Ei sitä hauista voi joka päivä pumpata. Vai voiko?

Viime viikon alussa julkaisin oman treenipäiväkirjani kuluneelta viikolta ja arvatenkin kommenttipostaukseen osui kysymys lepopäivästä – sellaista kun ei sille viikolle ollut merkitty ollenkaan 😉 Oli salitreeniä, juoksua ja joogaa, mutta se nimenomainen lepopäivä jäi kokonaan uupumaan.

Mites se nyt silleen? Luulis nyt, että ammattilainen tajuais myös levon merkityksen?

Kokonaisuuksien tarkastelu onkin se kaiken A ja O. Jos nyt lähdetään purkamaan sitä mun treenipäiväkirjaa niin se sisälsi kolmena päivänä joogaa, kolmena salitreenin ja kahdesti juoksulenkin. En ole kilpaurheilija, eikä mulla oikeastaan oo tällähetkellä ees mitään sen suurempia tavoiteitta vaan liikun omaksi ilokseni sillä nautin siitä suunnattomasti ja uskokaa tai älkää – jos jonain päivänä olisi väsyttänyt olisin todellakin sen lepopäivän pitänyt.

Niin ja toki mä en myöskään ole mikään aloittelija vaan omaan aika hyvän kunnon mikä myös mahdollistaa päivittäisen treenaamisen, vaikka aivan lähtökuopista starttaaville en samoja määriä suosittelisikaan.

Oma treeniviikko kannattaakin koostaa mahdollisimman monipuolisesti tiettyjen tukipilarien ympärille. Jokaiselle on varmasti ne omat juttunsa, jotka mulla on se tuttu ja turvallinen salitreeni sekä haastavammat joogaharjoitukset. Niiden lisäksi käyn fiiliksen sattuessa kohdilleen huvikseni juoksentelemassa sekä parannan maailmaa kävelylenkeillä hyvässä seurassa.

Stressiä en enää jaksa liikunnasta ottaa, vaan viime viikollakin käänsin kylkeä aamulenkin sijaan kun huomasin maan olevan valkoinen ja mittarin lähes pakkasen puolella. Hahha!

Salilla saatan käydä viikossa jopa viisikin (tai kuusi..) kertaa jos innostun ja aikaa riittää, mutta pidän aina huolen kropan riittävästä palautumisesta. Koska eilen treenasin selän saa se tänään ansaitsemansa levon jalkojen ottaessa rääkkiä vastaan 😉 Siellä mä treenaan enemmän tavoitteellisesti itseäni kehittäen, kun taas lenkkeily ja jooga on enemmän hyvänmielen hommia.

Se oma juttu ja motivaatio treeniin löytyy yleensä parhaiten omien tavotteiden kautta. Joillain se on painon pudotus, toisilla lihaksen kasvattaminen ja jotkut haluaa puolestaan kehittyä muutenkin kuin peilikuvansa kautta. Omalla kohdallani mä tällähetkellä treenaan sen tuoman fiiliksen vuoksi ja lähinnä pitääkseni ”pääkopan kasassa” keskellä hektistä arkea – on nimittäin uskomattoman ihanaa viettää päivässä tunti aivan täysin itselleen omistautuen 😉 Treenin aiheuttaman endorfiiniryöpyn lisäksi myös siitä saa paljon energiaa itselleen.

Joskus se oma aika onkin puhtaasti se syy miksi mä sinne salille raahaudun – täysin ilman suunnitelmia siitä pumppaisko sitä hauista vai olkapäitä 😉 Eilen innostuin jopa ottamaan pitkästä aikaa peiliselfieitä pukkarissa sillä olin niin hurmaantunut mun lauantaina ostamista Lorna Janen topista sekä sen alka pilkottavista urheilurintsikoista! Eiks oo aika ihanat? Mä oon ihan hullaantunut tuohon topin selkään sekä pirtsakkaan väriin.

Uudet ZEMGEAR-paljasjalkakengät Onnisportilta, kiitos!

Niin ja vielä vastatakseni tuohon otsikon kysymykseen: ”Voiko hauista pumpata joka päivä?” vastaus on, että tottakai voit. Mitä vaan voi tehdä, mutta onko se järkevää? Kokonaisuuden kannalta tarkasteltuna pelkkää hauista pumppaamalla loppuvuoteen mennessä on kyllä varmasti hauiksen ympärysmitta kasvanut, mutta muuta kehitystä on tuskin hirveästi päässyt tapahtumaan 😉 Sen takia mä kannatankin kokonaisuutta: monipuoliseksi muokattua, omiin tavoitteihin sopeutettua treeniohjelmaa.

Pumppaatteko te hauista joka päivä?

Niin ja se lepopäivä. Se on tärkeä, eikä sen merkitystä kannata vähätellä! Kroppaa kannattaa kuunnella eikä aina suunniteltua treeniä ole edes järkevä mennä tekemään jos olo on ihan voimaton. Taas puolestaan niinä päivinä, kun kalenterissa lukee ”lepo” ja jalat haluais juosta maratoonin suosittelen nousemaan ylös sieltä sohanpohjalta 😉

<3 Aino

Aino

7 vastausta artikkeliin “Ei sitä hauista voi joka päivä pumpata. Vai voiko?”

  1. En pumppaa hauista joka päivä…no oikeestaan en ikinä ja Se näkyy;) Juoksen sen sijaan melkein joka päivä mutta olen tullut tosi hyväksi kuuntelemaan kroppaa ja pidän aina lepopäivän jos siltä tuntuu. Jonakin viikkona se saattaa tarkoittaa kahta lepo päivää ja toisena taas on niin energinen olo että yhtäkään täyttä lepopäivää ei tarvita. Fiiliksen mukaan!:)

    http://www.karhusportscience.com

    • Joo siis siitä toi otsikko oikeestaan saikin alkunsa, kun en mäkään sitä hauista koskaan treenaa varsinaisesti. Se sen treenaaminen vaan tulee sen kaiken muun ohessa 😉 Taidetaan aika samoilla treenifilosofiolla mennä! Fiilis on kaikiken A j O – sen kokonaisuuden lisäksi, hihhi.

  2. Itse pidän viikossa 2-3 lepopäivää, koska olen huomannut, että kovista treeneistä palautuminen voi joskus vaatia useammankin huilipäivän. Ja tällä tarkoitan todellakin LEPOA liikunnasta eli silloin ei joogata, ei lenkkeillä kävellen vaan korkeintaan venytellään ja syödään hyvin. Näin jaksan paremmin ja pysyy kroppa kondiksessa. Salitreenejä en tee useita peräkkäisinä päivinä, koska samalla tavalla se kroppa rasittuu vaikka tekisinkin eri lihasryhmiä. Uskon, että tästä tyylistä johtuen myös kehitykseni on saanut huiman piikin; huomaan, että joka viikko salilla nousee kovemmat painot ja peilistä katsoo varsin sporttinen muikkeli. Liialla treenillä olen itse aiemmin saanut kroppani jumitilaan, jossa aineenvaihdunta hidastui ja kehitys tyssäsi täysin. Tästä syystä liputan usean lepopäivän puolesta, vaikka olen harrastanut liikuntaa useita vuosia aktiivisesti enkä koe olevani rapakunnossa 🙂

    • Juuri näin! Selkeästi oot löytänyt sen oman tyylis, joka tukee sun omia tavoitteita mikä on tosi ihailtavaa! 🙂

  3. 🙂
    Uskoinkin Aino, että toki kuuntelet itseäsi ja katsot kokonaisuutta. Itse en ole ammattilainen, mutta joutunut palautumisvaikeuksien myötä paneutumaan aiheeseen. Olen oppinut, että vaikka treenaa eri lihasryhmiä eri päivinä, niin hermosto saa ärsykettä joka treenikerta, eikä palautuminen siksi ole kokonaisvaltaista. Jokainen kuitenkin kuuntelee itseään ja tuntuu, että niin sinä teet:)

  4. En pumppaa, kerran viikossa vain 😉 Tällä hetkellä liikunta menee niin, että salilla käyn neljästi ja siihen aerobista 2-4 kertaa. Salilla teen alakropan(vatsa)+yläkropan(selkä) molemmat kahdesti eri liikkeistä koostuen. Aerobinen on yleensä juoksua/hölkkää/kävelyä, välillä uintia. Joskus harvemmin teen jotain kotijumppaa, HIIT:iä tms. Ihan joka viikko en pidä lepopäivää, mutta tosiaan päivän liikunta voi olla se kävelylenkki, jota en koe rasittavaksi 🙂 Lenkkeily on myös se, mikä pitää pään kondiksessa, eli lenkillä aamun hämärässä tulee aina parhaat ideat, ongelman ratkaisut ym. mieleen!

    Ennen tein kaikki lenkit juosten, mutta nyt huomaan, että kun jalat tekee salilla kahdesti viikkoon niin se on vaikuttanut lenkkeilyyn. Eli tunnen, etten ole vielä palautunut kunnolla ja ei jaksa juosta yhteen palaan samanlaista matkaa kuin ennen. Olen siis kompromissannut ja vaihtanut osan lenkeistä kävellen tehtäväksi ja lyhentänyt juoksulenkin pituutta (tämä harmitti aluksi!). Tämä toimii tällä hetkellä! Lisäksi koetan venytellä, mutta se jää kyllä usein aika vähiin. Kuuntelen itseäni ja osaan erottaa, onko kyseessä laiskotus, vai onko olo kipeä/väsynyt tms. Olen saanut nauttia huipusta motivaatiosta jo pitkään (*koputtaa puuta*), joten yleensä jos aamulla tuntuu, että liikunta pitää jättää väliin, niin silloin oikeasti on kyseessä yrittelevä flunssa, tai ehkä joskus liika rasituskin. Ja silloin koetan vaikka venytellä 🙂

  5. Mulla on nyt hirveesti pulmaa just näiden määrien suhteen. Toisaalta uskoisin että osaan kuunnella itseäni ainakin sen mukaan millon ei kannata treenata. En treena luonnollisestikaan jos flunssaa ja vasta rauhoitin yhden viikon kokonaan myös fyysisestä treenistä siksi että oli liikaa muuta hommaa ja niistä henkinen stressi. Pää meni ylikierroksilla muutenkin eikä treenaamisesta olisi parantunut siinä hetkessä. Palasin takaisin rytmiin sitten kun vaan stressinaiheuttajat oli saatu tarpeeksi ruotuun. Jos lihakset on kovin ottaneet itseensä jostain treenistä oon myös antanut niiden asettua ennenkuin treenaan uudelleen samoja paikkoja. Toisaalta sanotaan tietysti myös että sillä lähtee millä on tullutkin? Mutta tässä oon luottanut siihen mitä kroppa sanoo.
    Sen sijaan ns. pakolliset lepopäivät on olleet mulle vähän tuskaa. Kun kroppa sanos et hyvin jaksaa eikä mikään kohta oo liian kipeekään. No, toisaalta ihan totaalilepoa mulle ei oikeestaan tuu montaa päivää vuodessa, koska koirat pistää lenkkeilemään ihan joka päivä. Mut on niitä päiviä että pidän pakkolepoa, koska ”kuuluu” pitää lepopäiviä viikossa se 2-3 ja pyörin ympäri kämppää kun niin tekis mieli edes heittää pieni hölkkälenkki – eikä vaan saa kun lepo 😀 Tiiä sitten uskaltasko tästä vähän joustaa.. Että joinakin viikkoina voiskin vaikka liikkua melkeen joka päivä ja herätellä kehoa, ja sitten vaikka toisina hetkinä vetää useampiakin päiviä rennommin (jos kroppa niin sanelee tai muuten siltä tuntuu).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta