Näin motivoin itseni liikkeelle!

Huhhuijakkaa! Nyt on todellinen hulinaviikko edessä ja tuntuu hassulta, että viikon päästä kirjoittelen näitä juttuja jo mun uudesta kodistani. A-p-u-a! Mihin tää aika menee? Kiirettä siis piisaa ja kuluvan viikon aikana pitää hoitaa vielä paljon asioita, mutta silti on yksi juttu mistä en tingi ja se on liikunta.

Tai oikeastaan kolme sillä toinen on hyvä ruoka ja kolmas mun ystävien seura – näistä kaikista pidän tavalla tai toisella huolta, oli se sitten liikennevaloissa nautittu pikasmoothie tai siivoamisen lomalla lähetetty kahdeksan minuutin ääniviesti.

Silloin, kun tuntuu ettei olis aikaa liikkua niin silloin sen harrastamiseen pitää panostaa enemmän. En tarkoita että määrää pitäisi lisätä vaan ennemminkin priorisoida sitä tärkeämmäksi ja tehdä sen harrastaminen itselle entistä helpommaksi, ja mukavammaksi! Sillä juuri silloin kiireessä liikunnan tuoma oma aika muiden positiivisten vaikutusten lisäksi lisää ainakin mun päivään muutaman kaivatun tehokkaan tunnin lisää.

Reissussa: yksin vai yhdessä?

Miten sitten kiireen keskellä saa itsensä liikkeelle? Siihen on varmasti yhtä paljon hyviä keinoja kuin on liikkujiakin, mutta tässä omat parhaat niksit joista toivottavasti tekin saatte iloa:

Tee liikunnasta hauskaa! Mieti, miten voisit nauttia liikunnan harrastamisesta kaikista eniten? Joskus uudet treenivaatteet parantaa treenifiilistä, aivan kuten myös uuden lajin aloittaminen voi uutuuden viehätyksellään liikuntainnostuksen nousemaan pilviin! Toki treenikavereilla on myös iso, positiivinen merkitys siihen kuinka mielekkääksi tekemisen kokee. Mulle tällä hetkellä hauskuus piilee itseni haastamisessa ja parhaat endorfiiniryöpyt saankin uusien juttujen oppimisesta sekä itseni ylittämisestä 🙂

Lyö monta kärpästä yhdellä iskulla! Vedä lenkkarit jalkaan ja ota ystävä mukaan lenkkipolulle = näin saat samalla laatuaikaa ystäväsi kanssa, sekä raitista ulkoilmaa! Vaihtoehtoisesti voit myös sopia puhelintreffit ystäväsi kanssa lenkin ajaksi. Lenkin aikana voit myös hoitaa pakollisia asioita kuten soitella työpuheluita tai hoitaa asioita – ja silloin nekin asiat tuntuu paljon mukavilta hoidettavilta.

✗ Kaikki liikunta on arvokasta ja kiireisinä aikoina helpoin tapa lisätä liikuntaa on mennä esimerkiksi töihin kävellen tai pyörällä ja kiertää matkalla vaikka pieni ekstralenkki jos tuntuu ettei matka itsessään riitä. Myös rauhallinen ja palauttava liikunta on tärkeää, ja pitkien työpäivien jälkeen musta onkin paljon järkevämpää antaa kehon rentoutua leppoisalla kävelyllä luonnon helmassa, samalla äänikirjaa kuunnellen. Ihan parasta! 😀

Älä pakota, vaan nauti. Jos et tykkää lenkkeilystä tai salilla käymisestä, niin älä tee sitä! Liikunnan on kuitenkin tarkoitus tuoda iloa ja energiaa, eikä päinvastoin.. joten jos treenin jälkeen ketutus on vaan suurempi on hyvä miettiä, josko seuraavana päivänä kokeilis jotain muuta. Mieti vaikka, että mikä siinä liikuntamuodossa oli niin ankeaa ja kokeile jotain lajia, jossa moisia ominaisuuksia ei löydy. Mutta ei myöskään kannata luovuttaa vaan esimerkiksi ryhmäliikunnassa tunnin mielekkyys on usein paljon kiinni ohjaajasta ja juoksemisestakin oppii nauttimaan, kunhan kunto kohenee.

Helpota liikunnan harrastamista. Aina silloin kun itse aion harrastaa liikuntaa, meen töihin treenivaatteet päällä! Päivän päätteeksi treenin skippaaminen ei edes tunnu vaihtoehdolta ellei päivä oo sujunut jotenkin epätavallisissa merkeissä (kuten liian kiireisesti ilman ruokaa).. Vielä parempi, jos pystyt sopimaan treenitreffit kaverisi kanssa.. Niitä ei nimittäin ihan helposti kehtaa perua! 😉

Kasaa tsemppirinki ja perusta ryhmä WhatsApp:iin tai Facebookiin! Meillä on tälläinen nyt huhtikuun alusta käynnissä ja kun näkee kavereiden treenikuvia niin kummasti sitä itsekin motivoituu vielä raskaan ja väsyneenkin päivän jälkeen ulos reippailemaan.. Pienikin liike tekee hyvää ja juuri silloin väsyneenä piristää kivasti, sekä auttaa nukkumaan ja palautumaan paremmin 🙂

Kirjaa ylös ne positiiviset jutut, joita liikunta saa aikaan. Vaikka treenaaminen olis välillä kuinka tympeää niin kukaan tuskin voi kieltää, että sillä saa paljon hyvää aikaan? 😉 Jokaisella on ne omat parhaat motivaattorit ja ne kannattaakin konkretisoida kirjoittamalla ylös ja laittamalla vaikkapa jääkaapin oveen – ehkäpä vielä jonkin motivaatiokuvan kera? Mulle näitä tälläisiä juttuja on energisyys, kehittyminen, hauskuus, sosiaalisuus, oppiminen ja itsensä haastaminen sekä tietysti siinä sivussa myös on kiva seurata miten peilikuva ottaa treeniä vastaan.

Miten te motivoitte itseänne liikkumaan? Kaipaatteko enää motivointia, vai tuleeko tää kaikki jo ”ihan selkärangasta”? 🙂

Nää kiireiset ajat on juuri niitä, jolloin kaikki extramotivaatio on ainakin mulle itselleni tarpeen – ja etenkin se treeni, sillä ilman sitä en varmaan ois endorfiinipöllyissäni tätäkään tekstiä teille kirjoittanut 😀

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

Kun elämä alkaa

Moikka! Tuntuu niinkuin en olis kirjoitellut teille ikuisuuteen, mutta oikeastihan mun tietokone oli suljettuna vain neljä päivää – ja se neljä päivää teki ihmeitä. Oon tänään ollut aamusta asti täynnä virtaa ja energiaa, ja se on kyllä näkynyt ja tuntunut ihan jokaisessa solussa. Tänään myös starttasin mun pienen kokeilumuotoisen ”kevätprojektin” ja jää nähtäväksi, että syntyykö sen seurauksena jotain raportoimisen aihetta teillekkin 😉

Palataan niihin juttuihin sitten myöhemmin, ja palataan nyt itse aiheeseen eli otsikkoon. Viime viikolla mun syntymäpäivänä kerroin ettei musta tuntunut miltään. En juhlinut, enkä oikeastaan tehnyt edes mitään erikoista vaan illalla kymmenen tunnin työpäivän jälkeen menin yksin kotiin, laitoin musiikit täysille ja pidin tunnin pakkausbileet minkä jälkeen vedin lenkkarit jalkaan, laitoin äänikirjan pyörimään ja lähdin iltakävelylle kohti avantoa.

Tein siis juuri sitä, mitä mä sillä hetkellä kaipasin ja mikä tuntui musta hyvältä – enkä sitä mitä mä ajattelin että mun pitäisi mun syntymäpäivänä tehdä. Oikeastihan se oli vain yksi päivä muiden joukossa. Omalla tavallaan tosi mahtava ja täynnä pieniä hyviä hetkiä – ja ne oli niitä, mitkä teki päivästä ihmeellisen – ei se, että mä täytin vuosia. Ihan samalla lailla jokaisessa päivässä on läsnä ne pienet hetket, onnistumiset, vastoinkäymiset ja tunneskaalat laidasta laitaan ja juuri niistä ne isot asiat rakentuu – ja sitä mä itse kutsun merkitykselliseksi elämäksi.

Elämä tapahtuu kokoajan, joka hetki ja kaikkialla. Ja siellä omassa kuplassa sulla on mahdollisuus kokea vain se, mitä siellä kuplan sisällä tapahtuu.

Varmasti parasta, mitä mä oon lyhyen elämäni aikana oppinut on ollut oppia olemaan läsnä ja ennenkaikkea olemaan rehellinen itselleni. Ja miten sen kautta oon oppinut päästämään irti kaikesta turhasta. Oletuksista, odotuksista ja niiden luomista paineista. Niitä nimittäin tää yhteiskunta luo meille jatkuvasti, tai ehkä ennemmänkin se antaa meille eväitä niiden luomiseen – sillä kukaanhan ei niitä meidän puolesta omaan päähämme istuta.

Kaiken hälinän keskellä on helppo sokaistua ja lähteä laput silmillä seuraamaan ajatuksia siitä ”mitä meidän pitäisi tehdä”  unohtaen se oikeasti tärkein asia. Silloin voi usein ollakkin järkevämpää lyödä jarru pohjaan ja istahtaa hetkeksi kannon nokkaan miettimään ”mitä mä haluaisin tehdä”. Hidastamalla tahtia on myös helpompi huomata mitä ympärillä tapahtuu ja kokemuksesta voin kertoa, että silloin sun elämässä vasta alkaakin tapahtua!

Kuinka huomaat ajautuneesi mieltä avartaviin keskusteluihin. Miten oven avaaminen vanhukselle onnistuu tekemään teidät molemmat onnellisiksi. Kuinka yhtäkkiä huomaatkin olevasi joka paikassa oikeaan aikaan, aina siellä missä tapahtuu ja elämä on mahdollisuuksia täynnä.

Vaikka kuinka hienoa onkin saavuttaa asioita ja saada piirrettyä rakseja seinään, niin siihenkin suohon voi tipahtaa liian syvälle. Aivan kuten kaikessa, liika on aina liikaa. Jos elämä on päivästä toiseen ja aamusta iltaan pelkkää kaavamaista suorittamista ja täydellisuuden tavoittelua eikä rutiinit anna varaa heittäytyä mukaan arjen pieniin hetkiin, voit sulkea itseltäsi ovia joiden takaa voi löytyä jos jonkinlaisia aarteita. Ikinä ei voi tietää mitä elämä on suunnitellut sun varalle, mutta sen saa selville vain heittäytymällä mukaan sen vietäväksi!

Oon toki itsekkin elänyt aikataulujen ja suunnitelmien orjana milloin mielessäni maine ja mammona, milloin alhaisempi rasvaprosentti. Ne kokemukset on näyttäneet mulle kuinka vahva mielenvoima mulla on, mutta vielä voimakkaammin oon oppinut ettei minkään asian takia kannata laittaa elämää ”tauolle”. Elämä ei tapahdu sitten kun, eikä syntymäpäivinä tai jouluna, vaan joka päivä – ne mahdollisuudet, aidot kohtaamiset, onnekkaat ja onnettomat sattumat jotka saa meidät tuntemaan olevamme elossa ja olomme merkitykselliseksi jää huomaamatta jos suoritetaan arkeamme silmät sidottuina.

Ja uskokaa tai älkää, nyt kun oon alkanut pääsemään irti suorituspaineista on myös kaikki mun tekeminen alkanut tuottaa parempaa tulosta – ja mä uskon, että se johtuu puhtaasti siitä etten enää tuhlaa aikaa asioihin jotka mua ei vois vähempää kiinnostaa.

Ihanaa ja energistä uutta viikkoa,

PS. Huh! Tuntuipa hyvältä taas kirjoittaa.

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa