Tavoite asetettu! Lähdetkö mukaan? ;)

Oon ollut viime vuodet niin paljon loukkaantuneena, että treenitavoitteet ois tuntunut jotenkin absurdilta sillä ainut rehellinen tavoite oli vaan kuntoutua ja pystyä ylipäätään edes liikkumaan.

Kärsivällisen kuntoutuksen, runsaan kehonhuollon ja säännöllisen osteopatian avulla mun keho on viimeaikoina alkanut tuntumaan jo normaalilta. Toimintakykyiseltä ja ehkä jopa paremmalta entä koskaan aikaisemmin! Sen myötä myös treenit on alkaneet sujumaan ja nyt vihdoin tuntuu siltä, että olisin taas valmis haastamaan itseäni.

Miltä susta tuntuu, olisitko valmis asettamaan tavoitteita ja tekemään töitä sen eteen?Toissa vuonna, mun jalkaongelmien keskellä juoksin puolimaratonin oikeastaan vain koska lääkäri sanoi etten enää ikinä pystyisi juoksemaan. Pitihän mun näyttää sille, että se oli väärässä! Ja senhän mä tein, vaikka pohkeet oli kivikovat ja aivan rikki vuoden ontumisesta ja vaikken ollut hirveästi kerennyt treenaamaankaan.

Nyt kun jalat ja koko kroppa on ehjä ja ensimmäisestä puolimaratonista jäi nälkä, haluan tehdä juosta sen ensi syksynä uudestaan! Haluan tehdä töitä, jotta saisin syksynä juostua matkan kahteen tuntiin. Haluan juosta pitkiä ja lyhyitä matkoja, vetää hikisiä intervalleja, tehdä pitkiä peruskestävyyslenkkejä, huoltaa kehoa ja syödä fiksusti.Mutta mä en halua tehdä sitä yksin!

Musta treenaamisessa on parasta se, kun sen fiiliksen voi jakaa toisten kanssa. Ja kun voi omalla esimerkillään tsempata ja innostaa myös muita! Sillä mä saan myös paljon inspiraatiota kun seuraan muiden matkaa kohti heidän omia tavoitteitaan.

Niinpä mä ajattelin, että haluaisin laittaa pystyyn jonkinlaisen tsemppiringin! Haluaisitko sä tavoitteesi kanssa lähteä mukaan? Jos sua kiinnostaa niin paina tuota sydäntä postauksen ylälaidasta tai kommentoi ja jaa omia ajatuksia millaisen tsemppiringin haluaisit 🙂 Tavoite voi olla joko mun tapaan puolimaraton tai sitten ihan mikä muu tahansa: vaikka neljä leukaa tai spagaatti. Siis oikeastaan ihan mikä vaan!Tsemppirinki lähtee käyntiin heti huhtikuun alusta jos tarpeeksi innokkaita lähtee mukaan! Omana ajatuksena olis, että tsemppiringissä ois myös aina välillä jotain ”viikon haaste” -tyyppisiä juttuja joista suorituneet voisin palkita erilaisilla teemaan liittyvillä palkinnoilla.

Kertokaa mielipiteenne ja halukkuutenne osallistua! Ja kutsukaa ihmeessä myös kaveritkin mukaan, sillä mitä enemmän porukkaa sitä parempi tsemppi ja energia <3

Innostuinein fiiliksin,
Aino


Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto

Epäonninen syksy

Puolen vuoden kirjoitustauon aikana mulle kerkesi tapahtua yhtä ja toista – ja mukaan mahtui tietysti myös loukkaantuminen.

Kaikki alkoi, kun matkusti Islantiin syyskuun alussa. Jo heti ensimmäisinä reissupäivinä mun lonkka tuntui oudolta, mutta ajattelin sen johtuvan äkillisestä runsaasta istumisen määrästä ja uusista kengistäni. En siis todellakaan mistään vakavasta. Reissu sujui kuitenkin suhteellisen kivuitta, mutta oireilu jatkui palattuani kotiin ja mun kävely vaikeutui päivä päivältä.

Kun en enää treeneissä uskaltanut mennä raskaan kyykkytangon alle tiesin eikä tilanne parantunut lainkaan tiesin, että oli aika ottaa selvää mikä jalkaa oikeasti vaivasi. Päästessäni ortopedin vastaanotolle kävely sattui jo niin, että teki mieli itkeä. Lonkan epäiltiin olevan tulehtunut, joten lähdin vastaanotolta särkylääkeresepti yhdessä kourassa ja kaiken varalta lähete magneettikuvaan toisessa.

Vaikka tilanne ei särkylääkkeillä helpottunut, järkytyin silti magneettikuvien löydöksestä: mun reisiluun päässä oli rasitusmurtuma.

Itketti ja suututti niin paljon. Jo toinen jalkavamma parin vuoden sisään! Oikeastaan tää rasitusmurtuma oli mitä todennäköisemmin seurasta juuri aiemmasta vammasta ja sen aiheuttamasta asentovirheestä..  ja sen yhdistämisestä kovaan voimaharjoitteluun.

Parantumisprosessiin vaadittiin vain yksi hoitokeino ja se oli kolmen kuukauden lepo, jonka aikana en saanut rasittaa mun jalkoja. Siinähän mä en onnistunut ihan täysin, mutta onneksi jalka rupesi paranemaan tosi hyvää tahtia! Onneksi sain kuitenkin käydä treenaamassa yläkroppaa ja kolmen kuukauden aikana teinkin hyvällä tahdilla uusia ennätyksiä niin penkkipunnerruksessa kuin pystypunnerruksessakin. Ja taispa vatsalihaksetkin saada lisää voimaa 😉

Nyt kolmen kuukauden lepo on ohi ja nyt saan jo luvan kanssa taas kyykkäillä, juosta ja vetää maasta. Niiiiin kivaa! Treenimotivaatio on siis kohdallaan ja musta on tavallaan tosi kiva aloittaa ihan ”alusta” ja alkaa rakentamaan kuntoa hyvällä tekniikalla. Maltilla on kuitenkin aloitettava ja varmistettava vielä ammattilaisten käsittelyssä, että jalan asento on varmasti oikea – en nimittäin millään halua käydä enää läpi kolmatta jalkavammaa.

Että näin täällä. Loukkaantumisesta vahvempana selvinneenä ja innolla uusia treenihaasteita odotellessa – ja tälle vuodelle ainut tavoite treenien suhteen on pysyä ehjänä.

Mites teillä, ootteko pysyneet terveenä? Ja onko teillä jotain tavoitteita uudelle vuodelle treenien suhteen? 

Xoxo,
Aino


Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto