Henkilökohtaista hyvinvointia

Täydellisen vapaa-aamun kaava: aamulenkki ja sen jälkeen nautittu kuninkaallinen aamiainen. Ah autuutta! Jos aamulla on vaan vähänkään enemmän aikaa, käytän sen aina herkkuaamiaisen väsäämiseen – puurokin on kyllä herkkua, mutta niin kovin arkista. Nää on tälläisiä pieniä arjen hemmotteluja, joita harrastan 😉

Ja kuin hyvä fiilis voi olla, kun taas tein henkilökohtaisen juoksuennätyksen – kuus kilsaa yhteen putkeen!! Viime syksynä hehkutin kahta 😀 Vaikka alku tuntui hieman tahmealta ja loppumatkasta oli ihan järkyttävä vastatuuli. Mahtoi ohiajavia autoilijoita naurattaa, kun mä räkä poskella yritän etukenossa päästä eteenpäin.. vaan ei se menoa haitannut – se on sitä sisukkuutta leidit 😀 Niin ja uskokaa tai älkää, mutta sain myös juosta ekat matkat sulalla asvaltilla tälle vuodelle.. hahhh, mahtavaa!

 
 
Parasta on, kun soittimesta tulee joku vanha biisi joka tuo ihania muistoja ja hymyn huulille 🙂
 
Pinkkejä lettuja raejuustolla, puuroa puolukoilla ja muilla höysteillä sekä appelsiini. Luksusta! 🙂

Kävin eilen ihanan Minnan kanssa pelaamassa sulkkista ja vitsi meillä oli kivaa! Oltiin aikoinaan samassa työpaikassa eikä itseasiassa olla nähty sen jälkeen, kun sieltä lähdin.. näin ne yhteiset mielenkiinnonkohteet vaan ajaa ihmisiä yhteen 🙂 Meillä oli kyllä loistavia keskusteluja, mitäs muutakaan voi odottaa kun kaks samasta asiasta inspiroitunutta tuppisuuta laitetaan samaan paikkaan? 😀

Minnan näkeminen ja meidän keskustelut muistutti mua yhdestä tärkeimmästä asiasta, johon meidän hyvinvointi perustuu. Henkisestä hyvinvoinnista. Nykyään keskitytään niin paljon fyysiseen olemukseen ja habitukseen, että helposti oma henkinen hyvinvointi unohtuu, mikä on musta tosi surullista. Varsinkin nuorten tyttöjen kohdalla, sillä oikeasti ihmismieli on tosi hauras ja altis kaikille vaikutuksille..niille hyville ja pahoille.

Vielä kun oltiin Minnan kanssa samassa työpaikassa mä saatoin tulla töihin suoraan jatkoilta edellisen illan meikit naamassa ja naurattaa päivät työkavereita mun känni- ja krapulakertomuksilla. Jälkeenpäin kun miettii, elin silloin tosi onnetonta aikaa – ulospäin annoin itsestäni tietysti aivan toisenlaisen, vahvan ja voittamattoman, kuvan.. mun elämähän oli tosi siistii!

WAPPULOUNAS ’11 – no memories, no hard feelings. Tää tais olla joku kuuden päivän känniränni 🙂

Oikeasti olin onneton, vihainen itselleni. Jouduin tekemään henkisesti rankan päätöksen ja luopumaan isosta osasta mun elämää niihin aikoihin. Sen luopumisen myötä mun elämästä katosi intohimo ja tilalle syntyi suuri aukko. En tiedä oliko alkoholi syy vai seuraus, mutta seuraava ajanjakso meni aikamoisessa huurussa eikä mua kiinnostanut pätkääkään oma hyvinvointi, jopa mun koti näytti ihan hirveältä kun en jaksanut edes siivota.

Nyt vasta tajuan, että monen vuoden ajan rankaisin itseäni tekemästäni päätöksestä – ja aivan turhaan. Olin itselleni vihainen ja hain muiden ihmisten hyväksyntää jatkuvasti, olin riippuvainen niistä ja halusin miellyttää kaikkia – se oli henkisesti tosi raskasta. Olin holtiton ja aivan täysin epätasapainossa. Jos tein jotain ”nautinnollista” rankaisin siitä aina itseäni, en sallinut itselleni oikeastaan mitään – sillä enhän mä ollut sitä ansainnut, mähän olin huono ihminen.

Vasta kun opin hyväksymään tosiasiat ja tajusin, että päätös jonka tein oli oikea ratkaisu vaikka en olisi asioiden niin halunnutkaan menevän, opin pikkuhiljaa antamaan itselleni anteeksi. Aloin nauttimaan elämästä ja hyväksymään itseni. Tää kaikki tapahtui pikkuhiljaa ja aivan huomaamatta.

En ole enää epävarma ja arka. Sen tytön tilalla on utelias, avoin, rohkea ja mielipiteitä omaava nuori naisenalku. Mä en kaipaa enää muiden hyväksyntää. Mitä sillä on väliä mitä muut ajattelee, kun itse nautin siitä mitä teen ja miten elän – se on vain ja ainoastaan mun asia ja jos se ei jotakuta miellytä, se ei ole multa pois. Mulla ei ole enää tarvetta miellyttää muita eikä mua haittaa, vaikka kaikki eivät musta pitäisikään. Mä pidän itsestäni, eikö se ole tärkeintä?

Tänään – juuri äsken. Vapaaehtoisesti koulutukseen lähdössä vapaapäivänä, hurjaa!

Kun henkinen hyvinvointi on kohdallaan, tulee muutkin terveyden osa-alueet balanssissa mukana. Nykyään pidän itsestäni huolta, koska arvostan kroppaani ja itseäni niin paljon, että en halua kohdella sitä huonosti. Aikoinaan saatoin rääkätä itseäni salilla, koska mun täytyi polttaa kalorit, jotka olin kolmen päivän putken aikana juonut.. siitä oli nautinto kaukana.

Viime keväänä laihdutin koko kevään, koska meillä oli tyttöjen kanssa tiedossa hauska bilereissu kesän korvilla. Laihdutin eli söin käytännössä puuroa, kasvissosekeittoja ja maitorahkaa – kaiken tämän kulutin tietysti salilla ja aamuisilla juoksulenkeillä, jotka oli täyttä pakkopullaa.. Kiusasin itseäni ja tein sen aivan vääristä syistä. En tehnyt sitä itseni vuoksi, vaan sen vuoksi että olisin muiden silmissä paremman näköinen. Arvatkaa kuinka pahantuulinen ja onneton olin koko kevään? Kuinka pysyviä tuloksia sain aikaiseksi? Ja että oliko se kaikki sen arvoista? No ei ollu ei..

Se aukko minkä se intohimon katoaminen loi aikoinaan on nyt täyttynyt uudella intohimolla. Tuntuu hassulta kirjoittaa tämä, mutta sen aukon täytin minä itse 🙂 Ja nyt kun miettii, niinhän sen pitäisi ollakkin. Jokaisen tulisi elää itselleen – ei mitään, eikä ketään muuta varten.

Musta on ihanaa, kun nykyään mun ei pidä tehdä mitään. Mun ei pidä herätä aamulla aikaisin, vaan mä automaattisesti teen sen.. eikä mun pidä treenata sillä se on osa mun jokapäiväistä rutiinia saada itselleni energiaa ja mieli virkeäksi. Terveellisesti syömistäkään ei tarvi pohtia, sillä se tulee luonnostaan.

Tää on mun elämää ja arkea, tästä mä nautin.
Toivottavasti säkin nautit omastasi, elitpä sen millä tyylillä tahansa 🙂
Aino

16 vastausta artikkeliin “Henkilökohtaista hyvinvointia”

  1. Niin hienosti kirjoitettu postaus! Pitäisikin todella miettiä omaa henkistä hyvinvointia eikä vain sitä ulkoista olemusta. Sinun blogisi on kyllä paras! 🙂

    • Kiva että tykkäsit!:) Henkinen hyvinvointi on oikeasti tosi oleellinen osa, sillä jos on epävarma ja ahdistunut olo niin osaako sitä edes iloita omasta toimintakyvystä ja saavutuksista, kehityksestä..? Siis tottakai elämässä on muitakin asioita, mutta ne negatiiviset fiilikset itsestä syö todella paljon voimavaroja, niiden tunteiden kanssa on tosi raskas elää.. En tiedä muuta kuin sen, että vasta henkisen tasapainon löydyttyä mä olen itse pystynyt olemaan oikeasti sinut itseni ja kroppani kanssa 🙂

  2. Hei Aino :)Aluksi ihan mahti blogi – alun perin lähin seuraamaan koska Kasvisruokaa ja treeniä oli yhistetty…ja myönnettäköön että olin aluksi hieman harmissani liha lisäyksestä – vaikka tiedän että niillä helpommin rakennetaan lihaksistoa ja jokainen tyylillään – Seuraan silti :DToi alkoholi juttu on sellanen että siitä onnittelen sinuu että myönnät sen vahingollisuuden etkä yritä kaunistella asiaa – itekkin alkoholin kanssa painineena, nyttemmin raitistuneena ja onnellisena jokaisesta hetkestä ko alkoholi ei sekoita päätä, kroppaa, elämää 🙂 joten Isot Elämän hienous pisteet sinne siul…ihanaa kevättä ja jatka samalla mallilla, mie Niiiiiin seuraan mihin valitsemasi tie sinuu vie! – Kiitos olet Ihana!

    • Kiiitti Emma!! 🙂 Ensiksi – älä huoli, kasvisruokajuttuja tulee vaikka liha nykyän ruokavalioon kuuluukin:)Ennen häpesin hulluna sitä, miten iso ongelma juominen mulle oli – siis miten se muhun vaikutti.. nykyään mä oon ylpeä siitä, että pystyn myöntämään sen itselleni ja osaan käyttäytyä sen kanssa niinkuin kuuluukin – mikä tällähetkellä tarkoittaa siis aikalailla nollatoleranssia 🙂 On kyllä ihana ollut huomata miten pääkoppa pysyy paremmin kasassa, kun on pysynyt korkki kiinni – musta tuntuu että oon paljon hauskempi ja ilosempi nykyään! Sun kommentti kyllä piristi hirveästi, kiitos paljon siitä!<3

  3. Mä olen ihan rakastunut sun blogiin! Sun asenne on niin ihana ja siitä pitäisi kyllä jokaisen ottaa mallia 🙂 ja on ihan mahtavaa miten sä osaat olla niin aidosti ylpeä omista saavutuksistasi! Oot kyllä supermimmi!Ja tietysti myös ihan mielettömästi plussaa ihanista ruokaresepteistä!

    • Hahha apua, emmä ehkä ihan supermimmi sentään..! 😀 Mutta kiitos paljon ja kiva että fiilis välittyy:)

  4. Siis ei oo todellista miten osuvia nämä sun postaukset on! Kiitos taas päivän piristeestä ja ajatuksien herättämisestä 🙂

  5. Aivan loistava postaus! Muutenkin blogisi on mielenkiintoinen ja aito, mukavaa seurattavaa. Itsekkin tiputin alkoholin käytön lähes nollatoleranssiin ja sain treenaamisen ilon takaisin, sellaisen kuin sen pitääkin 🙂 itse olen vain todella yli-analysoivaa sorttia ja opeteltavaa itsellä vielä on ettei tartte turhaan ajatella mitä muut ajattelee – oikeastaan en ajattele mitä muut ajattelee ulkonäöstäni vaan ennenminkin sanomisistani ja teoistani. Onneksi on mies joka tukee ja yrittää iskostaa mun päähän ettei tartte ajatella ja analysoida turhia 😀 eiköhän se ajallaan. Kiitos ihanasta päivän piristys postauksesta 🙂

    • Heh, tiedän tunteen – mäkin olin ennen hirveän ylianalysoiva! Mutta esimerkiksi tänään työpaikan koulutuksessa olin kokoajan äänessä kertomassa omia kokemuksia ja mielipiteitä – aina ennen oon pelännyt avata suutani ja ilmaista mielipiteitäni, mutta jostain se rohkeus on nyt löytynyt 🙂 Se on kyllä ihanaa, että miehes yrittää pitää sut maantasalla, mulla kaverit joutu olemaan siinä roolissa 😀 Monesti jo kesken jonkun oman selityksen tajusin niiden ilmeistä, että kohta joku sanoo ”sä mietit ihan liikaa”… :D!Kiitos kommentista<3

  6. Taas todella mahtava kirjoitus! Tämä ”elämäntaparemntti” (vihaan sanaa, tai sitä kliseistä mielikuvaa minkä siitä saan…) on antanut niin paljon minulle, että en halua ikinä luopua tästä! <3Itselleni alkoholi ei ollut ikinä mikään iso ongelma, mutta siitä oli muodostumassa pakokeino hetkittäin kun itsevarmuus ja itseinho alkoi kasvaa painon nousun myötä. Nyt olen jättänyt alkoholin kokonaan pois ja osaan olla itsevarma ja oikasti iloinen ilman sitä. Vaikka jotkut joskus kyseenalaistavat päätökseni olla juomatta, ei se minua häiritse. Olen ylpeä itsestäni ja päätöksistäni.Aurinkoista päivää sinulle! Blogisi ja postauksesi piristävät aina omaa päivääni 🙂

    • Jep, samat fiilikset täällä! Päivä päivältä vaan hymyilyttää enemmän:)Ja sepäse – alkoholin kans saa helposti itsensä tosi solmuun, joten jos vähänkään alkaa tulemaan huonoja fiiliksiä on parempi pysyä ilman. Mäkin saan jatkuvasti kuulla mun juomattomuudesta, mutta jos se jotakuta häiritsee niin heidän on ongelmansa hahha 🙂 Mulle on tärkeintä, että teen niinkuin itse haluan. Miksi joisin seuran vuoksi, jos siitä aiheutuu mulle vaan pahaa oloa?Ihanaa keskiviikkoa sullekkin!<3

  7. vooi aino <3 mä en ollut edes tietoinen tästä blogista, ennen kun oona mulle sen tossa vklo vinkkas! lueskelin näitä juttuja tässä, ja ei vitsit tuli niin hyvä mieli sun puolesta! tiiän miten se mistä luovuit(tai siis uskon että jutteluiden perusteella tiedän mistä puhut)oli suuri osa sun elämään, ja muistan miten sitten olitkin se joka biletti ja biletti ja mietin monesti miten jaksoit. itse jos käyn kerran kahessa kuukaudessakin jossain ulkona niin se vaatii kunnon partypäiväunet ja henkisen valmistaumisen :p mutta oli mullakin ne ajat…voi aikoja oikeesti. mutta sitten tosiaan itekkin jotenkin vaan jäi koukkuun siihen liikuntaan, ja sali sekä terveellinen ruoka on elämäntapa ja se oman hyvänolon lähde. se missä tuntee ittensä onnelliseksi, omaksi itsekseen vaikka ei oo meikin ripettäkään naamassa ja vaatteet hiestä märät. apua ompas nyt sekava kommentti. mutta siis tuli ihan tippa linssiin kun luin tän postauksen, on niin ihanaa että oot niin hyvin voiva ja tyytyväinen itseesi 🙂 PUS!

    • Siiri!<3 Kyllä sä tiiät nimenomaan mistä on kyse – ja todellisuushan on se, että en mä oikeestaan jaksanutkaan, ei vaan ollu mitään muuta. Niin surulliselta kun se kuulostaakin 😀 Mutta oon silti tietyllä tapaa onnellinen, että oon käynyt tuon läpi, kasvatti mua ihmisenä ihan hirveesti.Ja tuo fiilis just mistä puhut, se ittensä onnelliseksi tunteminen ilman mitään ”ylimäärästä” – ihan mahtavaa. Kiitos ihanasta kommentista. Sää oot ihana!<3 Voi kunpa voitais treffata joskus, pitää ehkä ostaa lentoliput Lontooseen 🙂 😀

    • Voi vitsit äläpä! Ollaan oltu yhtäaikaa hupakkojakoiratyttöjä,nii nyt voitais olla yhessä urheiluhulluja 😀 hehee<3mutta blogia jään varmasti seuraamaan!

    • Hehhee, hupakkoikoiratytöt on kasvanu aikusiksi :–) Kukapa ois uskonu! Määki kyllä tiiviisti seuraan teiän blogia, oon vaan maailan huonoin kommentoimaan. Pysynpähän kuitenki tilanteen tasalla, että mitä sulle kuuluu siellä kaukana <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta