Yksin maailmalla

Viime kesänä tein poikkeuksellisen reissun, sillä lähdin poikkeuksellisesti matkaan yhdessä porukalla kun lähdin kuokkimaan tyttöjen lomareissulle Kroatiaan. Meillä oli ihan mahtava reissu ja silloin opin, että hyvällä porukalla matkustaminen on parhaimmillaan ihan super kivaa! Kirjoitinkin silloin postauksen kaverireissujen parhaimmista puolista, jotka sai ainakin mut nauttimaan reissusta entistä enemmän.

Kuitenkin pääsääntöisesti seikkailen maailmalla täysin itsekseni ja vaikka ajatus voikin tuntua hurjalta, niin siinäkin on omat hyvät puolensa. Tai itseasiassa paljon hyviä puolia! Koska multa usein, varsinkin kaikista kommelluksista kertoessani, kysytään miten oikein uskallan matkustaa yksin ajattelin että tää postaus vois inspiroida muitakin uskaltaa tekemään saman – sillä mullakin se vaati yhden kurjan sattuman ja ripauksen hulluutta, että uskalsin sen ekan kerran tehdä 🙂

Seuraavat huomiot oon tehnyt itse viime vuosien aikana milloin missäkin matkustellessani:

  • Yksin naisena on usein helpompaa, sillä paikalliset haluaa pitää susta hyvää huolta. Eikä mitenkään huonolla tapaa, vaan oikeasti aidosti auttaa ja opastaa sekä esimerkiksi kantaa rinkkaa puolesta. Monissa (etenkin köyhissä) maissa turismi on sen verran tärkeää, ettei kukaan halua että kellekkään sattuis mitään kurjaa – ja mä ainakin oon kokenut lähes 90% oloni aina tosi turvalliseksi.
  • Tapaat enemmän ihmisiä ja luot uusia kaverisuhteita, kun sulla ei oo sosiaalista verkostoa mihin ”tukeutua”.  En ookkaan ikinä yksin reissatessani kokenut olevani yksin, vaan minne ikinä oonkin mennyt oon aina saanut uusia kavereita ja saanut jakaa unohtumattomia kokemuksia heidän kanssaan! Suurimman osan nimeä en kylläkään enää edes muista, mutta sellaisilla pienillä jutuilla ei oo merkitystä sillä siinä hetkessä ollaan vaan ja nautitaan hetkestä.
  • Voit tehdä mitä ikinä haluat. Et tarvi suunnitelmia eikä sun tarvi miettiä muita. Löytäessäsi paratiisin jossa sulla on hyvä olla, voit jäädä sinne pariksi ylimääräiseksi päiväksi jos mieli tekee tai vaihtoehtoisesti lähteä uusien kavereiden kanssa jonnekkin, minne et edes tiennyt haluavasi mennä.
  • Itsetunto vahvistuu ja itsenäisyyden tunne lisääntyy, kun selviät tilanteista jotka aluksi saattaa tuntua kauhistuttavilta! Se on ihan paras tunne ja saa sut todennäkösesti ylittämään itsesi yhä uudelleen ja uudelleen 🙂 Myös luotto muihin ja hyvyyteen sekä omaan intuitioon kasvaa kun eteen tulee erilaisia tilanteita joista ei vaan pärjää itse, vaan on pakko pyytää apua.

Ootko sä huomannut jotain samoja juttuja yksin matkustaessasi, vai onko susta kaverin kanssa reissaaminen kivempaa? Molemmissahan on toki puolensa ja seuraavalle reissulle lähden itsekkin yhdessä ystäväni kanssa, enkä millään malttaiskaan odottaa <3

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

Kun elämä alkaa

Moikka! Tuntuu niinkuin en olis kirjoitellut teille ikuisuuteen, mutta oikeastihan mun tietokone oli suljettuna vain neljä päivää – ja se neljä päivää teki ihmeitä. Oon tänään ollut aamusta asti täynnä virtaa ja energiaa, ja se on kyllä näkynyt ja tuntunut ihan jokaisessa solussa. Tänään myös starttasin mun pienen kokeilumuotoisen ”kevätprojektin” ja jää nähtäväksi, että syntyykö sen seurauksena jotain raportoimisen aihetta teillekkin 😉

Palataan niihin juttuihin sitten myöhemmin, ja palataan nyt itse aiheeseen eli otsikkoon. Viime viikolla mun syntymäpäivänä kerroin ettei musta tuntunut miltään. En juhlinut, enkä oikeastaan tehnyt edes mitään erikoista vaan illalla kymmenen tunnin työpäivän jälkeen menin yksin kotiin, laitoin musiikit täysille ja pidin tunnin pakkausbileet minkä jälkeen vedin lenkkarit jalkaan, laitoin äänikirjan pyörimään ja lähdin iltakävelylle kohti avantoa.

Tein siis juuri sitä, mitä mä sillä hetkellä kaipasin ja mikä tuntui musta hyvältä – enkä sitä mitä mä ajattelin että mun pitäisi mun syntymäpäivänä tehdä. Oikeastihan se oli vain yksi päivä muiden joukossa. Omalla tavallaan tosi mahtava ja täynnä pieniä hyviä hetkiä – ja ne oli niitä, mitkä teki päivästä ihmeellisen – ei se, että mä täytin vuosia. Ihan samalla lailla jokaisessa päivässä on läsnä ne pienet hetket, onnistumiset, vastoinkäymiset ja tunneskaalat laidasta laitaan ja juuri niistä ne isot asiat rakentuu – ja sitä mä itse kutsun merkitykselliseksi elämäksi.

Elämä tapahtuu kokoajan, joka hetki ja kaikkialla. Ja siellä omassa kuplassa sulla on mahdollisuus kokea vain se, mitä siellä kuplan sisällä tapahtuu.

Varmasti parasta, mitä mä oon lyhyen elämäni aikana oppinut on ollut oppia olemaan läsnä ja ennenkaikkea olemaan rehellinen itselleni. Ja miten sen kautta oon oppinut päästämään irti kaikesta turhasta. Oletuksista, odotuksista ja niiden luomista paineista. Niitä nimittäin tää yhteiskunta luo meille jatkuvasti, tai ehkä ennemmänkin se antaa meille eväitä niiden luomiseen – sillä kukaanhan ei niitä meidän puolesta omaan päähämme istuta.

Kaiken hälinän keskellä on helppo sokaistua ja lähteä laput silmillä seuraamaan ajatuksia siitä ”mitä meidän pitäisi tehdä”  unohtaen se oikeasti tärkein asia. Silloin voi usein ollakkin järkevämpää lyödä jarru pohjaan ja istahtaa hetkeksi kannon nokkaan miettimään ”mitä mä haluaisin tehdä”. Hidastamalla tahtia on myös helpompi huomata mitä ympärillä tapahtuu ja kokemuksesta voin kertoa, että silloin sun elämässä vasta alkaakin tapahtua!

Kuinka huomaat ajautuneesi mieltä avartaviin keskusteluihin. Miten oven avaaminen vanhukselle onnistuu tekemään teidät molemmat onnellisiksi. Kuinka yhtäkkiä huomaatkin olevasi joka paikassa oikeaan aikaan, aina siellä missä tapahtuu ja elämä on mahdollisuuksia täynnä.

Vaikka kuinka hienoa onkin saavuttaa asioita ja saada piirrettyä rakseja seinään, niin siihenkin suohon voi tipahtaa liian syvälle. Aivan kuten kaikessa, liika on aina liikaa. Jos elämä on päivästä toiseen ja aamusta iltaan pelkkää kaavamaista suorittamista ja täydellisuuden tavoittelua eikä rutiinit anna varaa heittäytyä mukaan arjen pieniin hetkiin, voit sulkea itseltäsi ovia joiden takaa voi löytyä jos jonkinlaisia aarteita. Ikinä ei voi tietää mitä elämä on suunnitellut sun varalle, mutta sen saa selville vain heittäytymällä mukaan sen vietäväksi!

Oon toki itsekkin elänyt aikataulujen ja suunnitelmien orjana milloin mielessäni maine ja mammona, milloin alhaisempi rasvaprosentti. Ne kokemukset on näyttäneet mulle kuinka vahva mielenvoima mulla on, mutta vielä voimakkaammin oon oppinut ettei minkään asian takia kannata laittaa elämää ”tauolle”. Elämä ei tapahdu sitten kun, eikä syntymäpäivinä tai jouluna, vaan joka päivä – ne mahdollisuudet, aidot kohtaamiset, onnekkaat ja onnettomat sattumat jotka saa meidät tuntemaan olevamme elossa ja olomme merkitykselliseksi jää huomaamatta jos suoritetaan arkeamme silmät sidottuina.

Ja uskokaa tai älkää, nyt kun oon alkanut pääsemään irti suorituspaineista on myös kaikki mun tekeminen alkanut tuottaa parempaa tulosta – ja mä uskon, että se johtuu puhtaasti siitä etten enää tuhlaa aikaa asioihin jotka mua ei vois vähempää kiinnostaa.

Ihanaa ja energistä uutta viikkoa,

PS. Huh! Tuntuipa hyvältä taas kirjoittaa.

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa