Erilaista kehittymistä

Kirjotin viime opintojakson aikana oppimistehtävän siitä, miten terveelliset elämäntavat ja fyysinen aktiivisuus näkyy mun elämässä. Tehtävä oli hirveen mielenkiintoinen ja oikeasti sen tekeminen oli aika vaikeaa, koska musta tuntui että oisin voinu kirjottaa loputtomasti 😀

Ensimmäisenä ajatuksena tulee helposti ulkoiset seikat – no onhan mun kroppa paljon paremman näkönen, entä mitä se oli joskus aiemmin! Peilikuva siis miellyttää nykyään enemmän silmää. Mitä muuta? Fyysinen kunto on parempi, oon iloisempi ja energisempi, teen paljon enemmän asioita mitä ennen… lista on loputon, mutta ymmärsitte varmaan pointin.

On myös muutoksia, joita ei sinällään päällisinpäin näy. Tottumukset on muuttuneet, erityisesti ruuan suhteen. Ennen söin kuin pieni sika ja mun isoveli on antanutkin mulle lempinimeksi Amerikanlautanen – tosi viehättävää, tiedän 😛 Ruoka, joka valikoitui lautaselle oli aika tuhtia, että varmasti nälkä lähtee! Ja napa vedettiin niin täyteen että ruokapöydästä piti vyöryä pois.
– Nykyään? Keskityn pienempiin annoksiin, jotka on huomattavasti keveämpiä enkä syö itseäni enää tyrmään. En myöskään enää ole se ensimmäinen, joka on tyhjentänyt lautasensa vaan keskityn ruokailuun ja jokaiseen suupalaan kerrallaan. Oon huomannut ainakin itselläni, että hitaasti syömisen myötä olen välttynyt helposti juuri siltä ylensyönniltä 😀

Nää jutut pätee myös herkutteluun. Enää mulla ei edes tee kaupassa mieli karkkia eikä varsinkaan sipsejä. Ennen söin aina kaikki herkut, mitä käsiini sain ja vähintään kerran viikossa piti hakea kaupasta kunnolla mättöä – suklaata tietty vielä useammin 😉 Nykyään suklaansyönnillä saan itselleni helposti huonon olo ja sipsien syönnistä puolestaan mahan kipeäksi. Lisäksi myös tupakointikaan ei ole enää yhtään nautinnollinen kokemus. Leipomisen jäljiltäkin suklaalevyn jämät viihtyy yleensä jääkaapissa koskemattomina aika pitkään, enkä edes muista niiden olemassaoloa. Houkutus on kadonnut, eivätkä herkut enää ole osa mun arkiruokaani.

Herkuttelen toki vieläkin, mutta herkkujen määrä ja laatu poikkeaa huomattavasti entisestä. Juhlissa kohteliaasti syön kakkua, jos sellaista on tarjolla. Porukoilla yökyläillessäni saatan syödä jäätelöä, jos jaksan leikata palan 😀 Ennen aina porukoille mennessäni mässäsin kaikkea mahdollista, mitä jääkaapista löytyi – nykyään harrastan samaa, mutta vanukkaat ja keksit on vaihtuneet salaatteihin, hedelmiin, marjoihin ja jugurttiin. Ja määrät on huomattavasti pienemmät. Näin siis normaalisti – myönnän myös syöväni joskus itseni ähkyyn karkeilla/jäätelöllä/leivonnaisilla, mutta jälkeenpäin se kaduttaa. Ei siksi että se näkyis vyötäröllä, vaan sen ällöttävän olon vuoksi, jonka sain itselleni aikaan hetken mielijohteesta.

Ennen ajattelin, että ruokaa on pakko syödä paljon, jos se on ilmaista ja sitä on tarjolla. Hahha, oon ollu niin urpo! Mitä mä siitä koskaan sain? Pahan olon ja kivan turvotuksen seuraavalle päivälle.
Jännästi näitä asioita vaan rupeaa tajuamaan.

Viettäessäni esimerkiksi tyttöjeniltaa, pyjamabileitä tai leffailtaa tunnen kuitenkin olevani tosi lameass tyyppi, kun kaupassa kavereiden kanssa kierrellessä en syty ”herkkujen” ostamiselle. Mä kyllä hyvinkin pystyn istumaan vieressä, kun muut herkuttelee, mutta muille se taas tuntuu olevan ongelma. Tuntuu siltä, että omalla syömättömyydelläni pilaan muiden ilon. Tulee myös hieman kiittämätön olo, kun sisko tuo kaupasta jäätävän säkin irtokarkkeja, eikä mulla tee mieli koskeakkaan siihen.
Onko muilla samanlaisia tuntemuksia?

Tuntuu, että tästä postauksesta tuli ihan hirveen sekava. Pointtina kuitenkin oli se, miten kokonaisvaltaisesti terveelliset elämäntavat vaikuttaa – terveelliset valinnat lisää terveellisiä valintoja 🙂 Ainakaan mun ei tarvi enää samallalailla taistella terveellisten valintojen puolesta omassa käyttäytymisessä, sillä ne tulee jo ihan luonnostaan – siitä oon onnellinen 🙂

kuvat weheartit.com

Aino

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta