivois enemmän opiskelemaan, kun oikeasti tajuais et onko ala oma vai ei:) !

  7. Heippa! Oon pitänyt sua ihan skarppina tyyppinä, mutta nää koulutusasiat mua hämmentää. Oot selvästi reipas, tykkäät liikkua, laittaa ruokaa, tehdä töitä ja käyt kai jotain kouluakin? Silti mua hämmentää, miten et ole päässy Jyväskylään opiskelemaan. Siis tarkoitukseni ei ole loukata sinua vaan vähän herätellä ja haluaisin myös vastauksia näihin 😀 Miksi et saa liikuntamotivaatiota siirrettyä lukemiseen? Jyväskylään ei ihan oikeasti ole vaikea päästä, ei terkalle, ei liikunnalle, ei minnekään. Kyllä sinne pääsee eikä tosiaankaan tarvitse mitään superaivoja, parin kuukauden panostus riittää! Ihan oikeasti. Itse olin töissä ja toisessa koulussa samalla kun hain liikalle ja pääsin ihan kirkkaasti, eikä minulla mitään superaivoja ole. No, en oikeastaan voi suositella sitä koulua, jos ei tosiaan tiedä yhtään etukäteen mitä haluaa tehdä (liikkabilsan puoli lähinnä). Opepuolelle hakisin vain, jos todella haluaisin opettajaksi, enkä vain kivaa koulutusta.. Terkasta en oikeastaan tiedä muuta kuin sen, että kyllä sinne ihan tavalliset ihmiset pääsevät. Ihan tavallisista lähtökohdista, vaikka itsenkin elättäen. Joten, miksi parin kuukauden tai vaikka puolen vuoden lukeminen ei kiinnosta, vaikka sillä saisi ilmaisen koulupaikan ja vielä tsemppirahan joka kuukausi tilille (nyt on turha mennä opintorahan suuruuteen, koulutus on ilmaista piste).

    Ja mielestäni tämä Suomen systeemi on hyvä. Kyllä niihin kouluihin pääsee. Se koehan sitä motivaatiota mittaa. Okei, olet aikuinen, so what (olen 27 itse). Myy asuntosi, muuta soluasuntoon, älä matkustele, älä polta, älä tuhlaa. Tee kesät ja syksyt rahaa, lue keväät. Luuletteko tosiaan, että kaikki kouluunpääsijät repivät koulupaikkansa kultalusikalla takapuolesta??? Okei, mitä sitten ettei ole ylioppilas? Voihan sen YOtutkinnon myöhemminkin suorittaa! Tiedän tyypin ,joka muutti Aasiasta Suomeen osaamatta lainkaan kieltä. Hän opetteli suomen kielen, teki useampaa työtä samaan aikaan (mm. siivosi baareja), luki samalla itsensä ylioppilaaksi ja pääsi lääkikseen! Haloo! Repikää oikeasti siitä ja sitten valittakaa, miten lähtökohdat on niin eriarvoset ja kun ei sillon peruskoulussa äiti käskenyt… Voi elämä!

    Noniin. Nyt se on vuodatettu. Toivottavasti herätti ajatuksia! 😀

    • Siis mähän oon lukenu ku hullu! Siis toissavuonna ja viime vuonna. Tänä vuonna mulla vaan ei yksinkertaisesti oo ollu aikaa 🙂 On koulua ja töitä – asioita jotka yksinkertaisesti tällähetkellä kiinnostaa enemmän, entä pääsykokeet. Kahtena vuonna mulla on jääny koulupaikka kiinni 0,5pisteestä ja molempina kertoina aineistokokeen osiosta, joten.. 😀 Liikuntabilsan puolelle ne on ne liikuntatestit, jotka mulle tulee olemaan aikamoinen este (uskoisin) sillä mun motooriset taidot on päässy pahasti rappeutumaan tuossa teinivuosina, heh.. Mut joo, meillä esimerkiksi nyt tänä keväänä osui kolmet isot kokeet tähän toukokuulle + työharjoittelu (joka vie ihan älyttömästi muutakin aikaan ohjelmineen jne) + muut työt siihen päälle ja kuten sanoin niin mä tällä hetkellä haluan tehdä niitä paljon enemmän entä lukea pääsykokeisiin. Mä kun koen, että mulla on vielä aikaa sinne kouluun päästä jos niin on tarkoitettu 🙂

      Ja oon kyllä ehkä vähän eri mieltä sun kans siitä, että onko sinne liikunnalle helppo päästä vai ei. Koska oot ensimmäinen ihminen, joka on sitä mieltä että se ois helppoa 😀 Tunnen lukuisia ihmisiä, jotka on hakenu sinne monenmonta kertaa ja oikeestaan vaan yhden, joka on päässyt ekalla kerralla sisään..! Mutta näistäkin toki voi olla monta mieltä 😛

      Ja toi mitä sä snoit ”Tee kesät ja syksyt rahaa, lue keväät.” niin silleenhän se kyllä sujuis, ihan varmasti! Mutta mun on ihan pakko sanoa, että musta se on aika iso uhraus. Eikä se ois ollu mulla ees tänä vuonna mahdollista 😀 Nyt tosin oon onneks tehny hyvän pohjatyön viime vuonna tätä kevättä varten, joten toivotaan että se vähän auttais.

      Ja mä kyllä pidän itseäni skarppina tyyppinä – mun ”ongelma” on vaan tällähetkellä ehkä se, että mä en pidä koulupaikkaa niin suuressa arvossa että viitsisin uhrata mun ”elämistä” sille 😀 Eikä tuo mun pohdinta ollu mitään valittamista tai henkilökohtaista parjausta sinänsä vaan ihan ajatuksia, joita mulla heräs kun keskustelin mun kavereiden kanssa ja kuuntelin sivusta niiden tarinoita, jotka esimerkiksi opiskeli varavaihtoehtonaan ”jossain AMKssa”, kun se oikea mielenkiinto suuntautuu jonnekkin muualle.

      Kiitos kommentista! Se oli hyvä ja asiallinen ;D Ja herätti ajatuksia, hihhi.

    • Apua hui kauhee ku luin ton mun kommentin – sehän kuulostaa ihan siltä, että olettaisin just että mulle tarjottais se koulupaikka kultatarjottimella :D! Hahhahhaha sitä mieltä en tosiaankaan oo, vaan kyllähän sen eteen pitää nähä vaivaa ja panostaa – siksi en otakkaan tänä vuonna paineita kouluun pääsemisestä, koska en oo kerennyt panostaa sen vaatimalla tavalla. Kommentti oli kyllä muutenkin sekava, toivottavasti sait siitä ”punaisesta langasta” kiinni – ei nää aivot oikein pelitä tälleen seiskalta aamulla vielä, hihhi 😉

    • Hehee, okei! Oli toi munkin kommentti aika tyly ja inhottava, mutta mulla nousee aina niskakarvat pystyyn jos joku rupeaa puhumaan siitä miten vaikea Suomessa on päästä kouluun! Ei mullakaan oo mitkään supervoimat , mutta silti oon kovalla työllä päässy minne oon halunnut.

      Ja sanoit sen nyt itsekin, eli pointti ei ehkä ole pelkästään se, että sinne kouluun on vaikea päästä vaan myös se, että motivaatiota ei vaan ole riittävästi! Tottakai sitä on pidettävä korkeassa arvossa ja annettava ihan kaikkensa (bilsalle hmm, 6 viikon ajan?:D ja maksimissaan puoli vuotta) – ei kovin suuri uhraus jos saa koko loppuikänsä tehdä juuri sitä mitä haluaa! Suomessa kaikilla on mahdollisuudet valmistua juuri mihin tahtoo! Valmennuskurssien hinnoista puhuminen on mielestäni myös aika naurettavaa, vertaan 1000euron panostusta edelleen 15000 lukuvuosimaksuihin. Eikä kurssitkaan välttämättömiä ole, sitä en voi kuitenkaan kiistää, etteikö niistä ehdottomasti etua joillekin aloille olisi. On kyllä sekin taas otettava huomioon, että yksikään kurssi ei vie ketään minnekään kouluun, kyllä se työ on itse tehtävä (ihan vain lisäseikka taas heh).

      Hah hillitöntä vuodatusta. Se liikalle pääsyn vaikeus voi piillä myös hakumateriaalissa (mitenköhän tän muotoilisi kauniisti). Esim. lääkikseen nyt lähtökohtaisesti hakee ihmisiä, jotka luultavasti tietävät mitä on vastassa ja ovat todennäköisesti varsin hyviä lukemaan jo valmiiksi (poikkeus vahvistaa säännön jne..). Liikalle taas hakee ehkä vähän erilaista porukkaa, kaikille lukeminen ei varmaan ole se 1.prior elämässä. Eikä tarvitsekaan olla! Mutta pointti on se, että koska porukka luultavasti lukee liikalle vähemmän, vaatii se suhteessa huomattavasti pienempää panostusta kuin vaikkapa sinne lääkikseen, minne suurin osa on jo hemmetin kovia lukupäitä hakiessaan. Eikä se tosiaan ole väärin, ettei lukeminen ole se ykkösjuttu, mutta tajusit varmaan pointin? Ja mitään prosenttilukuja ei hakiessa kannata tuijottaa!

      Mitä liikuntatesteihin tulee – nehän ovat melkein samat joka vuosi. Voisitko pyytää vaikka jotain tuttua/vanhaa liikkaopea/sukulaista joka voisi auttaa sinua? Varmaan löytyy joku uimari/telinevoimistelija/yleisurheilja, joka voi jelppiä! Ja jos ei, netti on ohjeita pullollaan. Pyysin kaveria kuvaamaan uintiani. En aluksi uskaltanut edes hypätä veteen pää edellä, kävin noin 50 kertaa uimassa, jotta opin tarvittavat taidot.

      Huhhuh mikä vuodatus. Multakin katosi lanka. 😀 Eikä sun vastaus siltä tuntunut, että odottaisit paikkaa tarjottimella, älä huoli! Kauheelta eukolta mäkin vaikutan näiden perusteella. Huh. Peace.

  8. Apua, tulikohan toi edellinen kommentti?? se oli tajuttoman pitkä, toivottavasti! 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta