Harjoittamisen arvoinen taito

Lempeyden taito
Vitsi mikä viikko taas takana! Oon kiitollinen siitä, että sunnuntai toisensa jälkeen voin vaan fiilistellä sitä kuinka kivat jutut mun päiviä piristää. Viikko toisensa jälkeen mua myös naurattaa se kuinka paljon viikossa voi tapahtua – viikko sitten Turussa ystäväni lattialla makoillessa, elämästä nautiskellessa en ois voinu kuvitellakkaan kuinka realistisilta mun hullut unelmat tänään tuntuukaan.

Palattuani Oulusta takas kotiin oon opetellut olemaan itselleni lempeämpi. Mua vähän ahdisti sillä koin, etten osannut rauhoittua Helsingissä ollenkaan ja tavallaan se rauhattomuus teki mut onnettomaksi ja olon irralliseksi. En halunnut paeta sitä tunnetta vaan sen sijaan opetella vain olemaan ja nauttimaan tästä kaikesta mikä mut päivittäin ympäröi ja onnistuinkin siinä loistavasti.

Viime viikolla mun ystävä sanoi mun olevan liian ankara itselleni ja pysähdyin miettimään lausetta. Oonko oikeasti? Tiedän olleeni sitä, pahimmalla mahdollisella tavalla, mutta samassa tajusin iloitsevani siitä etten ole sitä enää. Oon oppinut tekemään päätöksiä sen pohjalta mikä mulle tekee hyvää ja saa mut iloiseksi sen sijaan, että miettisin jatkuvasti muiden miellyttämistä.

Lempeyden taito
Sen lisäksi, että lempeyden opettelu on tehnyt musta rauhallisemman ja rennomman tyypin oon sen kautta oppinut jotain vielä tärkeämpää: olemaan lempeämpi myös muille. Oon huomannut kuinka helposti ihmiset tuomitsee toisten tekoja pahoiksi, syyllistyen siihen välillä itsekin, ajattelematta tekojen todellisia syitä.

Ihmisten ujous ja pelot, varovaisuus ja haavoittuvaisuus sekä joskus jopa yksinäisyys näkyy ulospäin usein pelkästään kovana ulkokuorena ja suojamuurina. Hyväkin ystävä voi joutua tilanteisiin joissa kaipaa tukea ja rohkaisua, mutta ei itse osaa eikä edes tajua sitä pyytää – niissä tilanteissa vaan helposti suutahdetaan ja ”annetaan samalla mitalla takaisin” ajattelematta asiaa yhtään sen enempää. Ajattelematta, että oikeasti toinen ehkä vaan kaipais halausta.

Joskus se halaus on hyvä antaa myös itselleen. Aina ei tarvi jaksaa lähteä festareille, kokkailla super-gourmet terveysssafkaa tai kirjoittaa joka päivä blogipostausta. Joskus on fiksumpaa ottaa hyvä kirja kouraan ja suunnata lähimpään puistoon makoilemaan X-asentoon ja nauttimaan auringon paisteesta.

Lempeys. Harjoitelkaa sitä! Vai joko osaatte? 

<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa

Aino

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta