Hiki virtaa, mutta hymy ei hyydy!

Huomenta ihanat!

Mä nukuin mun viime yön jotenkin tosi huonosti, vaikka olin ihan supersuper väsynyt illalla kun pääsin kotiin. Yritin päivällä myös nukkua päikkäreitä, mutten millään malttanut. En malttanut nukkua – en malttanut tehdä sitä yölläkää. Tääkö on se kirous siitä, kun elämä on liian kivaa? 😉 Eilen menin aamusta ihan ekana treeneihin. Kun kello soi 6:45 en ois millään jaksanu nousta ylös ja tuttuun tapaan taas viime minuuteilla juoksin ympäri kämppää yhtäaikaa vaatteita päälle pukien ja hampaita harjaten 😀 Tälläset salamalähdöt on aina hyviä herättelijöitä aamuun ja salille päästyä olinkin jo ihan mukana päivän menossa.

Treeninä meillä oli 40 minuutin soutu 1min ON / 1min OFF tyylillä. Treeni oli suhteellisen hapottava, varsinkin kun ei oo paljon alkulämmittelyjä enempää tullut soudeltua.. Tulokseen oon silti supertyytyväinen: sain soudettua yhteensä 4808m eli 308m yli oman tavoitteen! Vaikka mun piti ottaa ihan kevyesti vaan.. Ainut mikä jäi tietty vähän harmittamaan on se, että täys 5K jäi niin lähelle sekä se, että tajusin sen kaikista taloudellisimman ja helpoimman soututekniikan vasta viimeisillä neljällä kierroksella. Väsytystreeni siis toimi! Nimittäin siinä vaiheessa kun voimat alkaa loppumaan on pakko alkaa tehdä hommaa oikein, että pääsee loppuun saakka. Päivällä yritin sitten nukkua päikkäreitä, mutten millään malttanut sillä odottelin niin innolla illan tulevaa tapahtumaa! Mentiin siis porukalla juoksemaan Suomen historian ekaan RunFest -juoksutapahtumaan Monnan, Tuukan, Nanan ja Elinan kanssa. Tapahtumahan on siis lähinnä työporukoille tarkoitettu hyväntekeväisyysjuoksu ja tuotto meni muun muassa lastensairaalan hyväksi.

Viimeistään siinä vaiheessa, kun Monnan kans ajeltiin tapahtumapaikalle rupes perhoset heräilemään vatsanpohjassa. Apua, enhän mä ollu juossu aikoihin! Onneks meillä oli niin hyvä porukka ja tsemppi päällä, että jännitys unohtui melkein yhtä nopeesti mitä se tulikin. Me juostiin Double Squaren tiiminä makeat DS-päähineet sekä paidat päällä ja ainakin mun mielestä me oltiin ihan supertyylikkään näköisiä!

Tää ois pitäny ehkä jättää juomatta just ennen juoksua, sillä kilometri ennen vaihtoa tuli ihan armoton vessahätä! Mut en mä malttanu, ku oli niin hyvää..:D 10656345_10152662712796649_1448819569_nJa vettä satoi. PALJON! Onneks ei tosin mun juoksuvuoron aikana, joten mä säästyin onneksi kuivin nahoin 😛Tuplasateenkaari!
Minä ja ihana Nana!

Juoksuhan juostiin siis viestinä eli 21km matka viidessä osassa. Tapahtumahan on leikkimielinen eikä sinne mitään aikoja menty juoksemaan vaan lähinnä pitämään hauskaa, mutta kyllä siellä saattoi paikalla muutama vähän kilpailuhenkisempikin olla.. 😉

Mä en oo tosi pitkään aikaan juossut kunnolla, jos nyt ei satunnaista lenkkeilyä oteta huomioon, joten oon ihan supertyytyväinen omaan tulokseen! Joka siis oli 4,2km matkalta virallisesti 21:09. Koko juoksun ajan seurailin mun Garminilta minuuttivauhtia ja yritin pitää sen tasaisesti 5:10min/km:ssa. Ilma oli vähän kylmä ja mä olin ihan kohmeessa koko juoksun ajan, mutta maaliin asti silti päästiin ja se on tärkeintä se 😀

Ja juoksun jälkeen sitte oli kyllä lämmin. Naama helotti punasena ja pää oli ihan hiessä. Endorfiinit ryöppys ja olin ihan yhtä hymyä vaan. Se oli ihanaa. Niiiiin ihanaa!

Nana toi meille myös ihania herkkuja paikalle. Juoksiessa kun piti mielessä nää herkut niin helposti jaksoi maaliin asti 😛Juoksun jälkeen eka asia mielessä: RUOKAA! Kiitos Nana tarjoiluista <3 Meillä oli varmasti koko tapahtuman parhaimmat tarjoilut 😉Ja kakku, jonka olisin voinut syödä vaikka kokonaan. Ihan SUPERHYVÄÄ! Tääkin oli siis Nanan tekemä ja reseptin löydätte TÄSTÄ.

Huh! Voitte siis varmaan arvata, että illalla kun kymmenen aikaan pääsin illalla kotiin niin väsytti ja paljon. Fiilis oli ihan huikea ja juoksumotivaatio nousi oman suorituksen myötä pilviin! Juoksu on mulle vähän sellanen harrastus, että mä kyllä nautin siitä ihan älyttömästi mutta jostain syystä sinne lenkille lähteminen on ihan hirveän vaikeeta. Varsinkin nyt, kun haluan keskittää mun ”tehotreenit” crossfitin puolelle.

Edelleen se puolikas ois haaveissa, mutta saa nähdä milloin saan aikaseksi ilmottautua sinne – varmaan joskus ”sitten kun..” 😉 Lokakuun Lontoossa juostavaan Spartan Raceen oon ilmottautunu ja mua harmittaa ihan älyttömästi, kun en kouluhommien vuoksi pääse sinne lähtemään! Joten jos joku haluaa lähtä ylittämään itsensä niin mulla ois yks ylimääränen lippu ilman juoksijaa, hihhi.SWBA_logoJa muistatteko muuten, kun mainitsin teille Suomen ensimmäisistä Sport&Wellness Blog Awardseista? Sain eilen kuulla, että mun blogi on finalistien joukossa vuoden parhaimmaksi wellness -blogiksi! Niin upeeta, aivan uskomatonta! Kiitos kaikille teille ihanille äänistänne – tää on mulle tosi suuri kunnia 🙂 Ens viikolla alkaa sitten yleisöäänestys ja voittajat ratkeaa I Love Me -messuilla lokakuussa.

Wihiii! Nyt aamupalan syöntiin ja sit loppupäiväksi ois tiedossa vaan kaikkea letkeetä hommailua. Torstai on mulle lähes aina lepopäivä, joten treenejä ei ainakaan oo tiedossa ellei palauttelevaa joogaa lasketa – kehonhuoltoa ei nimittäin kannata unohtaa. Tai varsinkaan aliarvioida sen merkitystä 😉

Aurinkoa,
<3 Aino

Aino

2 vastausta artikkeliin “Hiki virtaa, mutta hymy ei hyydy!”

  1. Meillä oli tosiaankin tapahtuman parhaat eväät! 😉
    Ehkä sä ens yönä jo maltat nukkua! Hihi. pus <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta