Yksin maailmalla

Viime kesänä tein poikkeuksellisen reissun, sillä lähdin poikkeuksellisesti matkaan yhdessä porukalla kun lähdin kuokkimaan tyttöjen lomareissulle Kroatiaan. Meillä oli ihan mahtava reissu ja silloin opin, että hyvällä porukalla matkustaminen on parhaimmillaan ihan super kivaa! Kirjoitinkin silloin postauksen kaverireissujen parhaimmista puolista, jotka sai ainakin mut nauttimaan reissusta entistä enemmän.

Kuitenkin pääsääntöisesti seikkailen maailmalla täysin itsekseni ja vaikka ajatus voikin tuntua hurjalta, niin siinäkin on omat hyvät puolensa. Tai itseasiassa paljon hyviä puolia! Koska multa usein, varsinkin kaikista kommelluksista kertoessani, kysytään miten oikein uskallan matkustaa yksin ajattelin että tää postaus vois inspiroida muitakin uskaltaa tekemään saman – sillä mullakin se vaati yhden kurjan sattuman ja ripauksen hulluutta, että uskalsin sen ekan kerran tehdä 🙂

Seuraavat huomiot oon tehnyt itse viime vuosien aikana milloin missäkin matkustellessani:

  • Yksin naisena on usein helpompaa, sillä paikalliset haluaa pitää susta hyvää huolta. Eikä mitenkään huonolla tapaa, vaan oikeasti aidosti auttaa ja opastaa sekä esimerkiksi kantaa rinkkaa puolesta. Monissa (etenkin köyhissä) maissa turismi on sen verran tärkeää, ettei kukaan halua että kellekkään sattuis mitään kurjaa – ja mä ainakin oon kokenut lähes 90% oloni aina tosi turvalliseksi.
  • Tapaat enemmän ihmisiä ja luot uusia kaverisuhteita, kun sulla ei oo sosiaalista verkostoa mihin ”tukeutua”.  En ookkaan ikinä yksin reissatessani kokenut olevani yksin, vaan minne ikinä oonkin mennyt oon aina saanut uusia kavereita ja saanut jakaa unohtumattomia kokemuksia heidän kanssaan! Suurimman osan nimeä en kylläkään enää edes muista, mutta sellaisilla pienillä jutuilla ei oo merkitystä sillä siinä hetkessä ollaan vaan ja nautitaan hetkestä.
  • Voit tehdä mitä ikinä haluat. Et tarvi suunnitelmia eikä sun tarvi miettiä muita. Löytäessäsi paratiisin jossa sulla on hyvä olla, voit jäädä sinne pariksi ylimääräiseksi päiväksi jos mieli tekee tai vaihtoehtoisesti lähteä uusien kavereiden kanssa jonnekkin, minne et edes tiennyt haluavasi mennä.
  • Itsetunto vahvistuu ja itsenäisyyden tunne lisääntyy, kun selviät tilanteista jotka aluksi saattaa tuntua kauhistuttavilta! Se on ihan paras tunne ja saa sut todennäkösesti ylittämään itsesi yhä uudelleen ja uudelleen 🙂 Myös luotto muihin ja hyvyyteen sekä omaan intuitioon kasvaa kun eteen tulee erilaisia tilanteita joista ei vaan pärjää itse, vaan on pakko pyytää apua.

Ootko sä huomannut jotain samoja juttuja yksin matkustaessasi, vai onko susta kaverin kanssa reissaaminen kivempaa? Molemmissahan on toki puolensa ja seuraavalle reissulle lähden itsekkin yhdessä ystäväni kanssa, enkä millään malttaiskaan odottaa <3

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

Koti-ikävä

Mun on tunnustettava, että jo lähes viikon ajan oon salaa ikävöinyt kotiin. Kyse ei oo ollut siitä etteikö täällä Sri Lankassa ois aivan uskomattoman ihanaa (nimittäin täällä on!), vaan siitä että oon onnistunut tavoitteessani: elän elämää, josta en kaipaa lomaa.

Tää sama kaava toistuu oikeastaan jokaisella reissulla ja noin kahden viikon jälkeen yleensä alan jo odottamaan kotimatkaa. Rentoutuneena mä inspiroidun ja mulla tulee valtava halu päästä toteuttamaan itseäni! Antaa mun ideoille siivet ja tehdä niistä totta. Tavallaan haluan tehdä jotain hyödyllistä, valjastaa mun potentiaalin ja ottaa siitä kaiken ilon irti.

Harva varmaan paratiisissa ollessaan oikeasti kaipaa töitään ja arkeaan, mutta mä sitten varmaan oon se poikkeus siihenkin sääntöön. Musta on ihanaa, että jo loppuviikosta pääsen taas toimistolle ja nään mun työkavereita, pääsen treenaamaan, näkemään mun ystäviä, nukkumaan omassa pehmeässä sängyssä ja hengailemaan kodissa, ilman että jo pelkkä istuminen saa hien puskemaan pintaan.

Reissaaminen on ihanaa, mutta kyllä mä vaan rakastan mun arkeakin! Ehkä välillä vähän liiankin paljon.

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa