Voiko ruoka ehkäistä, parantaa tai hoitaa sairauksia?

Viime viikolla Helsingin Sanomissa julkaistu Marina Heinosen haastattelu kohahdutti ainakin omaa kaveripiiriäni, sillä silmiini osui lukuisia kommentteja ja kannanottoja aiheeseen. Myönnän etten itse ole edes lukenut koko artikkelia, mutta jo otsikko sai mun karvat nousemaan pystyyn – enkä jaksanut pahoittaa mieltäni ja uhrata moiselle turhuudelle sen enempää aikaa.

Onko joku teistä lukenut kyseisen artikkelin? Mitä ajatuksia se teissä herätti?

Mulla jo pelkkä otsikko sai nimittäin sata ajatusta juoksemaan päässä, joista muutama nousi ylitse muiden.. Ensinnäkin kenelle siitä on haittaa jos ihmiset suosivat aitoa ja puhdasta ruokaa? Miksi sitä täytyy lytätä ja eriarvoistaa? Eikö kyseisellä professorilla ole oikeasti mitään käsitystä ravitsemuksen vaikutuksesta ihmisen hyvinvointiin?

”Ruoka ei ehkäise, paranna tai hoida sairauksia.”
– Marina Heinonen

Toivon kyseisen lainauksen olevan ylilyönti. Sinällään minua ei harmita se, että joku on tuota mieltä – jokaisella kun on vapaus ajatella asioista juuri niin kuin tykkää – mutta ajatus siitä että joku uskoo näitä juttuja saa mut tosi surulliseksi. Eikö meidän pitäisi kannustaa ihmisiä pitämään huolta itsestään? Uskon, että tuollaiset möläytykset ovat useille hyvä motivaatio jatkaa ravinneköyhällä eines ja pikaruokalinjalla ja tukevat ajatusta siitä että ”voin syödä mitä vaan koska olen terve tai oirele”… Niin, vielä. Useimmiten ne oireet alkaa hyvin huomaamattomina ja sitten kun tilanteeseen havahtuu on yleensä ne lääkkeet tai jopa sairaalahoito on välttämätön ratkaisu.

Toki ymmärrän Heinosta siinä mielessä, että tiedostan itsekkin ylilyöntien vaaran. Sillä siihen on aina mahdollisuus, oli kyse mistä tahansa. Jokaisella meillä on kuitenkin loppupeleissä vastuu itsestämme ja omasta terveydestämme, joten maalaisjärjen käyttö olisi kaikille suotavaa. Siis ihan jokaiselle. Terveydessä on kuitenkin kyseessä niin monesta palasesta, että sama raaka-aine voi olla toiselle lääke ja toiselle myrkky.

Ravinnolla on kuitenkin aivan älyttömän suuri potentiaali sairauksien ehkäisyssä ja jopa niiden parantamisessa – tai ainakin paranemisen edesauttamisessa. Nämä kaikki riippuvat aina sairauksista ja on tapauskohtaisia, mutta tottakai myös lääkehoidolla ja muilla toimenpiteillä on aina paikkansa. Itse tosin näen, että mitä vähemmällä lääkkeillä ja hoidoilla pääsee sitä parempi, niin yksilölle kuin myös yhteiskunnan kuluille. Kuitenkin jotta ruokavalio toimisi on kokonaisuuden oltava kunnossa eikä pelkät mustikat sokerijogurtissa muuten ravinneköyhän ruokavalion joukossa mitään pelasta, mutta ei niistä onneksi haittaakaan ole.

Esimerkiksi ylipaino on suuri riskitekijä lukuisiin sairauksiin ja puolestaan ruokavaliolla on erittäin suuri rooli painonhallinnassa. Olen todistanut monta hienoa tapausta, jossa ruokavaliota muuttamalla paino on pudonnut ja lääkemääriä on pystytty vähentämään, ja osassa jopa lopettamaan kokonaan. Toisena esimerkkinä mainitsen kurkuman, josta EFSA:ssa on vetämässä useampi terveysväite muun muassa immuunijärjestelmää sekä maksan terveyttä ja toimintaa tukevista vaikutuksista, solujen suojaamisesta hapetusstressiltä, nievelten joustavuuden ja terveyden ylläpidosta sekä ruoansulatuksen tukemisesta.

Päivittäisellä kurkuma-annoksella siis todennäköisesti on positiivinen vaikutus terveyteen, vai mitä te tuumitte?

Kaikkia oireiluja ei välttämättä edes oteta vakavissaan, vaikka ne olisivatkin elämänlaatua heikentäviä. Kuten iho-oireilut, aivosumu ja useiden kokema vatsan temppuilu – onko mitään ikävämpää? Puhumattakaan siitä, kuinka voimakkaasti vatsaongelmat vaikuttavat mielialoihin, hormonitoimintaan ja ravinteiden imeytymiseen. Oikeanlaisella ruokavaliolla voidaan hoitaa ja kuntouttaa suolistoa, ja parhaimmassa tapauksessa saada se eheytettyä siihen kuntoon ettei ruokavaliota tarvi enää edes rajoittaa tai mitään ruoka-aineita ”pelätä”. Se ainakin on oma tavoitteeni jokaisen asiakkaan kanssa.

Vaikka ruoka ei ennaltaehkäisisi, parantaisi tai hoitaisi sairauksia niin uskaltaisin veikata, että sadasta tapauksesta yhdeksälläkymmenellä yhdeksällä terveellinen ruokavalio on kohentanut elämänlaatua jollain tapaa. Terveellisestä ja luonnollisesta ruokavaliosta kiitoksena kun yleensä saa virkeän ja energisen olon, paremmat yöunet, ketterästi juoksevat ajatukset, kauniin ihon ja vahvat hiukset sekä iloisen mielen – ja ne on merkkejä kehosta, joka toimii kuten sen tulisi toimia.

Ja bonuksena tulee samalla säästettyä tulevissa sairaudenhoitokuluissa, kun minimoi muun muassa diabeteksen ja sydänsairauksien riskit syömällä monipuolisesti värikästä ja ravinteikasta ruokaa.

Itse en näe, että näistä sekoista olisi haittaa yhtään kenellekkään. 

Xoxo,
Aino


Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto

Hyvinvointia vai hifistelyä?

Musta on ollut ihana seurata vuosien ajan paraatipaikalta, miten hyvinvoinnista on tullut yhä useammalle ihmiselle entistä tärkeämpi ja kiinnostavampi asia – sellainen, johon halutaan panostaa. Jokaisella meillä on omat motiivimme pitää itsestämme hyvää huolta, jotka yleensä ohjaa meidän päivittäisiä valintoja ja määrittää meidän käsityksestämme hyvinvoinnista ja terveydestä.

Itseensä panostaminen ja itsestään huolta pitäminen on yksi parhaista sijoituksista mitä tehdä, se on varma.

Oman kiinnostuksen ja työnkin puolesta seuraan tietysti myös paljon hyvinvointiin liittyvää keskustelua ja oon myös tutustunut enemmän alan kaupalliseen puoleen. Tottakai on hyvä tarjota apua ja omaa osaamistaan muiden tueksi (tätähän teen itsekkin), mutta yhtä asiaa en ymmärrä. Milloin hyvinvoinnista on tullut hifistelyä? 

Musta tuntuu jotenkin täysin absurdilta, että ihmisiä joilla ei välttämättä ole mitään käsitystä terveellisestä ruokavaliosta tai siitä miltä tuntuu voida hyvin aletaan ohjeistamaan yhdestä ääripäästä toiseen. Oman kokemuksen perusteella suurin osa ihmisistä, jotka alkaa muuttamaan elämäntapojaan, hyötyy jo muutamasta pienestä muutoksesta – joita sitten ajan kuluessa lisätään aina tarpeen mukaan vieden tilannetta aina vaan parempaan suuntaan.

Terveelliset valinnat eivät ole vaikeita, vaan hyvin simppeleitä, mutta kaikki eivät tunnu opettavan ja ajattelevan samoin. Aivan kuin hifistelystä olisi tehty omanlaisensa trendi – siispä monesti helpolla ja normaalilla tavalla tehdyt muutokset voi tuntua ihmisistä ikään kuin huijaamiselta, kun ei tarvitsekkaan muuttaa koko ruokavaliota ja arkea kertaheitolla.

Mutta ne helpot ja normaalit muutokset on ne, jotka loppupeleissä kantaa pisimpään hedelmää.

Toki hifistelen välillä itsekkin ja monet mun bloginkin kirjoitukset voidaan laskea hifistely -kategoriaan. Ja hifistelyhän tarkoittaa meille kaikille eri asioita. Joillekkin jo mun puhdas ruokavalio, johon ei kuulu valkaistua vehnää tai sokeria eikä liiemmin maitotuotteitakaan, on sellainen. Hifistelylle nimittäin on oma paikkansa ja se on halu/tarve: halu parantaa unenlaatua, halu optimoida lihaskasvua, halu tehostaa keskittymiskykyä, halu elvyttää hormonitoimintaa.. ymmärrätte varmaan mun pointin.

Näitä ei kenenkään tarvitse tehdä voidakseen paremmin, mutta useimmiten ”nälkä kasvaa syödessä” ja saatuaan hyvän, omaa hyvinvointia tukevan pohjan arjelleen ja siten lisää energiaa, monet alkavat kiinnitämään huomiota myös näihin yksityiskohtiin. Ja sehän on ihan parasta! Kuka nyt ei haluaisi voida niin hyvin, kuin mahdollista? Varsinkin kun pienellä panostuksella saa niin paljon hyvää aikaan?

Mutta kuten jo sanoin, ollakseen järkevää hifistely vaatii hyvinvointia tukevan pohjan. Lähtökohdat on aina ne mitkä ratkaisee, kun lähdetään tekemään parempia valintoja. Toiselle se on annoskokojen muuttamista ja toiselle taas taukojumppaa, joillekkin puolestaan hetken treenilepo on parasta mitä voi itselleen tehdä. Tuskin se kuitenkaan kenellekkään on kymmentä eri purkkia ja purnukkaa, joiden avulla parin viikon päästä ollaan kuin uusia ihmisiä?

Syy miks tää aihe menee mulle jotenkin tunteisiin piilee varmaan siinä, että mun mielestä hyvinvoinnista pitäisi tehdä valtaväestölle entistä helpommin lähestyttävä asia. Niin, että kynnys uusien juttujen kokeiluun madaltuisi ja ihmisten uteliaisuus omaan hyvinvointiin kasvais entisestään – enkä päinvastoin välillä itsestäkin aivan ihmeellisiltä kuulostavien hullutuksien vuoksi.

Tottakai jokainen saa tehdä asiat omalla tavallaan, mutta tuntuu hassulta että asioista tehdään monimutkaisia ja vaikeasti lähestyttäviä. Monelle jopa resurssien puolesta mahdottomia toteuttaa, esimerkiksi rahallisesti. Sulle, joka mietit vaatiiko terveellinen elämäntapa paksua lompakkoa ja koko elämän kääntämistä ylösalaisin haluan sanoa yhden sanan ja se on EI.

Mitä mieltä sä oot? Onko hyvinvointi mennyt trendinä ”yli”?

Yksi inspiroivin esimerkki onnistuneesta elämäntapamuutoksesta on ehdottomasti Jenny, joka on kirjoittanut aiheesta paljon blogissaan. Eikö kuulostakkin ihanan yksinkertaiselta?! Sitä se nimittäin parhaimmillaan ja oikein tehtynä onkin. Jennyä pitkään seuranneena en voi kuin ihailla Jennyn rentoa otetta ja tietynlaista tavallisuutta tän kaiken suhteen – tulee ihan tosi motivoitunut olo, että vitsi mäkin pystyn mihin vaan!! 😀

Xoxo,
Aino


Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto