Laihduttaja – mitä jos lopettaisit?

Kesä lähestyy ja samalla monen mieleen saattaa salakavalasti pyrkiä ajatus laihduttamisesta. Tai ehkä se ajatus on muhinut päässä jo pidempään, ehkä jo vuosia, pitäen sisällään useita epäonnistuneita laihdutusyrityksiä?

Fysiologisesti ja ajatuksen tasolla pätevä ajatus ”syö vähemmän kuin kulutat” voi olla haastava toteuttaa käytännössä ja useiden epäonnisten kokeilujen jälkeen voi pahimmillaan johtaa yhä syvemmälle ”mitä vähemmän syöt sen enemmän laihdut” -ajatukseen, joka on kaikkea muuta kuin totta. Se ei myöskään saa mitään positiivista aikaan aineenvahdunnassa tai rasvanpoltossa.. Jos laihdutus olis oikeasti niin yksinkertaista niin mä uskon ettei ihmisillä edes olis niin suuria vaikeuksia hallita painoaan.

Haluan kuitenkin sanoa yhden asian: tee itsellesi palvelus ja unohda laihdutus sekä pikadieetit. Se on turhaa itsensä kiusaamista, ja minkä takia? Rajoituksilla ja itseään sättimällä ei kukaan tule onnelliseksi, vaan mahdollisesti omasta olosta tulee jopa entistä riittämättömämpi.. Aineenvaihdunta ja kroppakin menee todennäköisesti vaan entistä enemmän sekaisin ja hei jos rehellisesti mietitään, niin onko Suomen kesä edes sen arvoinen?

Ja varsinkin jos oot yrittänyt sitä tuloksetta jo monta kertaa niin uskotko aidosti, että tää kerta olis jotenkin erilainen – vai ootko vaan ajautunut kierteeseen, josta ei tunnu olevan tietä ulos?

Tottakai halutessaan vieläkin ennättää juhannukseen mennessä pudottaa fiksusti jopa kuudesta seitsämään kiloa painoa eli mitään kiirettähän tässä ei ole! Suosittelen kuitenkin ennemmin varaamaan loman jouluksi ja tekemään seuraavat kahdeksan kuukautta pitkäjänteisesti järkeviä valintoja oman hyvinvoinnin eteen – ja mä takaan että tuloksia syntyy 🙂

Laihdutus on nimittäin aina stressi keholle, aivan kuten ylipainokin. Jos stressaantunut ottaa taakakseen vielä lisää stressiä, niin lopputulos on tuskin kovinkaan hedelmällinen? Yleensä laihduttaminen on myös henkisesti stressaavaa ja jatkuvaa kieltojen pyöritelyä, mikä todennäköisesti johtaa repsahduksiin ja itsensä soimaamiseen.

Tärkeintä onkin löytää tasapaino, opetella ja sisäistää uusia toimintamalleja sekä löytää se itselle sopiva ruokavalio, joka saa tuntemaan itsensä energiseksi ja hyvinvoivaksi. Entistä elinvoimaisemman olon ja paremman elämänlaadun lisäksi tän kaiken sivutuotteena painokin alkaa putoamaan. Ja parhaimmillaan se tapahtuukin ilman, että sun oikeastaan tarvitsee edes kieltää itseltäsi mitään tai luopua mistään!

Kaikkea ei kannata yrittää tehdä kerralla, vaan tärkeintä on olla itselleen rehellinen ja tiedostaa missä asioissa on korjattavaa. Mitä voisit tehdä paremmin? Aloita niistä pienistä asioista, jotka on helpoin ottaa osaksi omaa arkea ja lisää näitä hyviä juttuja pikkuhiljaa 🙂 Ruokavalio on tärkeä pohja kaikelle tälle, sillä sen avulla saat pidettyä huolta suolistosta, aineenvaihdunnasta ja hormonitoiminnasta, jotka ovat avainasemassa fiksussa painon pudotuksessa.

Voit kuvitella ja syyllistää itseäsi, että ylipainon syynä on liiallinen syöminen, mutta usko pois – asia ei oo aina ihan näin yksinkertainen. Tottakai jossain vaiheessa on täytynyt syödä kulutustaan enemmän, jotta ylimäärä on voinut muodostua rasvaksi, mutta se ei ole ihan koko totuus. Usein nimittäin laihduttajat syövät aivan liian vähän mikä saa kehon pitämään vielä tiukemmin kiinni jokaisesta kilostaan! Stressi, johtuipa se sitten työstä tai huonosta ruokavaliosta, ongelmat verensokerissa, imeytymishäiriöt suolistossa, univaje, hapan ja kuormittunut keho, kylläisyyssignaalin epätoimivuus, hormoniongelmat sekä suoliston huono mikrobisto voi usein myös olla syynä siihen miksei paino putoa.

Tiesittekö muuten, että on tutkitusti todistettu että ylipainoisilla ihmisillä on erilainen bakteerikanta suolistossa kuin normaalipainoisella? Ylipainoisen mikrobisto saa kehon varastoimaan rasvaa tehokkaammin mikä saa ihmisen lihoamaan herkemmin.

Mielestäni onkin siis aika unohtaa turha kalorien kyttääminen ja alkaa keskittymään ennemminkin ruoan ja elämän laatuun. Usein jo pelkkä syömänsä ravinnon laadun parantaminen ja antiravinteiden minimoiminen voi saada ihmeitä aikaiseksi! Elimistölle sopimaton ravinto aiheuttaa nimittäin keholle ihan yhtälailla stressiä kuin ylensyöminen tai vaikkapa kehon happamuus – yleensä nää asiat tosin kulkee käsi kädessä ja toinen johtaakin lähes väistämättä toiseen.

Pikadieeteillä tiputetut kilot eivät ole sitä rasvaa josta haluttaisiin eroon vaan varastohiilihydraatteja ja vettä, jota nopeasti laihdutetuista kiloista on jopa kolme neljännestä. Myös lihasmassan menetys on erittäin todennäköistä ja sen tippuessa kehonkoostumus muuttuu epäedullisempaan suuntaan rasvaprosentin mahdollisesti noustessa. Kuurin loputtua paino yleensä palaakin nopeasti entisiin lukemiinsa, tai jopa suuremmaksi kuin ennen diettiä, kun hiilarivarastot täyttyvät ja kroppa nesteytyy ja ylimääräinen energia alkaa taas varastoitumaan rasvaksi.

On varmaan sanomattakin selvää, että tälläinen laihdutus on kropalle stressin aihe?

Rasvanpolttoon ei olekkaan oikotietä, eikä sitä voi pakottaa. Yleensä laihduttaessa keholla voi kestää jopa neljäkin viikkoa ennen kuin aineenvaihdunta tehostuu polttamaan rasvaa – usein dieetit siis jo ennättää loppu ennenkuin rasva on alkanut edes kunnolla palamaan. Eli malttia! 🙂

Asiat joihin kiinnittäisin huomiota:

  • Syö aitoa, puhdasta ruokaa – einekset, e-koodit, valkojauhot, sokerit ja teoliset makeutukset minimiin
  • Tasapainotta verensokeria ja lopeta turhien välipalojen syönti sekä napostelu
  • Suoliston hyvinvointi ja ravinteiden imeytyminen
  • Laadukas uni
  • Positiivinen ajatusmaailma, itsensä kannustaminen ruoskimisen sijaan
  • Ruokavalion tueksi liikuntaa, joka tuo hyvän olon

Onko näistä tekijöistä joku, josta haluaisitte että kirjoitan lisää? Suolistosta ja ravinteiden imeytymisestä on toivottu postausta jo aiemmin, eli sellainen on jo tulossa – aika piankin itseasiassa!

Älä vaadi itseltäsi mahdottomia, äläkä sulje itseäsi kuplaan. Luen parhaillaan kirjaa, jossa kerrotaan kuinka onnellisuus tuo mukanaan menestystä – ja onnellisuuden yksi tärkeimpiä tekijöistä on sosiaalinen verkosto ja pienetkin päivittäiset positiiviset kokemukset. Olipa tavoitteesi mikä tahansa muista edetä sitä kohti itseäsi kunnioittaen ja elämästä nauttien – elämä on aivan liian lyhyt turhaan itsensä kiusaamiseen ja päivästä toiseen kärvistelyyn 🙂

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

Valheita minusta

Tiedättekö, että elämä on ollut viimeaikoina aika mahtavaa! Ja kerrankin saan kiittää siitä täysin, vain ja ainoastaan, itseäni (sekä ehkä muutamaa ihanaa tyyppiä keiden kanssa maailmaa parantaessa oon kokenut aika isojakin valaistumisen hetkiä). Oon nimittäin tehnyt kuluneiden kuukausien aikana aika paljon töitä itseni kanssa ja samalla tutustunut sekä löytänyt itsestäni aivan uusia puolia – myös niitä sellaisia, joita en välttämättä haluaisi omistaa. Faktahan kuitenkin on se, että jokaisessa meissä on monenlaisia ominaisuuksia ja puolia, ja niistä tekee hyvän tai huonon vain ainoastaan se miten päätetään niitä käyttää hyödyksemme.

Millainen mä haluan olla? Haluanko olla hyvä tyyppi? Ahkera työntekijä? Iloisen sosiaalinen vai viihtyisinkö paremmin itsekseni? Maailmanmatkaaja vai kotihiiri?

Kun hetken miettii niin huomaa ettei mikään edellämainituista oo automaattisesti hyvä tai huono asia, mutta jokaisesta niistä saa halutessaan tehtyä kumman tahansa. Meidän vaan täytyy päättää millaisia me halutaan olla ja miten halutaan oma potentiaalimme käyttää, miten halutaan vaikuttaa ympäristöömme! Kuulostaa aika simppeliltä, eikö? Ahkera työntekijä voi saada paljon aikaan, mutta liiallisuuksiin mennessä se voi myös polttaa loppuun. Ja ihminen voi olla aidosti iloisen sosiaalinen tai sitten teeskennellä sellaista, joista jälkimmäinen yleensä haisee ja kauas – kuten kaikki väkisellä aikaansaatu tuuppaa yleensä aina tekemään.

Me itse luodaan oma todellisuutemme ja muokataan oma polkumme omien uskomustemme kautta. Uskomukset onkin myös juuri niitä, jotka pahimmassa tapauksessa rajoittaa meidän elämää – syö meidän potentiaalia ja saa meidät ahtautumaan pieneen laatikkoon, jossa on hädintuskin tilaa hengittää. Ne uskomukset on valheita, joita ollaan itse sepitetty jopa vuodesta toiseen itsellemme ja uskoteltu niiden olevan totta. Mutta ei, sitä ne ei oo. Ne on valheita, jotka me ollaan itse keksitty omassa päässämme ja me uskotaan niihin ainoastaan niin kauan kuin itse päätetään tehdä toisin.

Henkilökohtaisesti mulle on ollut todella tärkeää päästää irti näistä uskomuksista, jotka on pitäneet mua paikallaan ja estänyt mua menemässä mun elämässä siihen suuntaan mihin haluan – ja nyt haluankin rohkaista sua miettimään, mitkä uskomukset rajoittaa sun omaa tekemisiä? Tiedostamalla ne ja luomalla niiden tilalle uuden uskomuksen, uuden todellisuuden joka vie sua kohti omia tavoitteita ja unelmiasi.

Kuvat: Laura Laukka

Ajatteletko mahdollisesti ”sitten kun..”? Se oli mulla yks pahimmista uskomuksista, kunnes tajusin kuinka paljon se esti mua elämästä, olemasta läsnä ja nauttimasta hetkestä. Ajatuksissani olisin muka ollut jotenkin arvokkaampi muun muassa sitten kun mulla olis korkeakoulututkinto tai etten olis rakastettava tai haluttava ellen olis tietyn painoinen tai tarpeeksi timmissä kunnossa (hah!) tai etten voisi kirjoittaa kirjaa, koska mun ajatusmaailma ja jutut poikkeaa niin paljon valtavirrasta.

Nää pienet uskomukset estää meitä isossa mittakaavassa kuin arjessakin: ”en mä kerkeä joogaamaan aamuisin/panostamaan terveelliseen ruokaan/käymään treffeillä/siivoamaan..” – no et itseasiassa varmasti kerkeäkkään, ellet päätä toisin. Jos me tehdään jostain asiasta itsellemme mahdoton, silloin se takuulla on juuri sitä – onneksi sama taika toimii myös toisinpäin 😉

Esimerkiksi mulla on tän vuoden liikunnallisina tavoitteina opetella käsilläseisonta, saada vedettyä leukoja ja juosta puolimaraton alle kahteen tuntiin ja yleisesti elämässä pätevöityä koulusta. Ensimmäiset kuukaudet on menny uuden mentaliteetin sisäistämiseen sillä alkujaan mun ajatukset juoksi rataa: ”en uskalla seisoa käsillä”, ”en pysty vetämään leukoja”, ”ei mulla oo aikaa treenata juoksua eikä aikaa käydä koulua”. Nyt kun tiedän että ”uskallan seisoa käsillä”, ”tuun vetämään leukoja” ja ”järjestän aikaa juoksemiseen ja opiskeluun” on motivaatio paljon korkeammalla!

Ja jos se pätee näin yksinkertaisiinkin juttuihin, niin miksei sitten isompiinkin?

Juoksutreenit on jo aloitettu, opiskelu sujuu mallikkaasti täällä Sri Lankassakin ja niin leuanvetojen kuin käsilläseisonnan apuliikkeitä on harjoiteltu ahkerasti – tästä se lähtee!

Iloa ja energiaa loppuviikkoon,

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa